Kinoksia ja kavereita

Iineksellä oli oikea huliviliviikonloppu. Perjantaina Iin auton nokka osoitti kohti Ilomantsia, missä Ii treffasikin "Ukin ja Mummon" lisäksi Mosku-Ukkelin. Rouskusta ja Inkusta on tullu ihan bestiksiä. Ne tekee kaiken yhdessä. Ne riekkuu yhdessä, ne juo vesikupista yhdessä ja ne jakaa ruokakuppinsaki yhdessä. Mikään muu lelu ei kelpaa, ku just se, mikä on kaverin suussa. Ja kun Ii väsyy vanhemmuuttaan ekana riekkumiseen, menee Mosku mahdollisimman lähelle Iitä ottamaan päivätirsat. Mosku on tainnu jopa vähän ihastua tuohon espanjalaiseen söpöliiniin, kun ei se millään malttais jättää tyttöä rauhaan. Ja jos Ii esittää, ettei muka huomaa ukkelia, niin Mosku tarraa hampailla kiinni joko Iin hännästä tai kankusta - ja leikki voi taas jatkua.
          Moskulla iski pikkuinen masutauti sunnuntaina ja niinpä Ii suuntasikin lenkille ystävänsä Paavon kanssa. Ja näkipä Ii vielä sunnuntai-iltasella sukulaistyttöjä Rosea ja Diaakin.
          Silti Iistä ehkä parasta viikonlopussa oli tänne meille satanut ensilumi! Ja mikä parasta, Ilomantsissa sitä lunta oli vielä Joensuutaki enemmän! Mikäs sen maukkaampaa, ku koittaa vetää kaikki maailman lumi naamariin ja sitten vielä kieriskellä ja möyriä siinä kinoksessa, mitä ei jaksanut pistää poskeensa!

Trallallaa ihanaa äitienpäivää!

1. Mistä koirasi pitää eniten?

Iines rakastaa pussailua ja noutoleikkejä. Ii haluaisi aina vaan pussailla kaikkien kanssa ja kun pusuja on saatu tarpeeksi, käy neiti ettimässä jostakin sopivan lelun noutoleikkiä varten!
Iines rakastaa myös viikonloppuja, kun koko poppoo nukutaan pitkään. Ja sillonkin, kun joskus kymmenen maissa myö isäntäväki aletaan heräillä, kellahtaa neiti Ii mahan päälle selälleen vielä vähäks aikaa rapsuteltavaks, koska eihän nyt viikonloppuna oo mikään kiire minnekään - edes aamupisulle ulos!

2. Mitä ostit koirallesi viimeksi?

Voi apua.  Onko oikeesti matolääke se, mitä viimeks Iinekselle ostin? Mutta niin, ruokaa Iinekselle ei turhan usein tarvii ostella, koska tuommosta 15kg muropakettia neiti tuhoaa kohtuullisen pitkään ja iltapalan jauhelihat käydään hakemassa 10kg satseissa Suhmurasta Tessun tehtaanmyymälästä... Namupaloillakaan Iinestä ei turhan usein hemmotella ja lelunsaki Ii on oppinut vihdoin ja viimein pitämään ehjänä! Hurraa! 

Seuraavana ostoslistalla kuitenki taitaa olla neidille toiset juoksuhousut, ois nimittäin kiva nyt kiiman aikaan välillä pestäki noita housuja....

3. Mitä harrastat/aiot harrastaa koirasi kanssa?

Tällä hetkellä Iin kanssa harrastetaan lähinnä lenkkeilyä.  Näyttelyharrastus on tauolla lyhyen tukkamallin takia ja syksyistä sorsastusharrastusta varjostaa Iineksen taipumus paukkupelkoon... 

Nyt tulevana kesänä Ii pääsee jälleen harrastamaan uintia ja toivottavasti päästäis verijälkeäkin pitkästä aikaa kokeilemaan!

4. Mistä koirasi harrastuksesta pidät eniten itse?

Kyllä se on ehdottomasti se lenkkeily! Oli niin orpo ja yksinäinen olo lähteä lauantaina yksin lenkille mehtään juoksemaan, kun Ii oli Villun kanssa mökkeilemässä :(

Näyttelyt on kyllä ehdoton kakkoslemppari! Vaikka se joka kerta jännityksenä kipristelee masussa niin koiralla kuin emännälläki nii silti näyttelyreissuilta on vaan kivoja kokemuksia ja parhaillaan kasvatetaanki uutta kisatukkaa Inkulle!

