Maailman touhukkain Iines

Nyt on takana taas yksi niistä viikonlopuista, jonka jälkeen Iines makaa sohvalla peiton alla ainakin seuraavaan iltaan asti. Kieltämättä tekisi itseki jo mieli kaivautua tuonne Iin viereen, mutta pakko päivittää ensin, mitä kaikkee ollaan kahen päivän aikana ehitty touhuumaan! 

Iin kanssa kehässä jolkutellaan

Eilen lauantaina oli meidän tämän näyttelykevään viimeinen puristus. Sää Joensuun ulkonäyttelyssä oli mitä parhain - ja sen voi huomata edelleen karrelle palaneesta niskasta ja tyylikkäistä kyynerpäähän asti yltävistä hanskarusketurrajoista! Meidän kehä oli taas tyylikkäästi ainakin tunnin myöhässä, mutta ehtipähän hyvin shoppailla Iinekselle uuden näyttelyhihnan, kun vanha hihna natisi liitoksistaan ja katkesi kesken kaiken viime hetken treenailujen. Hupsista! Onneksi hihna kuitenki meni säpäleiksi silloin, eikä esimerkiksi kehässä......
Suuria odotuksia team-Iineksellä ei kehään mennessä ollut, sillä vastassa oli jo Lieksan näyttelyssä tavattu tiukka tuomari. Kehässä liikkuminen sujui niin hyvin kuin meillä vaan sujua voi, seisominen oli yllärillä hötkyämistä - taas. Tosin nyt tällä kertaa ei voi katsoa ainoastaan itseään peilistä ja kysyä, että mikä meni vikaan, vaan voi myös ihmetellä niitä koirien omistajia, jotka heittelivät makupaloja ympäriinsä nurmikenttäkehässä.... Tuomari pysyi Iineksen kohdalla kannassaan ja Ii oli taas HYVÄn arvoinen tyttö. Tuomari päätti tällä kertaa mitata Iineksen ja tulokseksi saatiin "vähän päälle 40cm", ja mittaustuloksesta huolimatta Iines on  pieni narttu. Muuta miinusta tuli mm. neliömäisyydestä ja etuosa voisi olla parempi. Liikkeet edestä kuitenkin ovat hyvät, toisin kuin takaa taas liikaa alla (??). Plussaa saatiin taas luonteesta, päänmuodosta ja purennasta - hurraa!

Ennen ja jälkeen sheivauksen

Näyttelyiden jälkeen suunnattiin sitten Kennelmamman yöpaikkaan ja tällä kertaa Iineksen talviturkki sai kirjaimellisesti kyytiä! Leenan päästessä vauhtiin Iines muuttui hujauksessa pörröisestä puudelista särmäkkääksi rimppakintuksi! Toivottavasti nyt tuleva turkki olisi jo sitä kunnon aikuisen perron karvaa ja samaten myös toivottavasti hieman helpompi hoitoista... Iin turkki oli nyt siinä kunnossa, että se piti ajella ihan matalaksi - ja niinpä sanoimme samalla hyvästit elokuiselle Kuopion näyttelyille. Mutta saapahan Iines nyt sitten siis kunnolla aikaa kehittyä ja kasvaa tulevia koitoksia varten! Eihän sitä tiedä, jos meidän pieni perhe tekisi sitten vaikka pienen retken Voittaja -näyttelyyn....

Portugalinvesikoira.... eiku

 Yhteenvetona, miltä Iines vaikuttaa nyt näiden näyttelyiden perusteella?
- Pieni (paitsi itävaltalaisen tuomarin mielestä!)
- Pentumainen ja turkki vaatii tekemistä
- Saisi vankistua kauttaaltaan
- Hyvänmuotoinen pää ja hyvä purenta
- Ihastuttava luonne
- Liikkuu hyvin

Mutta mitäpä muuta voisi junnulta odottaakaan?! Nyt siis vaan massaa kerryttämäänja vankistumaan mars!

Ja koska näyttelyissä ja karvanlähdössä ei vielä ollut Iinekselle tarpeeksi äksöniä, hyppäs meijän perhe autoon ja keula kohti Ilomantsin mummolaa! Mummolareissu ei tosin ollut ihan sellainen, mihin Ii on pienen elämänsä aikana tottunut, sillä nyt huomion keskipisteenä ei enää ollut ainoastaan Iines - vaan myös pinenen pieni, suomenajokoiravauva - Pave pötkylä!

Pave oli nuoresta iästään huolimatta hirmuisen rohkea pikku-ukkeli! (Perjantaina Pavarotti täytti 7vko.) Herra ei arastellut tai ujostellut uutta kotiaan, meitä kyläilijöitä, Iinestä, naapureiden koiria tai lapsia ol-len-kaan! Iines puolestaan oli vähän mustis, kun ei saanutkaan kaikkea huomiota osakseen. Kaiken kaikkiaan riiviöt tuli kuitenkin loistavasti juttuun! Iines antoi Pavelle välillä vähän kyytiä, mutta Pave puolestaan antoi Iineksen tuntea pienet terävät vauvahampaat nahassaan!

 

Ennen kotimatkaa Iines pääsi vielä polskimaan - ja päästelemään niitä höyryjä pihalle, joita ei vauvakoiran kanssa voinut päästää purkautumaan. Lyhkäsellä turkilla uiminen ei jostain syystä aluksi sujunut ihan yhtä sujuvasti kuin pitkällä turkilla - mistä lie johtui? Äkkiä Ii kuitenki taas muisti, että pärskiminen ei välttämättä ole fiksuinta vaan uida voi myös tyylikkäämmin.

Tässäpä siis vielä kuvapläjäys pärskimisestä

 

Loppukevennykseksi vielä Iin turkinkuivatusilmeet!