tiistai 26. kesäkuuta 2012

Mamin vauvakoilasta ladyksi

Kolme hurraa huutoa Iinekselle!
Tänään koitti se päivä, kun Iineksestä tuli nainen - juoksut ovat täällä! Ikää pimulla on huimat vuosi ja 3 kuukautta. Kattelin tänään jo Iin vaahtokylvyssä, että onpas tytön peräpää turvoksissa. Ja iltasella, kun nuuhkin puhtaan perron turkkia, jäi miun käsivarteen punainen viiru. Hetken päästä kokeilin vielä paperilla pimun takalistoa ja vertahan siihen tuli - vähän, mutta kuitenki! Nyt sitten Iillä on edessä rankat viikot, sillä Inkku tykkää olla mieluummi nakusillaan kui sonnustautua vaatteisiin. Namuja siis kirsun alle niin unohtuu murheet!

Aikuinen nainen mä oon... Ja tyylitietoinen!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Mistä on Iineksen juhannus tehty?



Neron kanssa riehumisesta, uimisesta, mölkyn pelaamisesta, makkaranpaistosta, saunomisesta, veneilemisestä, kalastuksesta ja teltassa nukkumisesta! Niistä on Iineksen juhannus tehty! Ainakin! Neiti teki viikonlopun aikana varmaan paljon paljon muutakin, mistä me ei vaan tiedetä, sillä Ii sai luvan kanssa huidella mökillä vapaana. Jos se Iineksen parin viikon takainen kohtaus ois sydämestä johtunu, niin ois kyllä tän parin päivän aikana tullu yks jos toinenki kohtaus - vauhti oli nääs välillä sellanen, että heikompaa ihan hirvitti. Jotenka voin luvata, että meillä asuu seuraavan pari päivää varsin rauhallinen ja leppoisa perrotyttö.


Iineksellä ei tosiaan ole niitä juoksuja vieläkään, sen todisti juhannuksena Neron nenä ja käyttäytyminen. Iines on jo jonkin aikaa käyttäytyny niin, että se ois voinu olla tulossa kiimalleen, mutta höpönlöö. Nero ei Iineksestä muuta halunnu kui leikkikaverin. Ja sehän Iinekselle passas. Ja jos Ii väsy kilpajuoksemiseen, loiskahti se järveen, sillä vaikka Nero lintukoira onki, ei se häntäänsä vapaaehtoisesti kastele! Uinnin päätteeksi oli vesikoirankin toki hyvä käydä vähän saunassa lämmittelemässä! Kylpemisen jälkeen oliki sitte hyvä taas jatkaa riehumista ja mm. sapotoida muiden mölkyn pelaaminen varastamalla se isoin puukapula. Grillaaja taas ei itselleen parempaa aputyttöä ois voinu löytääkään, niin innokas koemaistaja Ii oli kuinkas ollakaan!

Nero Patti tsiigailee, ku tyttökaveri polskii

"Miksei se tyttö jo tuu leikkii miu kaa? En malttais oottaa!"
Nero Patti ja Iines seikkailee
Kun yksi keppi ei enää riitä.....
Uskaltautu muutki ku Ii ainoastaan kastelemaan turkkinsa! Mieki kestin jopa sen 10 metriä suksilla pystyssä....




Iin enolla hiihto suju sitte vähän paremmin!

Iin juhannustanssien muuvit


Umtsi Bumtsi!






Näitä torahampaita riitti :-(


Illalla Iinen oli hyvä rauhoittua kalareissulla. Veneessä Ii nökötti nätisti ja vainullaan Ii ohjasti kalamiehet saaliin luokse :-D mutta sitten, kun vonkale nappasi - Ii hyppäsi mamin syliin turvaan. Kun vonkale oli saatu nostettua turvallisesti veneeseen ja vene pääsi lipumaan eteenpäin, viihdytti Iines kalaa mm. urisemalla, haukkumalla ja mätkimällä tassulla turpiin. Tästä tulloo video, kuhan saan videon latailtua tänne jotenkin fiksusti!


Kalastajaa rupes välillä jo vähän nukuttaa

Iineksen eka kelluva juhannuskokko!



Toivottavasti muillaki oli yhtä ratki riemukas keskikesän juhla kui meillä! 

Ja ai niin! Koska Ii sai keväällä tuomareilta paljon palautetta, että tyttö saisi vankistua, laitettiin myö tyttö massakuurille. Toisin sanoen lisättiin vähän ruokien annoskokoa ja etenki lihan syöntiä. Niinpä Iillä on paino noussu parissa viikossa jo noin 300grammaa eli tyttö painaa jo huimat 11.9kg! Tosin juhannuksena syödyt makkarat varmaan sai 12kilon rajan paukkumaan rikki! Kylkiluut vielä tuntuu, että eiköhän paino kerry sinne minne pitääkin eli timmeihin pakaroihin ja habaan! Tällä viikolla loppuu myös Iineksen nappulat niin pitääpä mennä katselemaan, josko löytyisi vähän protskupitoisempiakin nappuloita neidille.

