torstai 20. joulukuuta 2012

Ja me toivotam, ja me toivotam onnellista ja hyvää joulua






Tule kanssani kylpyyn, tule samaan ammeeseen

Tänään se tapahtu: Iines aloitti myös valmistautumisen jouluun!
Sen voin kertoa, että perroliisa on nyt märkä ja kettuuntunu. Kyllä, testattiin ensimmäistä kertaa noita Helsingin reissulta ostettuja shamppoita. Iines ei kamalasti kylvystä nauttinut, neiti kun tykkää mieluummin polskia kuralätäköissä tai mutaojassa. Sen voin myös kertoa, että onneksi Iines ei ole tottunut siihen, että se pääsisi joka ilta lämpimään vaahtokylpyyn. Oli tuo nimittäin sellainen ruljanssi.
      Ja ihmekös tuo, kun tulinpa sitten ostaneeksi tarjouspakkauksen, joka sisältää kolme (3) eri ainetta laitettavaksi kylpykerralla. Myyjä suositteli perrolle tuota kyseistä shamppoosarjaa (Spectrum One) ja kehui erityisesti tuotteen käyvän "liian pehemälle turkille". Ja sehän se on meillä ollut riesana, Iin pehmyt ja huopaantuva tukka. Nähtäväksi jää, mitä nuo ihmeaineet sai aikaiseksi perroliisan kuontalossa. Kuhan tyttö saa kuivatettua turkkinsa muualtakin kuin vain hännästä... ;-)
      Joka tapauksessa. Ensin turkkiin laitettiin shamppoo laimennettuna, joka sitten huuhdeltiin pois. Ennen tämä riitti Iin puhdistautumiselle. Mutta tänäänpä shamppoon jälkeen laitettiin suoraan turkkiin vielä Substance builder aine, jonka tarkoitus olisi antaa turkkiin rakennetta ja kimmoisuutta. Kuulostaa hyvältä, mutta sen pitää antaa vaikuttaa turkissa kolmisen minuuttia ennen huuhtelua. Oli meillä Iin kanssa pitkä kolme minuuttinen hengailla kylppärissä... Kun tuo "väliaine" oli huuhdeltu pois, tuli turkkiin vielä hoitoaine.
      Jos ei muuta niin nyt meidän perroneiti on puhdas, eikä taatusti haise enää pierulle. Kelpaa tuolla tukalla kylätellä joulunpyhinä! Toivotaan vaan vielä, että tuo todellakin parantaisi tuota turkin laatua ja rakennetta.

Nimimerkki. SormetKipeinäTurkinAukomisesta


Ps. Heräsin tänä aamuna siihen, 
että Ii kampesi kainaloon kellimään.
Osaa se Iines olla myös Ihana.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Haloo Helsinki!

Kotona taas! 
Helsingin reissu oli ja meni. Kivaa oli, mutta viikonloppuun mahtui myös hämmennyksen ja ehkä vähän kiukunkin hetkiä....
Hotelli oli huippu ja Iines oikea citykoira, kun niin hienosti osasi kuleksia hotellissa ja muutenki haukkui vaan vähän huoneen ulkopuolelta kuuluville äänille. Maisemiaki Iines innostui tsiigailemaan.

 
  
Lauantain seisomisia  




Lauantain näyttelyssä meillä esiintyminen meni paremmin kuin koskaan ennen. Kenties siksi, että namit oltiin jätetty kokonaan pois hommia sotkemasta. Juoksu sujui hyvin ja varmasti, eikä seisomisessakaan ollut ongelmia havaittavissa, sillä Iin peppu ei kertaakaan iskeytynyt maahan ja muutenki neiti malttoi olla maltillisesti. Tutinaa tytsyn olemuksessa oli havaittavissa, kun paras uros -kehän raikuvat ablodit hiukan säikäytti herkän perrolikan.
Muutenpa sitten launatain suoritus... Saavutuksista voi käydä lukemassa portugalilaistuomarin mielipiteen Iineksestä. Herra tuomarin mielestä Iines ei ollut yhtään ihana. Ei edes sen vertaa, että olisi kysynyt Iineksen ikää tai tutkinut rakenteita muuten kui tarkistamalla, että hampaat on tallella. Pakko myöntää, että kun se vihreä viuhka kehätoimitsijan kädessä viuhahti - loksahti miun suu ammolleen ja silmät sepposen selälleen. 
Eihän siinä auttanut sitten muu kuin tsempata huomiseen ja mennä Iin kanssa häntä korkeella seuraavan päivän koitokseen ja uuden tuomarin eteen!