5. Mikä on koirasi lempilelu?

Se vaihtelee sitä mukaan, mitkä lelut Ii työntää piiloon sohvan alle ja mitkä taas on tarosalla!  Tällä hetkellä kaikki rotat on siellä sohvan alla, joten tämän hetkinen ykköslelu on viimeisistä mätsäreistä voitettu punainen siili. Rodeoleikeissä (Iines ravistelee hulluna päätään lelu suussa ja mäiskii lelulla itseään :-D) on joltakin näyttelyreissulta mukaan tarttunut sammakko-pehmolelu.

6. Kuinka usein käyt koirasi kanssa metsälenkillä?

Nyt lumien sulamisen jälkeen ollaan Iin kanssa herätelty juoksuharrastusta taas henkiin Repokallion pusikoissa eli Ii pääsee melkein päivittäin metsään temmeltämään.

7. Mikä on lupauksesi kesälle?

Lupaan viedä Iin hellepäivinä pulikoimaan ja ainakin yksiin ulkonäyttelyihin!

8. Oletko käynyt mätsäreissä?

Ollaan käyty ja eiköhän myö jatkossakin käydä! Tiistaina näkyy ois melkein meijän naapurissa mätsärit, että sinne ehkä voisi koittaa ehtiä ja muistaa neidin kanssa mennä!

9. Miten koirasi suhtautuu vieraisiin koiriin?

Ihan ok. Lenkillä ohitustilanteissa neiti saattaa pysähtyä arvioimaan tilannetta, kun huomaa vastaan tulevan koiran, mutta jatkaa kuitenkin matkaa rauhallisesti vastaantulijan ohi sen enempää toiseen koiraan huomiota kiinnittämättä. 

Jos sitten pysähdytään tekemään tuttavuutta vieraan koiran kanssa, pitää toisen koiran olla rauhallisesti ja antaa Iin omassa rauhassa tutustua ja haistella uutta kaveria. Aikansa ihmteletyä Ii yleensä haastaa toisen karvakorvan kilpasille. Jos vieraskoira taas on liian innokas tekemään tuttavuutta, ei Ii välttämättä tahdo tehdä tuttavuutta.

Liekö sitten Iin frendi Pave liian innokas Iin makuun, sillä Iineksen ja Paven seikkailut on ihan oma lukunsa :-D Pave kun tulee sisälle "mummolaan", pitää Ii laittaa eristyksiin eri huoneeseen. Jostakin syystä sisätiloissa Ii ei anna Paven tulla lähellekään! Lenkkeillessä tai muuten ulkona ollessa Iineksellä ei ole mitään ongelmaa olla Paven kanssa... Mistä lie johtuu?

10. Tykkääkö koirasi uida?

Iines rakastaa uimista!  Ja nyt viikonloppuna Iines heittiki mökkireissulla talviturkkinsa!

11. Mikä on unelmasi?

No totta kai unelmoin siitä, että Ii sai viettää pitkän, terveen ja onnellisen koiran elämän! Seki, jos joskus tulis näyttelyissä menestystä ois ihan tervetullutta, nyt kun se esiintymis/koulutus puoli alkaa olla meillä hallussa! 

Unelmoin myös siitä, että koiraharrastaminen ois aina osa meidän arkea. Vaikka aina meillä ei perro olisikaan, niin edes se Villun haaveilema pystykorva!

 

Jukran pujut - BIS1 !

