Näin minä vihellän matkallani

Auringonlasku Lahdessa.
c. ViiviW.

Kotona taas! Niin oma kuin Iineksenki pää vielä ihan pyörällä kaikesta matkustamisesta, aikaisista aamuista, näyttelyjännityksestä, vilinästä, hulinasta ja koirien touhuamisista.

Matkaa edeltävänä iltana Anna tuli jämtityttö Lunan kanssa Iineksen valtakuntaan yöksi. Iines yritti kovasti puolustella reviiriään, mutta Luna ei meidän tirriäisen isotteluyrityksiä ottanut kuuleviin korviinsa ja äkkiäkös Iines muuttui koviksesta nössöksi, kun ymmärsi Lunan olevan itseään isompi koiruus. Ensimmäinen yhteinen yö tytöillä sujui kuitenkin sopuisissa tunnelmissa - samassa sängyssä koiranunta nukkuen.

Lunski nättinä

Lauantaina auto starttasi 05.00 kohti Lahtea ja KV -näyttelyä. Reissu vei Iineksen kauemmaksi kotoa kuin koskaan aikasemmin. Autossa oleminen ei Iineksellä ole ikinä ollut ongelma ja niinpä  perroneiti nytkin hyppäsi riemulla turvavöihin. Se vain, että autossa Iines haluaa aina katsella maisemia - seisomalla. Ensimmäiset kolme tuntia Ii uskollisesti seistä töröttikin, mutta viime metreillä tyttö malttoi ruveta jo istumaanki välillä. Naureskeltiin silloin ajellessa, että seisoisipa Iines kehässäkin yhtä mallikkaasti....

Näyttelyhulina uuvutti Lunan
c. AnnaE

Ryhmä 8 koirien kehät olivat vasta sunnuntaina ja vierailevilla koirilla ei ollut asiaa näyttelypaikalle. Tämä tiesi Iinekselle matkustuksen lisäksi lisää autossa olemista sillä välin, kun Luna käy kehässä. Pikkuisen jalottelua ja tarpeilla käymistä ulkosalla auringonpaisteessa, Iines auton takakonttiin vesikupin kanssa ja myö muut kehän laidalle jännittämään. Kehien luota löydettiin ihanaiset Viivi ja valkoinenpaimenkoira Leevi, joita ei oltu nähtykään pieneen ikuisuuteen! Lunan ja Leevin suoriuduttua hienosti omista kehistään oli aika mennä katsomaan, oliko Iines järjestänyt tsembalot autossa. Siellä se pieni perroneiti kuitenkin nukkui nätisti kerällä kauneusunia.

Illan isäntä Leevi
c. AnnaE

Illaksi mentiin kylään valkkari Leevin tukijoukkojen luo. Leevin nähdessään Iines käyttäytyi niin kuin yleensäkin uuden koirakaverin tavatessaan - ujostellen ja nössöillen. Leevi kuitenkin oli Iinekselle herrasmies ja jätti ujon perron vähemmälle huomiotta ja keskittyi flirttailemaan Lunalle sitten senkin edestä. Ja jos Leevi tuli Iinestä pelottavan lähelle, haki Ii suojaa Lunasta piiloutumalla tämän taakse turvaan. Metsälenkillä Iineskin osasi sitten jo rentoutua ja leikkipä jopa välillä Leevin kanssa - siis silloin, kun Leevi malttoi jättää Lunan nuuhkimisen ja vikittelyn vähemmälle.
Lauantaina vielä tehtiin Iin turkkiin viimeiset nyörien aukaisut ja leikeltiin latvojen höttökarvat pois. 