Sunnuntaina Iines mittailtiin ja tulokseksi tuomari sai 40,5cm - eli just sopiva
Jolkutellaan
Ja vielä vähän seisomista sunnuntailta

Sunnuntaina edellis päivästä viisastuneina mentiin pihalle siksi aikaa, kun parhaille uroksille taputettiin. Siitä huolimatta jänskätystä oli havaittavissa - niin Iin kuin maminkin polvien tutinana. Esiintyminen sujui kuitenkin jälleen hyvin, ilman namusia. Nätisti Ine antoi tuomarin kopeloida ja mittailla korkeuden. Yhden yön aikana kaikki Iineksen viat: pieni pää, huonot kulmaukset ja väärä tyyppi olivat kadonneet kuin tuhkatuuleen ja tänään nähtiin sinisen lätkän viuhuvan kehätoimitsijan kourassa. Hurraa! Ei oltu sittenkään onnistuttu vajaan puolenvuoden näyttelytauon aikana pilaamaan meijän perroa ihan kokonaan....

Sen verran opittiin tuolla reissulla, että seuraavaan sisänäyttelyyn Iinekselle pitää ottaa jotain tekemistä mukaan, esim. haisulirotta tai joku muu superihana lelu, että se hälinän seuraaminen ja muiden koirien läheisyyden jännittäminen unohtuisi ja neiti malttaisi keskittyä olennaiseen.

Ja pitihän se tietty käydä shoppailemassa! Iineksen shamppoo loppui juuri näitä näyttelyitä varten puunatessa, joten ensimmäisenä kiirehdittiin shamppookojulle. Päädyttiin ostamaan myyjän suosittelema kolmiosainen tarjouspakkaus, joka on tarkoitettu juuri "liian pehemeälle turkille". Pakkaukseen kuului siis shamppoo, "väliaine" ja hoitoaine. Tuotteita suositellaan esimerkiksi vesikoirien ja villakoirien turkeille. Suapi nähä ja toivoa, että aineissa ois tehoa ja saatais vähän lisää karheutta tuohon meijän perrolikan kuontaloon!
Kojuilta mukaan tarttui totta kai myös uusia leluja ja makupaloja. Mutta saipa Iines myös jouluksi uuden juhlavillapaidankin! Mamin mielestä vietävän söpö, mutta Iinestä taitaa paita vaan ketuttaa. :-)

Mamin ihana söpöliini

torstai 6. joulukuuta 2012

Ihanaa itsenäisyyspäivää!

Tehotyttötiimi
"Mieki tahon välillä!"
"Tänne se pallo! Nyt! Heti!"
Rose
ja Dia.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi Iines lähti kylättelemään Rosen ja Dian luokse. Pallo sai kyytiä ja välillä tytsyt paini ilman palloakin. Saipahan Iine päästellä höyryjä kunnolla vielä ennen viikonlopun työreissua ;-)
      Muutenpa Iin toinen itsenäisyyspäivä onki menny pakkaillessa ja turkkia puunaillessa. Neitin aamu alkoi kylmällä suihkulla, kun huuhdeltiin viimeisetkin rasvat pois kuontalosta. Sitäpä seuras sitten nyörin aukominen ja lopuksi vielä kaksihaaraiset sai saksilta kyytiä. Pään karvoja en kyllä leikannut vahingossakaan muuten lyhkäsemmäksi, kuin siistimällä korvia - ihan vaan, ettei perroliisan pää pääsis vahingossakaan pienenemään yhtään entisestään... :-)
      Mamilla on aamusella vielä töitä (höh), joten ihan aamusta ei meijän perhe matkaan pääse lähtemään. Matkaseuraks Inkulle lähtee mm. Lahden näyttelyssä kisakaverina mukana ollut jämtlanninpystykorvaneiti Luna. Suapi nähä, mitä tytsyt tykkää toisistaan, kun eivät ole aikoihin reissanneet yhdessä. Mutta peukut pystyssä ja häntä korkeella, että matka sujuis hyvin!

Heissuliveii!
Kisatukka ojennuksessa

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Lumensyöjäperro


Iines innostu niin, että melkein törmäs tolppaan. Melkein.