Pun bis voittajat

Avo pun1, bis1

Pave Nuo sin3

Mitä Iinekselle tänään tapahtuikaan!
    Neiti Iines lähti ystävänsä Paven kanssa Uimaharjuun match show -retkelle. Pavella ensimmäiset näyttelyt lähestyy uhkaavasti ja ukkeli halusi vähän treenailla tulevia koitoksia varten ja Iines nyt on aina valmis pieneen misseilyyn.
    Molemmat koiruudet ylittivät tänään kyllä toden teolla itsensä! Pave antoi tavoistaan poiketen tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida pallit ja sijottui nuorten sinisten kolmanneksi!
    Iineksellä on näyttelyissä (halleissa sisällä) ollut taipumusta pelätä, täristä ja vapista hälinästä ja kaikuvista äänistä johtuen. Nyt oli tarkoitus katsella, millä mielellä Ii osallistuu pitkästä aikaa ulkomisseilyyn. Sijoittumisesta Avo pun 1, Bis 1 voi päätellä,  että Iines pitkästä aikaa todella nautti sipsuttamisesta ja ojossa seisomisesta! Iines seisoi huipusti ja juoksi vieläkin huipummin! Tuomarin mukaan voitto napsahti meijän PerroLiisalle juurikin siksi, että Iin olemus (etenkin liikkeessä) oli niin iloinen! Siinä vaiheessa, kun yleisö taputti punaisten bis kehän voittajille, säikähti Inkku aplodeja niin, että yritti ampaista karkuun. Onneks ne taputukset tuli siis vasta sitten, kun homma oli jo pulkassa! Mami on kieltämättä vieläkin ihan huulipyöreänä tapahtuneesta, mutta ennen kaikkea oon hirmuisen ylpeä Inkusta!
    Ja voin myöntää, että näyttelykuumetta alkaa taas pukata. Eli turkkia kasvatetaan edelleen ahkerasti ja selataan loppukesän ulkonäyttelytarjontaa!

Kuvat - Kaija Koo.

Iine - metsäkanalintujen kauhu

 

Vaikka blogissa onkin hiljaiseloa niin se ei tarkoita, että Ii ottais yhtään iisimmin. 

Tänä viikonloppuna pyörähti taas Iineksen työviikko käyntiin, sillä Iin iskällä ja mamilla koitti kauan odotettu syysloma! Iin frendin Paven kotiväki lähti viikonloppureissuun, eli Ii suuntasi toverilleen seuraneidiksi - ja mökille erästyshommiin. 

Puavolla pupujahti ei nyt ottanut oikein onnistuakseen vaan Paven takaa-ajot oli lähinnä Iinen perästä juoksemista pitkin mättäitä.. Ii kuitenki pääsi myös mehtään tosihommiin iskän ja "enonsa" kanssa. Kuulemma poijat otti Inkun mukaan linnunmehälle "ettei ainakaan tarvii metsäreissulla pyssyjä liata." Mutta niin kuin kuvista voi päätellä - pyssyt likaantu ja tällä kertaa jopa onnistuneesti osuen! Ja Iines aukaisi uransa metsäkanalintujen kauhuna saaden ensimmäisenä saaliinaan ukkometson! 

Okei. Myönnetään, että Iines ei sitä lintua puuhun haukkunut, eikä pyssyn pamahdettua saalista edes noutanut - mutta silti tää on meille tosi iso juttu ja edistysaskel! Ensinnäkin, Iines ei säikähtänyt kuollakseen, kun pyssy mahti vaan jäi maltillisesti metsästäjien luo kattelemaan, mitä tästä nyt seuraa. Ja Iines ei pelännyt saalista, vaan innokkaasti nuuhki ja tutustui tirppaan - ja tästä Ii saiki näyttävät, veriset sotamaalaukset kirsunsa päälle....

Uskon, että tuo metsäreissu oli Iinekselle niin hieno kokemus, että paukkukammo on taas hitusen entistä pienempi ja saaliin noutaminenkaan tuskin olisi tosi paikan tullen ongelma - sillä niin kiinnostunut Ii oli metsosta!

Huomioiden siis kuitenki, että jaksaisko Ii lintua kantaa, kun tuokin saalis taisi olla hitusen meijän pientä perrolikkaa isompi.....

Hurlum Hei!