Sunnuntaina herättiin uuteen ja jännittävään aamuun. Iines oli nukkunut yön huonosti, kun vahtikoiran piti kuulostella koko yö uusia ja hirvittävän pelottavia ääniä. Näyttelypaikalla kehän alkamista odotellessa Iines käyttäytyi varmasta väsymyksestä huolimatta tyynen rauhallisesti ohikulkijoille pusuja jaellen. Kehässä meitä oli vastassa 23 muuta espanjanvesikoiraa sekä itävaltalainen tuomari. Liikkuminen sujui mallikkaasti - niin kuin yleensäkin. Seisominen puolestaan ei mennyt sitten ihan niin kuin oltiin suunniteltu. Joko Iines oli väsynyt kaikesta aikaisemmasta reissaamisesta ja uusista tilanteista tai sitten se aisti miun jännityksen. Oli mikä oli, niin joka tapauksessa joka kerta, kun mie yritin asetella Iinestä seisomaan hyvässä asennossa, se kavahti kauemmas ja alkoi temppuilla. Lopulta tyydyttiin sitten siihen, että Iines seisoi hetken paikallaan edes jokseenkin hyvin. Arvosteluksi saatiin erittäin hyvä ja kilpailuluokassa oltiin kolmansia. Arvosteluun ja tulokseen oltiin Iineksen kanssa tyytyväisiä, etenkin kun saatiin kehuja turkista - huippua, että ei nähty turhaan vaivaa turkin hoidossa!
Ennen kotimatkaa kierreltiin vielä myyntikojuja ja shoppailtiin Iineksen kanssa uudet punkkipihdit vanhojen (ja huonojen) tilalle, puruluita, paidanhelmaan kiinnitettävä namipussukka, johon saa numerolapunkin kiinni sekä kesän tulevat uimareissut mielessä pitäen vesileikkeihin sopiva pallolelu. 

Tuomarin tutkittavana
c. AnnaE

Vai sittenki näin?
C. AnnaE

Näinkö sitä seisotaan?
c. AnnaE

Kotimatka sujui  leppoisan väsyneesti. Jossakin siellä Iineksen turkin alla piileksivät silmät taisivat painua väkisin kiinni tasaisessa auton hurinassa, kun neiti vetäytyi välillä kerälleen torkuille. Taitaa Iineksellä olla nyt rauhallinen vappu, sillä eilen autossa aloitettu nukkumismaratooni jatkuu vielä edelleenkin!

Jotenka....

c. AnnaE.

.. Hauskaa vappua!

Ei ole koiraa karvoihin katsomista

Ja taas turkkiasiaa.

 

En tiiä, märehinkö mie tätä asiaa nyt jotenkin liikaa, mutta pakko avatua. Turkkia, turkkia ja takkuista turkkia. Lauantainahan myö saatiin tuomio turhan pehemästä ja pörröisestä turkista. Nyt keväällä meillä on edessä vielä 3 (KOLME!!) näyttelyä ja turkki ei ole kunnossa. Parastahan olisi, jos karvat ajettaisiin matalaksi. Mutta mitähän ne tuomarit siihen tuumais, jos kaljua perroa kehässä juoksuttais? Kerta karvaton koira ei ole parempi vaihtoehto niin aattelin asialle tehä jotain.

Rasvasta märät höttötakut

Lauantai-iltana siis tartuin härkää sarivsta, eli Iinestä turkista. Huomenna pitää varmaan mennä erioil -kauppaan, taas. Älysin, että tähän asti Iin turkkia vanutellessa oon käyttäny ihan liian vähän rasvaa! Nyt oon kolme päivää yrittäny korjata tilannetta sormet syyhyten ja turkki vaahdoten. Painotus sanalla vaahdoten, sillä Iin turkki vaahtoaa siitä huikeasta rasvan määrästä.

Nyt tää meijän superturkinhoito-operaatio alkaa sujua Iineksen kanssa suhteellisen sopuisasti. Kolme päiväähän yhteistä säveltä ehdittiinki jo etsiä.. Lauantaina titaanien taistelu jatkui, kun aloitettiin superturkkioperaatio. Perroneiti teki kaikkensa, että turkki jäisi rauhaan:

- Ensin Iines yritti juosta karkuun, mutta tämä loppui siihen, kun panta ja hihna iskettiin kaulaan ja mie solmin hihnan itseeni, että sain kädet vapaaksi turkin vanuttelua varten.