Joensuuhunkin saatiin lunta, hurraa! Ja nyt toivon, että lumet kestäiskin, ettei Iin tän iltanen vaahtokylpy menis hukkaan. Rapatassuja ei nimittäin ole yhtään ikävä. Siispä tämä viikonloppu onki meillä menny lunta syödessä ja kinoksissa kieriskellessä. Ja näinpä siis myös Ihanan Iineksen blogi sai talvisen luukin! 

Toivoisin niin, että nyt ois jo seuraava perjantai. Tai edes se torstai ja itsenäisyyspäivä niin saisi viimeiset puunaukset tehä perrolikan kuontaloon ja ruveta pakkaamaan! Ja pitääpä jossaki välissä koittaa saada Ville suostumaan kamerankäytönalkeet -kurssille, niin ossois se sitten heilua kamera kaulassa messarissa sillä välin, ku mie kruisailen Iin kanssa kehässä. Huii!

tiistai 20. marraskuuta 2012

"Veripisaran kun kadotimme"



Ai mitä, ai rupesko minuu jänskättää? No kyllä vaan! Tänään nimittäin julkasiin Messarin aikataulut ja voi sitä perrojen paljoutta!
        Lauantaille Helsinkiin varmistu portugalilainen tuomari Luis Pinto Teixieira. Espanjalaisia tuolle päivälle on ilmottautunu 42. Sunnuntaina päästäänkin sitten taas Rautalan Eevalle tuomaroitavaksi, yhdessä neljänkymmenenseitsemän muun perron kanssa... Nähtäväksi jää, mitä meidän aikaisemmin niin "pienipäisestä ja pehmytturkkisesta" perroliisasta nyt tykätään! Se hyvä puoli noissa aikatauluissa oli, että vesikoirat aloittaa molempina päivinä kehät, joten voisi toivoa, että ainakin jokseenkin päästään myöki ajoissa juoksemaan ympyrää tuomarin valvovan silmän alla. Voi kunpa tuo viikonloppu tulisi jo! Sen verran kovasti rupes pukkaamaan näyttelykuumetta nyt! 
        Kovasti ollaan yritetty valmistautua tuohon näyttelykoitokseen. Esimerkiksi ahkeralla turkin vatvomisella. Pitää kyllä myöntää, ettei turkkia ole auottu ihan niin ahkerasti kuin viime kevään näyttelykauden aikana, mutta pitääpä sanoa, että ei tuo turkki nyt ihan niin juntturassakaan ole kuin viimeksi. Turkki yrittää huopaantua ainoastaan korvien takaa, kaulasta kaulapannan alueelta, masusta ja perskankuista - eli sieltä, missä eniten on hankausta tai minne kura, rapa ja vesi roiskuu useimmiten. Mutta nuo kriittiset kohdatkaan eivät ole niin kamalassa kunnossa, että ne pääsisi aiheuttamaan päänvaivaa, ehei. Huopuuntuviin kohtiin on alkanut muodostua pieniä rastanalkuja, jotka on tosi simppeli erotella toisistaan aina tarvittaessa ja muutenpa turkki on söpösti pienillä kiharanyöreillä, jotka nekin kyllä välillä meinaavat yrittää mennä juuresta tumppuun - mutta niidenkään kanssa ei tarvitse hikoilla saadakseen turkkia auki. Nyt sitten jatketaan tähän malliin tää pari viikkoa, mikä meillä on aikaa. Viikonloppuna Iinestä taitaa odottaa vaahtokylpy pitkästä aikaa ja sittenpä ei varmaan ennen näyttelyä pestäkään perroliisaa ennen näyttelyä muuten, kuin huuhtelemalla viileällä vedellä rasvoja pois kuontalosta. Riippuen tietty noista raparoopekeleistäkin. Ja saattaa ne saksetkin viuhahataa Iin turkissa sen verran, että napsuu hapsuiset latvat ja kaksihaaraiset pois......
        Näyttelyseisominen ja käveleminenhän ne tartteisi kovasti treeniä, mutta yksinkertaisesti meillä ei ole nyt syksyllä ollut aikaa lähteä mihinkään mätsäreihin. Ja sekös harmittaa. Seisomista ollaan pyritty kuitenki treenailemaan sännöllisesti kotona ja toisinaan myös vähän vieraammissa ympäristöissä, kuten lenkin varrella parkkipaikoilla tai urheilukentillä - eli paikoissa, missä Iillä saattas olla muutaki kiinnostavaa tutkittavaa kuin vain niska-pers -otteella kopeloiva mami. Ja vielähän tässä on muutama viikko aikaa ennen koitoksia, joten yritys ois kova ehtiä käymään jonakin sunnuntaina ihan virallisissa näyttelytreeneissä. Mutta shhh, en oo Iineksellekään siitä vielä kertonu, että saatettais olla menossa, koska en voi luvata, että myö todella ehdittäis käymään siellä!
         Ja ai niin! Myös siksi odotan näyttelyreissua innolla, että uskon siellä olevan tarpeeksi valinnanvaraa meijän Iineksenonpakkosaada -ostoslistaa varten. Meillä nimittäin ois hankinnassa ainakin se uusi näyttelyhihna. Nykyiset vaihtoehdot kun ovat a. se joka on jo kerran katkennut ja b. se joka ostettiin pikaostoksena, entisen rikkimenneen tilalle.  Iines tartteis myös shamppoota, tai oikeastaan kahta erilaista shamppoota. Nimittäin jonkun vähän "valkaisevan" shamppoon, etenkin näitä kakkarapakelejä ajatellen, kun kintut ja masu tuppaa vaihtamaan ikävästi väriä. Plus sitten joku ihan normishamppoo. Ja sitten tarvittais niitä leluja. Iines kun on ottanut urakakseen suolestaa kaikki pehmo-otuksensa.

