Se on täällä taas! Näyttelykausi alkaa meillä tulevana sunnuntaina Tuusulan kaikkien rotujen näyttelyssä.
Ja sehän tietää siis armotonta turkin rassaamista. Paitsi että - ei tällä kertaa! Iin tämän kertainen näyttelyluukki ei ole tähän mennessä vaatinut kuin järvessä polskuttelua. Iin turkkia ei ole tarvinnut puunata, repiä, trimmailla eikä rasvailla. Iin kevään mittaan pidetyt vaahtokylvytkin voi laskea yhden käden sormilla, sillä pahimpaan kura-aikaan meijän Perro-Liisa oli nakupelle, eikä Inkku ole päässyt pahemmin likaantumaan niin, että saippuaa olisi tarvittu.
Näyttelyilmottautumista jättäessä vähän jänskätti, että ehtiikö turkki kasvaa tarpeeksi pitkäksi. Ja ehtihän se, sillä Iin turkki on nyt (suoraksi vedettynä) noin 5 cm pitkä - eli juuri sopiva näyttelyihin, muttei liian kuumakaan kesän helteille. Eihän tuo turkki ihan niin upea ole kuin ennen edellistä parturointi kertaa, sillä turkki ei vielä mene upeille rastoille vaan ennemminkin pieniä nyörejä, mutta siitä se kasvaa! Toki nyt tällä viikolla hieman sipistellään turkin parissa - nypitään enimmät risut ja oksat masukarvoista pois, häivytetään kaulapannan kuluttamaa jälkeä kaulan turkista ja siistitään tassukarvat. Ja pääseepä Iines myös sinne vaahtokylpyynkin pitkästä aikaa, ettei neiti ihan tuoksahtaisi järveltä!
Hiukka jännittää, että mitä Ii nyt sanoo näyttelyhälinästä. Talven aikana käydyissä sisänäyttelyissä kun suuret ihmismassat ja kovat, kaikuvat äänet sai Perro-Liisan vapisemaan pelosta. Alkukesän mätsäreissä ihmis- ja koirapaljous ei ole saanut Iissä ihan samanlaisia paniikkikohtauksia aikaan, joten siltäkin osin ollaan aika luottavaisilla mielin lähdössä matkaan.
Ja kunhan ollaan käyty nuuhkimassa Tuusulan näyttelytuulia, osataan sanoa, mikä on homman nimi meidän osalta Joensuun elo-kareliassa!