- Kun Ii ei enää päässyt karkuun, yritti se pelotella miut pois sen turkin kimpusta murisemalla ja jopa kulmahammasta vilauttamalla. Valitettavasti Iines joutui kohtaamaan voittajansa, enkä pelästynyt  kovisteluyrityksistä.

- Kun vaihtoehdot karkaaminen ja uhkailu eivät toimineet, alkoi Iines esittää DraamaQueenia: joka ikinen kerta, kun koskin Iinekseen (vaikka ihan vain hellästi silittämälläkin) alkoi neiti ulista ja itkeä kuin olisi isompikin hätä kyseessä. Sori vaan Iines, mutta tässä ei nyt itkut auta, enkä mie tunne sääliä, kun turkinhoidosta on kyse!

Reppana takkuturkki

Tällä hetkellä turkinhoito on sitä, että Iines makaa matolla riutuneen näköisenä ja välillä yrittää tunkea kuonoaan tai kieltään vanuttelun tielle. Välillä myös neidin peräpää lähtee pyörimään niin, että vanuttelija ei ihan pysy perässä.

Ehkä vielä jonain päivänä voidaan hoitaa turkkia niin, että molemmat nautitaan siitä ja voidaan samalla vaikka katella telkkaria siinä samalla.

Kyllä Iines sitten muistaa
kiittääki turkinhoidosta - pussaamalla

Nähtäväksi jää, millä karvalla Lahteen ollaan menossa. Sunnuntaina on meidän kehä, joten jos lauantain ja perjantain annan Iineksen turkin olla ja annan rasvan imeytyä kunnolla - kun tuskin tuomari haluaa saada käsirasvoja meijän Inkusta... Pehmeitä ja pörröisiä varmaan vielä Lahdessakin ollaan, mutta toivottavasti parempaan suuntaan kuitenki mennään. Ja haaveillahan saa aina, että turkki olisi vielä parempi sitten viikonpäästä Lieksassa, kuukauden päästä olevasta Joensuun näyttelystä puhumattakaan.

Lauantai Lemmenlavalla

Tänään oli meijän kolmen perättäisen näyttelyviikonlopun ensimmäinen koitos!

Näyttelyt pidettiin Pyhäselällä Lemmenlavalla. Näyttelyalueen piha oli yksi iso kuralammikko, eli ei todellakaan mikään paras meijän puudelille :-D, niinpä Ii pääsi sylitaksilla kehän laidalle asti. Ja vaikka espanjanvesikoirat pyörivät sisäkehässä, olisi vaatetta voinut varata enemmän. Onneksi kehät oli sentään ajoissa ja tuomarit tomerina - ei tarvinnu kehän laidalla kauaa odotella ja palella ennen ku päästiin lämmittelemään ympyrää juoksemalla.

Perroja oli tänään paikalla 12 ja junnunarttu -kehässä Iineksen lisäksi vain yksi likka, ihanainen Viivi -sisko. Iines oli tänään JUNEH2, ja Viivi sai ansaitun ERI:nsä. Tytsyt on tosi samanoloisia ja mallisia, mutta Viivin tukka on paljonpaljon paremmalla mallilla kuin Iineksellä. Tuomarin arvostellessa Iitä, pysty sen sanomisien rivien välistä ymmärtämään, että "kantsis jo sheivata tää koira" ja tottahan se on! Tuntuu, että mitä enemmän mie yritän Iineksen turkkia vanutella, nii sitä pahemmaksi takkupörröpalloksi se vaan menee. Lahden näyttely ois ens viikonloppuna. En tiiä paranisko tuo turkki siitä jos huljuttelisin Iineksen erioil -kylvyssä joka päivä.. vaikka kahdestiki.