Mutta kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tän turkki ja muunäyttelypähkäily -vuodatuksen kokonaisuudessaan, taas kerran. Vaikka kaipa täällä on joskus jotain muutakin lukenut, kerta ihmiset löytävät tänne googlettamalla muun muassa hakusanoilla "veripisaran kun kadotimme". En kyllä osaa sanoa, millon Iineksellä ois veripisarat ollu kateissa, tai edes tallessa. Mutta toivottavasti googlaaja löysi etsimänsä. :-)
        

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pakurissa

Hei frendit! Tuolla on se semmonen.... pakurikääpä!

Aamusella Iineksellä oli herätyskello soimassa taas ihan ruokottoman aikaisin, sillä metsälle oli päästävä. Linnustuskausi loppuu ensi keskiviikkona, joten pakkohan se oli neidin päästä vielä kenties viimeisen kerran tänä syksynä kokeilemaan lintukoirantaitojaan. Harmi vain, että juurikaan ei tositilanteita päässyt metsästäjien reissulla kehkeytymään....

Mutta kerta ei riistaa niin pakurikääpiä sitten! Nyt lähti Mamikin mukaan metsästämään - eli samoilemaan metsiin ja tsiigailemaan koivujen kylkiä, josko mustia pakureita löytyisi valmiina poimittavaksi. Pakureidenhan uskotaan nuorentavan, ehkäisevän flunssaa ja jopa ennaltaehkäisevän syöpää, joten pakkohan tuota ihmeainetta on kerätä, kuivattaa se ja keitellä ensi talvena teetä. Pitäisi vielä kouluttaa Iineksestä oikea pakurikääpäkoira niin löytyisi koivujen aarteet helpommin. Vaan ei ole ainakaan vielä meijä perro näyttäny mitään sienikoiran merkkejä... Neiti vaan kulkee metsässä mukana nuuskien muita meheviä tuoksuja.

Mutta miten kummassa nää viikonloput aina hujahtaa ohi?

torstai 25. lokakuuta 2012

Sitä sun tätä, siellä ja täällä



Tattadadaa! Välillä vähän muutaki kuin vain metästysjuttuja. Eli siis sekalaisia ajatuksia siitä, mitä meille nykyjään kuuluu. :-)

Näyttääpä, että Iin selkä ois notkollaan tuossa poseerauskuvassa, kun muuten turkki pörhöllään, mutta peppupään karvat taas......
Mutta niin, ihan totta - meillä on taas tukka sulkeiset alkaneet! Iineksen työreissu lähestyy koko ajan (eli siis meijän viikonloppuloma Helsingin koiranäyttelyihin) ja turkin pitäis siis sillon olla ojennuksessa. Huomasin tuossa ilokseni, että Iineksen ratsastuspöksyt (eli siis Iin turkin takatoipien ruskeat osuudet) on iloisesti menneet juurta myöten takkuun! Eihän siinä auttanu muu kuin napata erioilrasva sekä koira kainaloon ja ruveta hommiin. Muuten Iinen turkki on paljon paremmalla mallilla, kuin viime keväänä - nuo pahat takkupesät on tosiaan vain pöksyissä ja korvien takana, kun puol vuotta sitten koko perro oli yksi iso takkupallo. Mutta nyt pitää olla jatkossa tarkkana, ettei muukin turkki mene juntturiin - karva on nyt niin pitkää, että turkkia rasvaillessa pitää tehdä jakauksia, jotta rasva pääsisi vaikuttamaan koko karvan mitalta.

