 |
| Tehokaksikko |
Ei uskois, mutta totta se on. Varpu on ollu värittämässä meidän, ja ennen kaikkea Iin, elämää jo reilut 3 viikkoa!
Yhteiselo uuden perheenjäsenen kanssa on sujunut ehkä jopa paremmin kuin olisi uskaltanut odottaa! Monia on tuntunut ihmetyttävän, miten suomenpystykorva pärjää kerrostaloeläjänä haukkuherkkyytensä vuoksi. Näin alkajaisiksi ollaan huomattu, että neiti V aukaisee kiljukaulansa vain niissä tilanteissa, kun sillä on joko A. tylsää tai B. Iines on ominut itselleen sen Ikea-rotista maukkaimman yksilön (tai minkä tahansa muun lelun, jonka Varpu ehdoin tahdoin haluaa itselleen). Apuna näihin tilanteisiin yleensä toimii se, että iskee neidin(/neidit) hihnan jatkoksi ja lähtee ulos. Eihän kukaan koiranomistaja kuuntele jatkuvasti haukkuvaa koiraansa kauaa - asui se koira sitten sisällä tai pihan perällä häkissä. Räksyttämistä fiksumpaa tekemistä on esimerkiksi se ulkona suuren maailman ihmettely! Ja ulkoilun jälkeen ihmiskorvat kiittää, kun neidit vetää kylkikyljessä päikkäreitä. Toki on mahdollista, että haukkumisen kanssa saatetaan tulevaisuudessa joutua tekemään vielä enemmän töitä, mutta toistaiseksi rappukäytävässä vastaan tulevat naapurit tervehtii meitä hymyillen!
Varpu rakastaa myös viihdyttää itseään leluja riepottelemalla. Mutta se on huomattu, että pystykorva leikkii leluilla eritavalla kuin luppakorva: Varpu tykkää mutustella ja viskellä leluja itsekseen, kun Iines taas haluaa leikkitoverin heittelemään leluja noudettavaksi.
Ja se on saatu iloksemme huomata, että neit Ii on ihailtavan pitkäpinnainen! V kun mielellään terottaa jo ennestään teräviä naskaleitaan Inkun häntään tai niskavilloihin. Myös Iin kovat ja perskarvat ovat Varpun suurta herkkua.
Sisäsiisteydessä meillä on vielä tekemistä, mutta osasipa Varpu tänään jo pyytää ulos isolle hädälle! Lämpimät ilmat tuskin helpottaa sisäsiisteyskoulua, sillä vesi maistuu, eikä helteellä tyttöjen vedensaantia voi mitenkään rajoittaakaan. Viikonloput ollaan vietetty pitkälti mökillä ja siellä tytsyt saavat viilettää pitkin metsiä päivät pitkät ja tarpeetkin tehdään siellä siis pääsääntöisesti lepikkoon.
Mökillä saatiin kokea taas hetkellisesti kauhuja ja tärinöitä. Onneksi päivystävälle eläinlääkärille ei tarvinnut kiiruhtaa, vaikka sinne suuntaan jo soiteltiinkin. Lauantaiaamuna Iin jalasta löytyi kaksi pistettä, jotka ensisilmäyksellä toivat mieleen käärmeen pureman. Eläinlääkärin tavoittamiseen meni kuitenkin reilu puolituntia, millä aikaa neiti Iissä ei ollut havaittavissa mitään oireita (aristava pistokohta, uneliaisuus, huonovointisuus, oksentelu...) Sillä kertaa kyseessä oli siis väärä hälytys, onneksi. Tosin läheltäpiti tilanne saatiin kokea vielä toistamiseen saman päivän aikana! Auringosta nauttiminen keskeytyi, kun tytyjen frendi Mosku haukkui juoksunarussa häntä alhaalla halkopinoa kohti. Tarkempi silmäys halkopinoon ja siellä se oli - pikimusta kyy kaula pitkällä sähisemässä Moskua kohti. Sillä aikaa, kun koirat pelastettiin mökkiin sisälle, ehti käärme livahtaa karkuun.
Ihmetyttämään jäi, että miten on mahdollista kauhistella käärmeitä saman päivän aikana kahteen kertaan - aikaisemmin kun ei olla Villen kanssa törmätty luikeroihin mökkipihalla...
Ja ps. Muistattehan, että kyytablettia ei enää nykyisin suositella koirille annettavaksi kuin vaan silloin, jos käärme/ampiainen pistää niin, että vaarana on hengitysteiden tukkeutuminen!
Kauhisteluista huolimatta vietettiin ihana ja lämmin viikonloppu! Iines pääsi nautiskelemaan mm. veneilystä ja Varpu taas pääsi kirmailemaan ensimmäistä kertaa suolla!
 |
| Iine-Tiine makkaranpaistossa |
 |
| Varpu auringonlaskussa |