Mutta niin, Iines käyttäytyi kehässä tuttuun tyyliinsä: liikkui hyvin ja seisominenkin meni ehkä hitusen paremmin ku viimeksi (ainaki miun osalta, ku en enää panikoinut samalla tavalla ku viimeksi). Arvostelussa Iineksellä komeilee "Ihastuttava luonne", kun Ii taas tapansa mukaan yritti hukuttaa tuomarin suudelmilla!

Ja koska Bolerolaisilla meni jälleen kehässä mallikkaasti, päästiin osallistumaan kasvattajakehäänkin ja Leena sai jälleen KP:n! Hurraa!

Nyt sitten jännityksellä odotellaan Lahden reissua. Turkille yritän tehdä... jotain. Toivottavasti saan siitä edes vähän vähemmän pehmeän ja pörröisen!
Pidetään häntä korkeella ja jos turkki pysyiski samanlaisena pentuhöttöpallona niin sitten yritetään hurmata tuomarit sillä ihastuttavalla luonteella ja hyvällä liikkumisella!

 

Kuva -

 Villu

Tilannekatsaus

Iines 13kk 2vko
n. 42cm & 11.3kg

Urhea kalastajan apuri

Toivottavasti parempi myöhään ku ei millonkaan. Nyt tulee myöhässä - pääsiäistunnelmia nimittäin. Ja kenties vähän muutaki. Pääsiäinen vietettiin Ilomantsissa ja käytännössä koko pidennetty viikonloppu hengailtiin jäällä pilkkivavat kourassa saaliin toivossa. Iines puolestaan taisi kalastajan apurin -pestin sijasta keskittyä enemmän frisbeen saalistamiseen ja rapsutusten hamuamiseen.
Säästä riippumatta uskaltauduttiin ulos. Ensimmäisenä pilkkipäivänä satoi räntää ja Iin voimat oli koetuksella, kun turkki oli täynnä lumikikeloita. Iines sai ainakin päästellä höyryjä umpihankijuoksemisen muodossa. Myö kalastajat puolestamme jäätiin tyhjin käsin vailla suuren suurta kalasaalista.

Toisella pilkkireissulla oli huomattavasti otollisemmat kelit kalastamiseen. Parit pienet ahvenet tarttui syötteihin ja kalastajilta taisi nenät vähän palaa kevätauringossa. Iin kelpasi juosta (niin siis silloin, kun malttoi jättää kalat rauhaan) kun ei lumi tarttunut masukarvoihin. Välillä Iitä pilkkiminen kiinnosti niin kovin, että piti kuono työntää avantoon kalojen toivossa.

Ja jos pilkkimään ei lähdetty, niin sitten mentiin ihan vain lenkkeilemään jäälle. Onpahan Iineksellä lääniä, missä juoksennella! Jäälenkkelyä jatkettiin vielä, kun palattiin takaisin arkeen ja Joensuuhun. Pyhäselällä hujahti 13kilsan lenkki nopeasti arskan porottaessa.

Mitäpä muuta meille kuuluu? Kauhuja ja tärinöitä ainaki. Iines pelkää nykyisin kotosalla kamalasti kaikkia vähänkin kovempia ääniä. Katolta tippuvat lumet, pihamaata auraava traktori ja fööni on tän viikon aikana saanu Iin pois tolaltaan. Lienee nyt meillä totuttelun paikka noihin koviin ääniin - meidän urhean ja rohkean perrotytön ei vissiin kuuluisi mennä suihkuverhon taakse piiloon kovan kolahduksen kuullessaan? Tai vaihtoehtoisesti neiti Ii saattaa etsiä turvapaikkaa sylistä tai tuolin alta.