Iineksen rottakokoelma
Kyllä vaan. Iines on ihan hulluna Ikean rotta -leluihin. Tuo pieni ruskea rotta on itseasiassa se, jonka Iines sai mukaansa kotipesästään Lieksasta meille muuttaessaan. Sillä rotalla ei ole enää aikoihin ollut korvia saatika häntää - tai itse asiassa musta iso rotta on ainoa, jolla enää on häntä tallella, mutta vastapainoksi siltä puuttuukin sitten korvat, nenä, hampaat ja viikset.... Toinen noista isoista valkoisista rotista on The Haisuli Rotta, eli se Iineksen rakkain lelu, joka aina kastuessaan Iin leikeissä tai vesikupissa polskiessa, alkaa haista ihan hirvittävälle. Yleensä nuo pienimmät rotat Iines laittaa talteen sohvan alle.

Miun tarkotus ei nyt suinkaan ollu esitellä Iineksen rakasta rottakokoelmaa, vaan päästä itse asiaan - eli rottaboikottiin. Iines itse kyllä saa rotillaan leikkiä, mutta jatkossa se ei saa pomottaa meitä vaatimalla leikkimään rottaleikkejä. Yleensä aina, kun me tai joku meille kylään tullut istuu sohvalla, tuolilla, sängyllä yms. Iines tuo rotan syliin. Ja jos rottaa ei ymmärrä heti heittää neidille noudettavaksi, alkaa tyttö mouruta. Jos mouruaminen ei auta, alkaa haukkuminen. Jos äänen korottaminenkaan ei tehoa - tulee turpiin, eli Ii alkaa mäiskiä tassuilla tai kampeaa jopa syliin. Ei välttämättä kuulosta mitenkään hermoja raastavalta toiminnalta, mutta kun sitä on jatkunut jo ties kuinka kauan, on aika laittaa pelille stoppi ja karaistua olemaan heittämättä sitä rottaa neidille. Tavoitteena nyt olisi siis saada taottua niin omaan kuin Iineksenkin päähän, että huomio ja leikki lähtee meistä, ei suinkaan Iineksestä. Pomottamista se on tuo pienikin pomotus ja parempi näyttää Iinekselle kaapin paikka nyt, ennen kuin se keksii jotain villimpää meidän pään menoksi. 

Muutenpa meidän perheessä on kaikki hyvin! 
Vaikka Iineksellä taisi ollakin tänään taas raskas päivä, kun Iskällä oli vapaapäivä ja Inkku pääsi päiväksi metsäälle - tai siis metsään vaeltelemaan, sillä saalistettavaa ei juuri ollut osunut kohdalle. 
Myös nappulalaatua vaihdettiin tänään Iinekselle. Aikaisemmat protskunappulat alkoivat loppumetreillä maistua taas meidän prinsessalle ja päätettiin vielä pysytellä Royal Caninissa. Tosin protskut vaihdettiin nyt ihan perinteiseen medium adulttiin, sillä Iin paino alkaa lähennellä jo 13kiloa, eli massaa alkaa olla jo ihan riittämiin. 
Eikä tässä vielä kaikki - iltapalalla Iines sai vihdoinkin syksyisen matokuurinsa. Ja kyllä muuten hyvin upposi lääketahna jauhelihan seassa!

Mutta nyt on Iineksen aika lähteä pisulle, pesulle ja pusulle -
Heippa!


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Iine - metsäkanalintujen kauhu


Vaikka blogissa onkin hiljaiseloa niin se ei tarkoita, että Ii ottais yhtään iisimmin. 