Inkun blogi tais kohdata syyslamaannuksen, niin pitkä tovi on jo ehtiny vierähtää edellisestä postauksesta. Iineksellä kyllä vauhti, meno ja meininki on koko tän hiljaiselon ajan ollu ihan yhtä päätöntä ku aina ennenki - mutta Iin mamilla ja iskällä vaan painaa työt ja koulu niin pahasti päälle, ettei kamalasti kivoihin juttuihin, kuten blogin päivitykseen,  ehdi paneutua.
          Ii käy säännöllisen epäsäännöllisesti moikkaamassa blondeja bestiksiään Rosea ja Diaa. Viimeisin näkeminen oli viime maanantaina, kun KennelMamma kyläili Joensuussa leikkaamassa blondikaksikolle syksyyn rapakeliystävälliset kaljumallit ja siistimässä Iin kuontaloa. Iin turkkia ei ajettu ihan matalaksi, koska ollaan kovaa vauhtia menossa joulukuussa Helsingin Voittaja ja Winneri -näyttelyihin.
          Viikonloppuisin Iin Mami ja Iskä lähtevät tukka putkella karkuun kaupungin melskettä mökille, mikä tietää Iineksen osalta päätöntä menoa metsässä sienin ja lintujen perässä. Vaikka Iines ei olekaan vielä niin hyvä metsästäjäkoira, ku Iin ystävä Pave, jolla ikää on nyt puoli vuotta ja saldona 1 oma pupujussi ammuttuna, on Iineksenki metsästystaidoissa havaittu kehitystä. Pyssyn pamahtaessa Iin ei enää tarvitse juosta kilometrien päähän ollakseen turvassa, vaan suojaa voi hakea ihan metsästäjien jalkojenkin juuresta. Paukkuarka tyttö vielä on, mutta parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa - hitaasti, mutta varmasti. Saattaa kuitenki olla, ettei meijän kaupunkipuudelista koskaan pelottavaa metsästäjää saada koulittua, mutta ihan vielä ei anneta periksi!

Iines märehtii.... hehehe

Iine-Tiinen työviikko

Sillon kun myö ollaan lomalla, Iineksellä on täysi työviikko. Ii ei oo viimeseen viikkoon juurikaan ollu kotona, eikä etenkään vaarassa pitkästyä kuoliaaksi.
       Maanantaina alkoi sorsastuskausi ja Ii lähti metsään Rosen ja Dian kanssa. Saalistakin metsästäjät toivat tullessaan, mutta Ii ei kyllä siitä porukasta ollut se kaikista Urhein Metsästäjäkoira. Linnun osuessa kohdalle ja pyssyn lauetessa Rose juoksi ampujaa kohti riistan etsimisen toivossa, kun Iine puolestaan otti pamauksen kuullessaan jalat alle ja piiloutui metsään seuraavaksi puoleksi tunniksi. Iines on laukausarka - ja sitä osattiin odottaa metsästysreissulla, sillä piiloutuuhan Iines meidän kylppärin suihkuverhon taakse aina ukkosella ja naapurin tampatessa mattoja.
       Tiistaina Ii kävi pyörähtämässä mätsäreissä ja kotiin tultiin punaisen nauhan kanssa. Inkku seisoi  hienommin aloillaan kuin koskaan aikaisemmin. Nykyisin neiti antaa jopa asetella itseään asentoon, kun aikaisemmin ollaan oltu tyytyväisiä vähänsinnepäin -seisomiseen.
       Keskiviikkona lähdettiin mökille ja siellä Iillä oli ohjelmassa Paven ja Neron kanssa riehumista, uimista, laivakoirailua, verijälki -oppien hyödyntämistä sorsansiipijäljillä sekä tietysti metsästystä. Teoriassa Iines osaa metsästyskoiran tehtävät - sorsan siivellä metsään vedetyt jäljet olivat Iin nenälle helppo homma, eikä siiven noutaminen vedestäkään tuottanut suurempia haasteita. Käytännössä Iin metsästystaidot sitten taas... Kahtena iltana Iines pääsi osallistumaan iltalennolle ja kaikki sujui siihen asti hyvin, kunnes pyssy pamahti. Nyt Iines pidettiin kiinni hihnassa, eikä neiti päässyt karkuun. Taskut oli varattu täyteen nakkeja, mutta eipä nekään auttaneet pelosta kippuralla vapisevaa perrotyttöä rohkaistumaan. Nytpä sitten otetaankin työn alle Iin totuttaminen koviin pamauksiin ja naapurin siivouspäiviin ja toivotaan, että Ii pääsisi paukkupelostaan. Ja jos siedätyshoito ei tepsi, niin meidän ei kai auta muu kuin keskittyä vähemmän pamahtelevaan jälki -harrastukseen, josta Ii niin kovasti nauttii - etenkin jos jäljen päässä palkkiona on sitä oikeaa riistaa nakinpätkien sijasta.
       Tänään Iines saa viettää rauhallisen kotipäivän ja toipua rankasta viikosta tutuissa maastoissa lenkkeillen ja vaahtokylvyssä polskien, sillä huomenna Iineksen työviikko saa mukaisensa päätöksen ja me suunnataan Pieksämäelle näyttelyyn! Toivotaan, että seisominen sujuu samaan malliin kuin mätsäreissä!