Ja nyt meille koitti se kiireinen kevät. Ei riitä, että viikolla juostaan koulussa, töissä ja lenkillä - ens viikolla starttaa kolmen näyttelyviikonlopun rupeama. Turkki vähän on mitä on, mutta häntä korkeella kohti koitoksia mennään!

Titaanien taistelu

Juuri nyt ei Iines ja mami ole puheväleissä. Valtataistelut on täydessä käynnissä ja johtajuuskysymys niin ajankohtainen, että yritän parhaani mukaan olla luomatta vilkaisuakaan niihin leluihin, joita Iines miulle leikitettäväks kantaa.

Meijän erimielisyydet sai alkunsa siitä, että Iines syntyi espanjanvesikoiraksi ja sen turkkia pitää hoitaa. Iines itse on sitä mieltä, että kauneudenhoito on hanurista ja on kivempi olla turainen takkuturkki.

Koko kevään oon kantanu kaupasta purkki tolkulla Erioilia ja lotrannu sitä Iin kuontaloon samalla karvoja vispaten ja vanutellen - kutakuinki tuloksetta. Alko näyttää siltä, että mitä enemmän töitä teen neidin turkin eteen, sitä pahemmin se huovuttui ja meni laatoille. Jossaki välissä neiti Ii sai turkin vanutuksesta tarpeekseen ja siitä lähtien turkinhoito on ollu tuhat kertaa työläämpää!

Tänään sitten mie puolestani sain tarpeekseni ja tartuin aseisiin - siis saksiin. Leikkasin suhteellisen ronskilla kädellä Iin turkin latvasta pois sentin tai ehkä jopa kaksi, eli kaiken vähänki höttösemmän karvan, minkä alta paljastui vähän kypsemmän perron karvaa. Tarkoitus olisi, että parturoinnin seurauksena tuohon turkkiin nyt sitten saa muutakin tolkkua, kuin juuret takkupalloiksi ja latvat höyhenisiksi hötöiksi. Tällä hetkellä ainakin vaikuttaa suhteellisen lupaavalta..... Siis siltä osin, ku Iines antaa turkkiinsa koskea vanuttelumielessä. Saksien kanssa operoiminen sujui kutakuinki ongelmitta. Mitä nyt Ii pitkästyi parturointiin ja olisi seisomisen sijasta halunnu pötkötellä tai vaihtoehtoisesti juosta turkista tippuvien karvapallojen perässä ja syödä ne!

Kun kaksihaarasille ja höttölatvoille oli sanottu hyvästi, tartuin taas Erioil pulloon ja yritin pistää turkkia vähän ojennukseen. Tästä Iines ei todellakaan tykänny. Rimpuili ja vääntyili niin, että ois ollu kyllä isommille hauislihaksille miulla tarvetta. Vaikka Iineksellä onki vaan vajaa 12kiloa elopainoa, on se yllättävän vahva ja ärhäkkä sille päälle sattuessaan. Iines teki kaikkensa, että turkin vanuttelulta ois säästytty, tais se vähän muristaki. Ja mie puristan sitä syliin kahta kauheemmin, ja yritän pitää määrätietoisesti paikallaan ja aina tilaisuuden tullen mennä itse asiaan - eli turkin nyörien availuun. Titaanien tiukka kamppailu kesti aikansa. Siinä vaiheessa, kun Iines hetkeksi antautui ja tyytyi kohtaloonsa, että tässä sitä ollaan tiukassa otteessa eikä mihinkään olla menossa, auoin mie hellästi vielä pari nyöriä ja laskin sitten neidin vapauteen. Ihan vaan, että operaatio Iineksen turkki päättyisi suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Kuitenkin niin, että tilanne ei päättyisi Iineksen rimpuilun lopputuloksena tai vaihtoehtoisesti neidin itsetunnon totaaliseen lyttäämiseen.

 Seuraukset tälle tän päiväselle tukkasulkeiselle on siis tämä: Iin turkki on nyt lyhyempi, josta vanuteltiin pienen pieni alue. