Tattadadaa! Välillä vähän muutaki kuin vain metästysjuttuja. Eli siis sekalaisia ajatuksia siitä, mitä meille nykyjään kuuluu. :-)
Näyttääpä, että Iin selkä ois notkollaan tuossa poseerauskuvassa, kun muuten turkki pörhöllään, mutta peppupään karvat taas......
Mutta niin, ihan totta - meillä on taas tukka sulkeiset alkaneet! Iineksen työreissu lähestyy koko ajan (eli siis meijän viikonloppuloma Helsingin koiranäyttelyihin) ja turkin pitäis siis sillon olla ojennuksessa. Huomasin tuossa ilokseni, että Iineksen ratsastuspöksyt (eli siis Iin turkin takatoipien ruskeat osuudet) on iloisesti menneet juurta myöten takkuun! Eihän siinä auttanu muu kuin napata erioilrasva sekä koira kainaloon ja ruveta hommiin. Muuten Iinen turkki on paljon paremmalla mallilla, kuin viime keväänä - nuo pahat takkupesät on tosiaan vain pöksyissä ja korvien takana, kun puol vuotta sitten koko perro oli yksi iso takkupallo. Mutta nyt pitää olla jatkossa tarkkana, ettei muukin turkki mene juntturiin - karva on nyt niin pitkää, että turkkia rasvaillessa pitää tehdä jakauksia, jotta rasva pääsisi vaikuttamaan koko karvan mitalta.
 |
Iineksen rottakokoelma |
Kyllä vaan. Iines on ihan hulluna Ikean rotta -leluihin. Tuo pieni ruskea rotta on itseasiassa se, jonka Iines sai mukaansa kotipesästään Lieksasta meille muuttaessaan. Sillä rotalla ei ole enää aikoihin ollut korvia saatika häntää - tai itse asiassa musta iso rotta on ainoa, jolla enää on häntä tallella, mutta vastapainoksi siltä puuttuukin sitten korvat, nenä, hampaat ja viikset.... Toinen noista isoista valkoisista rotista on The Haisuli Rotta, eli se Iineksen rakkain lelu, joka aina kastuessaan Iin leikeissä tai vesikupissa polskiessa, alkaa haista ihan hirvittävälle. Yleensä nuo pienimmät rotat Iines laittaa talteen sohvan alle.
Miun tarkotus ei nyt suinkaan ollu esitellä Iineksen rakasta rottakokoelmaa, vaan päästä itse asiaan - eli rottaboikottiin. Iines itse kyllä saa rotillaan leikkiä, mutta jatkossa se ei saa pomottaa meitä vaatimalla leikkimään rottaleikkejä. Yleensä aina, kun me tai joku meille kylään tullut istuu sohvalla, tuolilla, sängyllä yms. Iines tuo rotan syliin. Ja jos rottaa ei ymmärrä heti heittää neidille noudettavaksi, alkaa tyttö mouruta. Jos mouruaminen ei auta, alkaa haukkuminen. Jos äänen korottaminenkaan ei tehoa - tulee turpiin, eli Ii alkaa mäiskiä tassuilla tai kampeaa jopa syliin. Ei välttämättä kuulosta mitenkään hermoja raastavalta toiminnalta, mutta kun sitä on jatkunut jo ties kuinka kauan, on aika laittaa pelille stoppi ja karaistua olemaan heittämättä sitä rottaa neidille. Tavoitteena nyt olisi siis saada taottua niin omaan kuin Iineksenkin päähän, että huomio ja leikki lähtee meistä, ei suinkaan Iineksestä. Pomottamista se on tuo pienikin pomotus ja parempi näyttää Iinekselle kaapin paikka nyt, ennen kuin se keksii jotain villimpää meidän pään menoksi.
Muutenpa meidän perheessä on kaikki hyvin!
Vaikka Iineksellä taisi ollakin tänään taas raskas päivä, kun Iskällä oli vapaapäivä ja Inkku pääsi päiväksi metsäälle - tai siis metsään vaeltelemaan, sillä saalistettavaa ei juuri ollut osunut kohdalle.
Myös nappulalaatua vaihdettiin tänään Iinekselle. Aikaisemmat protskunappulat alkoivat loppumetreillä maistua taas meidän prinsessalle ja päätettiin vielä pysytellä Royal Caninissa. Tosin protskut vaihdettiin nyt ihan perinteiseen medium adulttiin, sillä Iin paino alkaa lähennellä jo 13kiloa, eli massaa alkaa olla jo ihan riittämiin.
Eikä tässä vielä kaikki - iltapalalla Iines sai vihdoinkin syksyisen matokuurinsa. Ja kyllä muuten hyvin upposi lääketahna jauhelihan seassa!
Mutta nyt on Iineksen aika lähteä pisulle, pesulle ja pusulle -
Heippa!