perjantai 30. syyskuuta 2011

TimmiMimmi


Toden teolla. Iines sai reilu viikko sitten kennelmamman avustuksella rapakeliystävällisen syystukan. Kelpaa perroneidin nyt lenkeillä poiketa polulta hirmuisiin ryteiköihin tai mutalammikoihin tutkailemaan, eikä kotiin tullessa joka kerta tarvitsekaan käydä enää vaahtokylvyssä ja nyppiä masukarvoista risuja - sekä Iines että lenkittäjät siis kiittävät! 
       Nyt, kun pentukoulu on jo takana, ilmottauduttiin Iineksen kanssa tokon alkeisiin. Hetken ehin jo pelätä, että noinkohan mahduttiin kurssille, kun vastausta ei kuulunut. Mutta onneksemme saatiin sähköpostia tiistaina, että kursseja järjestetään kaksi ja myö päästiin niistä toiselle! Jippijee! Tämä tietää siis sitä, että ensi viikosta lähtien keskustellaan Iineksen kanssa - kuunnellaanko vai eikö kuunnella ja mitä mamin pitäisi tehdä toisin, että Iinestä huvittaisi harjoitella. 
       Kotona ollaan kokeiltu jo tietty hihnassa seuraamista. Lisäksi ollaan alettu harjoitella perusasentoon menemistä ja ylipäänsä sivulle tulemista. Ja kun nuo on sujunut jo jokseenkin niin ollaan kokeiltu Iineksen välitöntä seuraamisesta istuutumista miun pysähtyessä, odottamista, luokse tulemista kutsusta sekä Iineksen paikallaan pysymistä, kun mie käyn kauempana ja tulen takaisin tytön viereen. Kaikki nuo onnistuvat jo jokseenkin, tietty odottamiset yms. tehdään lyhkäsillä ajoilla ja matkoilla vielä. Muutenkin onnistumiseen vaikuttaa Iineksen ADHD:n tila sekä ympäriltä kuuluvat äänet ja hajut. Tekemistä siis riittää paljon  ja hyvä, että päästään kurssille. Saadaanpahan vinkkejä parempaan kouluttamiseen ja palkkaamiseen ennen kuin mie ehdin opettaa Iinekselle asioita väärin :-D Ja päästäänpähän taas sosiaalistamaan Iinestä vähän lisää!
       Iineksen kanssa onkin nyt ollut tekemistä tuon sosiaalistamisen kanssa - tai totuttamisen kanssa. Tässä joku aika sitten, kun mentiin Iineksen kanssa jo pimeän tultua iltalenkille, kuului kauempaa pauketta (liekö joku tampannut mattoja tai paukuttanut vasaralla?) ja Iines säikähti aivan tajuttomasti. Siinäpä sitten ulkoiltiin urhean (lue: tärisevän ja luimistelevan) perron kanssa. Eikä Iineksen säikähdystä ainakaan yhtään auttanut, että seuraavana iltana sattui taas sama homma - heti kun ulko-ovesta ulos päästiin, kohdattiin mattoja tamppaava naapuri! Argh. Siitäpä seurasi se, että Iines rupesi pelkäämään jopa pimeää. En ymmärrä, miten Iines sitä pauketta niin kovin säikähti - olihan Iines sorsametsälläki mukana, ja silloin pyssyjen paukkeesta tuli Iinekselle ihan tuttujuttu! Eipä tässä sitten muu ole auttanut, kuin illan pimeydessä käydä pitkillä lenkeillä runsaiden makupalojen kera kivoissa paikoissa. Nyt Iines uskaltaa pimeällä tulla ulos, mutta en tiedä, mitä tapahtuisi jos naapuri saisi taas innon siivota iltasella...
        Mutta nyt myö poistutaan Iineksen korvakarvojen nyppimisen maailmaan!

Adiós!
     


 
  
Lenkin jälkeen kauneusunilla. 