Tänä viikonloppuna pyörähti taas Iineksen työviikko käyntiin, sillä Iin iskällä ja mamilla koitti kauan odotettu syysloma! Iin frendin Paven kotiväki lähti viikonloppureissuun, eli Ii suuntasi toverilleen seuraneidiksi - ja mökille erästyshommiin. 
Puavolla pupujahti ei nyt ottanut oikein onnistuakseen vaan Paven takaa-ajot oli lähinnä Iinen perästä juoksemista pitkin mättäitä.. Ii kuitenki pääsi myös mehtään tosihommiin iskän ja "enonsa" kanssa. Kuulemma poijat otti Inkun mukaan linnunmehälle "ettei ainakaan tarvii metsäreissulla pyssyjä liata." Mutta niin kuin kuvista voi päätellä - pyssyt likaantu ja tällä kertaa jopa onnistuneesti osuen! Ja Iines aukaisi uransa metsäkanalintujen kauhuna saaden ensimmäisenä saaliinaan ukkometson! 
Okei. Myönnetään, että Iines ei sitä lintua puuhun haukkunut, eikä pyssyn pamahdettua saalista edes noutanut - mutta silti tää on meille tosi iso juttu ja edistysaskel! Ensinnäkin, Iines ei säikähtänyt kuollakseen, kun pyssy mahti vaan jäi maltillisesti metsästäjien luo kattelemaan, mitä tästä nyt seuraa. Ja Iines ei pelännyt saalista, vaan innokkaasti nuuhki ja tutustui tirppaan - ja tästä Ii saiki näyttävät, veriset sotamaalaukset kirsunsa päälle....
Uskon, että tuo metsäreissu oli Iinekselle niin hieno kokemus, että paukkukammo on taas hitusen entistä pienempi ja saaliin noutaminenkaan tuskin olisi tosi paikan tullen ongelma - sillä niin kiinnostunut Ii oli metsosta!
Huomioiden siis kuitenki, että jaksaisko Ii lintua kantaa, kun tuokin saalis taisi olla hitusen meijän pientä perrolikkaa isompi.....



tiistai 25. syyskuuta 2012

Timmi portugalimimmi

 
Hehee, Iineksen blogi on ollut nyt olemassa nyt noin puolitoista vuotta - eli siitä asti, kun neiti on meijän perheeseen kuulunut. Tähän mennessä Iin blogissa on vierailtu huimat 5 577 kertaa! 
Google on ehdottomasti suosituin reitti löytää ihanaisen Iin blogiin - ja kaikenmoisilla hakusanoilla sitä tänne ihmiset päätyykin!

Ehdoton top 3. hakusanat, joilla tänne löytää, ovat
1. Sano bolero
2. espanjanvesikoira Iines
3. ihana iines
Sano Bolero -hakusanalla tänne on päädytty 82 kertaa! 

Muita usein havaittavia hakusanoja ovat
ja må hon leva
portugalinvesikoira
uimatreeni 
portugalin vesikoira
Voi kyllä, Iin blogiin ei ole kukaan koskaan, ikinä, millonkaan päätynyt hakusanalla "espanjanvesikoira". Kaikille nyt kuitenkin selvennykseksi, että Ii ei ole portugalin- vaan espanjanvesikoira! :-D 

Toisinaan Iin blogiin johdattavat hakusanat pistäävät mietityttämään, kuten
 Timmimimmi
sukkahousut
espanjan vesikoiralla näppylä luomia
Ei Iineksellä kyllä mitään näppylä luomia ole ollut ja  vaikka Iines aika timmimimmi onki, niin  en silti tiedä, löytikö blogissa vieraillut etsimänsä......














sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Hurlum Hei!


Inkun blogi tais kohdata syyslamaannuksen, niin pitkä tovi on jo ehtiny vierähtää edellisestä postauksesta. Iineksellä kyllä vauhti, meno ja meininki on koko tän hiljaiselon ajan ollu ihan yhtä päätöntä ku aina ennenki - mutta Iin mamilla ja iskällä vaan painaa työt ja koulu niin pahasti päälle, ettei kamalasti kivoihin juttuihin, kuten blogin päivitykseen,  ehdi paneutua.
          Ii käy säännöllisen epäsäännöllisesti moikkaamassa blondeja bestiksiään Rosea ja Diaa. Viimeisin näkeminen oli viime maanantaina, kun KennelMamma kyläili Joensuussa leikkaamassa blondikaksikolle syksyyn rapakeliystävälliset kaljumallit ja siistimässä Iin kuontaloa. Iin turkkia ei ajettu ihan matalaksi, koska ollaan kovaa vauhtia menossa joulukuussa Helsingin Voittaja ja Winneri -näyttelyihin.
          Viikonloppuisin Iin Mami ja Iskä lähtevät tukka putkella karkuun kaupungin melskettä mökille, mikä tietää Iineksen osalta päätöntä menoa metsässä sienin ja lintujen perässä. Vaikka Iines ei olekaan vielä niin hyvä metsästäjäkoira, ku Iin ystävä Pave, jolla ikää on nyt puoli vuotta ja saldona 1 oma pupujussi ammuttuna, on Iineksenki metsästystaidoissa havaittu kehitystä. Pyssyn pamahtaessa Iin ei enää tarvitse juosta kilometrien päähän ollakseen turvassa, vaan suojaa voi hakea ihan metsästäjien jalkojenkin juuresta. Paukkuarka tyttö vielä on, mutta parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa - hitaasti, mutta varmasti. Saattaa kuitenki olla, ettei meijän kaupunkipuudelista koskaan pelottavaa metsästäjää saada koulittua, mutta ihan vielä ei anneta periksi!

Iines märehtii.... hehehe

lauantai 25. elokuuta 2012

Iine-Tiinen työviikko




Sillon kun myö ollaan lomalla, Iineksellä on täysi työviikko. Ii ei oo viimeseen viikkoon juurikaan ollu kotona, eikä etenkään vaarassa pitkästyä kuoliaaksi.
       Maanantaina alkoi sorsastuskausi ja Ii lähti metsään Rosen ja Dian kanssa. Saalistakin metsästäjät toivat tullessaan, mutta Ii ei kyllä siitä porukasta ollut se kaikista Urhein Metsästäjäkoira. Linnun osuessa kohdalle ja pyssyn lauetessa Rose juoksi ampujaa kohti riistan etsimisen toivossa, kun Iine puolestaan otti pamauksen kuullessaan jalat alle ja piiloutui metsään seuraavaksi puoleksi tunniksi. Iines on laukausarka - ja sitä osattiin odottaa metsästysreissulla, sillä piiloutuuhan Iines meidän kylppärin suihkuverhon taakse aina ukkosella ja naapurin tampatessa mattoja.
       Tiistaina Ii kävi pyörähtämässä mätsäreissä ja kotiin tultiin punaisen nauhan kanssa. Inkku seisoi  hienommin aloillaan kuin koskaan aikaisemmin. Nykyisin neiti antaa jopa asetella itseään asentoon, kun aikaisemmin ollaan oltu tyytyväisiä vähänsinnepäin -seisomiseen.
       Keskiviikkona lähdettiin mökille ja siellä Iillä oli ohjelmassa Paven ja Neron kanssa riehumista, uimista, laivakoirailua, verijälki -oppien hyödyntämistä sorsansiipijäljillä sekä tietysti metsästystä. Teoriassa Iines osaa metsästyskoiran tehtävät - sorsan siivellä metsään vedetyt jäljet olivat Iin nenälle helppo homma, eikä siiven noutaminen vedestäkään tuottanut suurempia haasteita. Käytännössä Iin metsästystaidot sitten taas... Kahtena iltana Iines pääsi osallistumaan iltalennolle ja kaikki sujui siihen asti hyvin, kunnes pyssy pamahti. Nyt Iines pidettiin kiinni hihnassa, eikä neiti päässyt karkuun. Taskut oli varattu täyteen nakkeja, mutta eipä nekään auttaneet pelosta kippuralla vapisevaa perrotyttöä rohkaistumaan. Nytpä sitten otetaankin työn alle Iin totuttaminen koviin pamauksiin ja naapurin siivouspäiviin ja toivotaan, että Ii pääsisi paukkupelostaan. Ja jos siedätyshoito ei tepsi, niin meidän ei kai auta muu kuin keskittyä vähemmän pamahtelevaan jälki -harrastukseen, josta Ii niin kovasti nauttii - etenkin jos jäljen päässä palkkiona on sitä oikeaa riistaa nakinpätkien sijasta.
       Tänään Iines saa viettää rauhallisen kotipäivän ja toipua rankasta viikosta tutuissa maastoissa lenkkeillen ja vaahtokylvyssä polskien, sillä huomenna Iineksen työviikko saa mukaisensa päätöksen ja me suunnataan Pieksämäelle näyttelyyn! Toivotaan, että seisominen sujuu samaan malliin kuin mätsäreissä!

Adiós! :-)