Ps. Kohtahan sitä jo törmäillään boleropäivillä! ;-)


torstai 7. kesäkuuta 2012

Kauhuja ja tärinöitä

Koin tänään pelottavimmat hetket miun ja Iineksen yhteiselon aikana. Vieläki ihan vapisuttaa...

Eilinen oli miulla ja Villellä yhtä hullunmyllyä, kun piti töissä juosta. Niinpä Iin eiliset lenkkeilyt jäi vähemmälle. Nyt tänään sitten ajattelin ilahduttaa Iitä ronskilla metsälenkillä Repokallion ympäri - sais tyty juosta vapaana ja nuuskia meheviä metsän hajuja!

Pari kilsaa oltiin ehditty mennä riemukkaasti kirmaillen, kun Ii sitten jäi jälkeen ja laahusti hitaasti perästä. Jäin odottamaan ja kun tyttö sai miut kiinni, alkoi oksentaminen. No ei siinä mitään, oksentaminen on meijän perrolla normaalia, kun tulee sitä heinää vedettyä kesällä niin paljon välipaloina. Mutta siinä vaiheessa, kun käännyttiin oikopolulle, että olisi vähän lyhkäsempi matka tepsutella mahavaivaisen perrolikan kanssa takaisin kotiin - romahti Iin tila ihan täysin! Tytön jalat ei enää kantanu ja Ii hoiperteli vaivalloisesti muutaman hataran askeleen kunnes jäi reppanana seisomaan paikalleen.

Siinä iski miulla paniikki. Matkaa kotiin oli se pari kilsaa, ja vaikka Ii painaaki 11,6kg, en mie ois sitä jaksanu takaisin kantaa. Soitin ekana Villelle, joka oli töissä. Harmi vaan, että ekaa kertaa ikinä, sen puhelin oli jääny kotiin. Seuraavaksi soitin miun veljelle, joka onneksemme oli kotonaan ja heti valmis lähtemään pelastamaan meijät! Antti kun kaahasi matkaan, nappasin mie Iin kainaloon ja lähin juoksemaan tyttö sylissä metästä lähimmän tien varteen. Kyytiä odotellessa ehin tarkistella aristaako Ii jostain tai onko kurkussa jotain - mitään ei löytyny, mutta tyttö ei vaan millään jaksanut seisoa jaloillaan, eikä ottanut katsekontaktia vaan nuokkui silmät puoliksi ummessa.

Hypättiin Antin kyytiin ja alettiin miettiä lähintä eläinlääkäriä, joka olisi vielä viiden maissa auki. Päivystävän eläinlääkärin numerohan siis on pitänyt jo kauan aikaa sitten etsiä ja tallentaa puhelimeen, mutta muka ikinä sitä ei vain ollut ehtinyt tehdä.... Työni puolesta oon ollu pesemässä erään Joensuulaisen eläinlääkärin ikkunoita ja tiesin, että siellä henkilökunta on ainakin sinne viiteen asti paikalla. Ja eiku kaasu pohjaan! Iines nuokkui koko ikuisuudelta tuntuvan matkan miun sylissä, (eli ehkä 10min) kunnes saavuttiin lääkäriin. Lääkärissä totta kai jouduttiin ilman ajanvarausta jonon hännille, koska Iines "ei näyttänyt olevan kuolemaisillaan." Miusta tilanne nyt oli ainakin tuhat kertaa kamalampi! Puoltoista tuntia odotettiin ja Ii jatkoi nuokkumista miun sylissä. Välillä yritettiin vähän jalotella ja vesiki alkoi maistua tytölle. Kun sitten päästiin vihdoin ja viimein tutkittavaksi, Ii oli jo huomattaavsti paremmassa kunnossa - pysyi jopa jaloillaan ja kykeni ottamaan pari laukka-askeltakin, kun lääkäri sitä pyysi! Lääkäriä, tai ketään muutakaan paikalla ollutta, Iines ei tervehtinyt tuttuun tapaan pussailemalla - tyttö hakeutui mieluummin rauhalliseen paikkaan, missä ei tarvinnut ottaa kontaktia kehenkään. Iiltä tutkittiin silmät, suu ja kuunneltiin sydänäänet - mutta mitään ei löytynyt. Lääkäri epäili, että olisiko ampiaisenpisto mahdollinen, mutta mie epäilen, että kyseessä on se sama idiootti, joka on viskellyt myrkkynamuja jopa meidän kerrostalon pihassa ja jonka ansaan naapurin koiraki on joutunu!

Mitäs nyt sitten? Lääkäri määräs Iinekselle 3 päivää lepoa ja jos vielä samanlainen kohtaus toistuu, pitää Ii kyydittää heti takaisin lääkäriin ja ottaa verikokeet ja tutkia sydän tarkemmin.
Nyt, kun noista kauhun hetkistä on kulunu reilu nelisen tuntia, pysyy vesi tytön masussa ja jopa yksi makupalakin maistui!

Toivottavasti mitään tämmöstä ei sattuis enää toiste! Ja toivottavasti se, joka viskelee myrkkynameja ympäriinsä, jää kiinni ja ottaa vastuun tekemisistään!