PS. Tsekkaa vielä galleriasta Iineksen frisbee -kuvat ;-)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Pörrö Perro

Kuvapäivitys nyt, kun Iineksellä on vielä tukkaa päässä. Ens viikolla mennään kenties kampaajalle ja sitten pörrö on enää muisto vain :-)
      Tällä viikolla saatin pentukoulu päätökseen. Näin jälkeen päin voi sanoa, että oli mukava ja hyödyllinen kokemus niin Iinekselle kuin miullekin. Niinkään uusia temppuja ei opittu, kun istuminen ja maahan meno on tähänkin asti sujunut kuin vettä vain - mutta eipä ne temput olleetkaan se meidän pääpointti pentukurssille osallistumisessa. Tavoitteenahan oli saada vinkkejä Iineksen yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi kouluttamisessa ja kontaktin lisäämisessä. Ja voin sanoa, että saatiin haluamamme. Ennen pentukurssia Iineksen kanssa lenkkeillessä autotien vieressä/vilkkaalla jalkakäytävällä meinasi hermot palaa ja käsi irrota, kun Iines olisi halunnut pussailla kaikki vastaantulijat ja juosta kaikki ohi ajavat autot kiinni. Nyt kurssin jälkeen Iines kävelee pääasiassa lähes täydellisesti sivulla löysällä hihnalla. Ja jos jotakin mielenkiintoista ilmaantuisikin hajuetäisyydelle, on Iines nykyisin paljon helpompi saada keskittymään taluttajaansa kuin aikaisemmin. Jes! 
      Ja nyt niitä kuvia. Iines kävi nyt viikonloppuna leikkimässä ja purkamassa ylimääräisiä energioitaan Rosen ja Dian kanssa.
 


Dia ja Iines 


Dia tsiigailee, kun isot tytöt riehuu.


Rose jr.


Iines ja Rose antaa pallolle (ja kukkapenkille) kyytiä.


Inkku poseeraa.



Irvistys.


Iines kasvoi Rosesta ohi... eiku..


Kun Iines luuli olevansa hylje.


maanantai 5. syyskuuta 2011

Myöhäinen ja pikainen puolivuotispäivä -päivitys!
       Inkku ja muut oopperasöpöliinit täytti viime perjantaina 2. syyskuuta huiman puolivuotta! Meijän päivänpaiste on kasvanut isoksi tytöksi - 11,4kg ja eiköhän sitä kokoa tule vielä hiukan lisää. Toivottavasti Iines jäisi kuitenkin suhteellisen pienikokoiseksi, auttaisi hieman tulevissa koitoksissa ;-)
       Koulussa käydään ahkerasti kahdesti viikossa: viime tiistain koulupäivästä oli todella paljon hyötyä, kun treenattiin hihnassa nätisti kävelemistä ja seuraamista - enää ei Iines kiinnitä niin paljoa huomiota lenkillä vastaan tuleviin autoihin ja pyöräilijöihin tai jos vaikka kiinnostus heräisikin niin huomion saa takaisin taluttajaan huomattavasti helpommin kuin ennen. Viime torstain koulupäivän Iines taas oli koko ajan hirmu levoton ja meni todella hämilleen jos viereinen koululainen haukahti tai liikehti levottomammin. Tiedä sitten, mistä johtui. Miusta torstaipäivänä ei ollut tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa ja muutenkin muut koulukaverit ja yleensä koko koulutilannehan kun oli jo Iinekselle tuttu. No välillä käytiin kentän laidalla rauhoittumassa ja nuuhkimassa kivoja hajuja niin sitten malttoi edes hetken keskittyä opiskeluun. Huomenna mennään sitten taas uutta oppimaan. Katsotaan siis miten silloin käy! :-)
        Mutta nyt mami poistuu kotoa ja kesälomalta kouluun ja Inkku kauneusunille!

Adiós!



6kk poseeraus vielä tietenkin!