Adiós! :-)

Iines ja Pave meni sieneen, toinen ei mahtunu

 

Hehee!
Kuvasatoa viime viikonlopun sieniretkeltä, missä Pave 4kk ja Iines 17kk pääsivät päästelemään höyryjä ja harjoittelemaan sienikoiran tehtäviä. Tais kauhukaksikko enemmän keskittyä siihen päättömään juoksemiseen ja siinä sivussa sienien tallomiseen....... 

Pavella teki vähän tiukkaa pysyä Iin perässä, kun reppana ei vielä osaa oikein hallita pitkiä koipiaan......

Vai haittasko korvat sittenki enemmän menoa?

Allerginenko?

Koiralleko? Miekö? Kyllä vaan!
Ollaan Iineksen kanssa nyt kahden yön verran hengailtu Iin Ilomantsin "mummolassa" ja ens perjantaina 4kk täyttävä suomenajokoira Pave saa miun ihon kutisemaan. Tai siis Paven kuola saa miun ihon kutisemaan. Antihistamiinikaan ei estä nokkosihottuman näköisiä, kutisevia näppylöitä nousemasta iholle. En muista, että Iineksestä miulle ois ikinä tullut mitään tällaista reaktiota - ei edes pentuaikana. Puhumattakaa siitä, että yksikään muu aikaisempi koirakaveri ois saanut samanlaista kutinaa aikaiseksi.  Liekö johtuu siitä, etten enää hengaile päivittäin muunkin rotuisten koirakavereiden kuin vain perrojen kanssa? Vai sittenkin Paven pentukuolasta ja katoaako tämä kutina Paven kasvaessa?
Joka tapauksessa tämä oireilu ei ole mitään verrattuna miun aikuisiällä puhjenneeseen kissa-allergiaan, mikä saa iho-oireiden lisäksi silmäluomet turpoomaan ja nenän vuotamaan.

Oli niin tai näin, Iines on ihana, kun se ei kutita - ja perro on sopivan rotuinen koira meijän pieneen (ja nyt myös allergiseen) perheeseen!

Maailman touhukkain Iines

Nyt on takana taas yksi niistä viikonlopuista, jonka jälkeen Iines makaa sohvalla peiton alla ainakin seuraavaan iltaan asti. Kieltämättä tekisi itseki jo mieli kaivautua tuonne Iin viereen, mutta pakko päivittää ensin, mitä kaikkee ollaan kahen päivän aikana ehitty touhuumaan! 

Iin kanssa kehässä jolkutellaan

Eilen lauantaina oli meidän tämän näyttelykevään viimeinen puristus. Sää Joensuun ulkonäyttelyssä oli mitä parhain - ja sen voi huomata edelleen karrelle palaneesta niskasta ja tyylikkäistä kyynerpäähän asti yltävistä hanskarusketurrajoista! Meidän kehä oli taas tyylikkäästi ainakin tunnin myöhässä, mutta ehtipähän hyvin shoppailla Iinekselle uuden näyttelyhihnan, kun vanha hihna natisi liitoksistaan ja katkesi kesken kaiken viime hetken treenailujen. Hupsista! Onneksi hihna kuitenki meni säpäleiksi silloin, eikä esimerkiksi kehässä......
Suuria odotuksia team-Iineksellä ei kehään mennessä ollut, sillä vastassa oli jo Lieksan näyttelyssä tavattu tiukka tuomari. Kehässä liikkuminen sujui niin hyvin kuin meillä vaan sujua voi, seisominen oli yllärillä hötkyämistä - taas. Tosin nyt tällä kertaa ei voi katsoa ainoastaan itseään peilistä ja kysyä, että mikä meni vikaan, vaan voi myös ihmetellä niitä koirien omistajia, jotka heittelivät makupaloja ympäriinsä nurmikenttäkehässä.... Tuomari pysyi Iineksen kohdalla kannassaan ja Ii oli taas HYVÄn arvoinen tyttö. Tuomari päätti tällä kertaa mitata Iineksen ja tulokseksi saatiin "vähän päälle 40cm", ja mittaustuloksesta huolimatta Iines on  pieni narttu. Muuta miinusta tuli mm. neliömäisyydestä ja etuosa voisi olla parempi. Liikkeet edestä kuitenkin ovat hyvät, toisin kuin takaa taas liikaa alla (??). Plussaa saatiin taas luonteesta, päänmuodosta ja purennasta - hurraa!

Ennen ja jälkeen sheivauksen

Näyttelyiden jälkeen suunnattiin sitten Kennelmamman yöpaikkaan ja tällä kertaa Iineksen talviturkki sai kirjaimellisesti kyytiä! Leenan päästessä vauhtiin Iines muuttui hujauksessa pörröisestä puudelista särmäkkääksi rimppakintuksi! Toivottavasti nyt tuleva turkki olisi jo sitä kunnon aikuisen perron karvaa ja samaten myös toivottavasti hieman helpompi hoitoista... Iin turkki oli nyt siinä kunnossa, että se piti ajella ihan matalaksi - ja niinpä sanoimme samalla hyvästit elokuiselle Kuopion näyttelyille. Mutta saapahan Iines nyt sitten siis kunnolla aikaa kehittyä ja kasvaa tulevia koitoksia varten! Eihän sitä tiedä, jos meidän pieni perhe tekisi sitten vaikka pienen retken Voittaja -näyttelyyn....

Portugalinvesikoira.... eiku

 Yhteenvetona, miltä Iines vaikuttaa nyt näiden näyttelyiden perusteella?
- Pieni (paitsi itävaltalaisen tuomarin mielestä!)
- Pentumainen ja turkki vaatii tekemistä
- Saisi vankistua kauttaaltaan
- Hyvänmuotoinen pää ja hyvä purenta
- Ihastuttava luonne
- Liikkuu hyvin

Mutta mitäpä muuta voisi junnulta odottaakaan?! Nyt siis vaan massaa kerryttämäänja vankistumaan mars!

Ja koska näyttelyissä ja karvanlähdössä ei vielä ollut Iinekselle tarpeeksi äksöniä, hyppäs meijän perhe autoon ja keula kohti Ilomantsin mummolaa! Mummolareissu ei tosin ollut ihan sellainen, mihin Ii on pienen elämänsä aikana tottunut, sillä nyt huomion keskipisteenä ei enää ollut ainoastaan Iines - vaan myös pinenen pieni, suomenajokoiravauva - Pave pötkylä!

Pave oli nuoresta iästään huolimatta hirmuisen rohkea pikku-ukkeli! (Perjantaina Pavarotti täytti 7vko.) Herra ei arastellut tai ujostellut uutta kotiaan, meitä kyläilijöitä, Iinestä, naapureiden koiria tai lapsia ol-len-kaan! Iines puolestaan oli vähän mustis, kun ei saanutkaan kaikkea huomiota osakseen. Kaiken kaikkiaan riiviöt tuli kuitenkin loistavasti juttuun! Iines antoi Pavelle välillä vähän kyytiä, mutta Pave puolestaan antoi Iineksen tuntea pienet terävät vauvahampaat nahassaan!

 

Ennen kotimatkaa Iines pääsi vielä polskimaan - ja päästelemään niitä höyryjä pihalle, joita ei vauvakoiran kanssa voinut päästää purkautumaan. Lyhkäsellä turkilla uiminen ei jostain syystä aluksi sujunut ihan yhtä sujuvasti kuin pitkällä turkilla - mistä lie johtui? Äkkiä Ii kuitenki taas muisti, että pärskiminen ei välttämättä ole fiksuinta vaan uida voi myös tyylikkäämmin.

Tässäpä siis vielä kuvapläjäys pärskimisestä

 

Loppukevennykseksi vielä Iin turkinkuivatusilmeet!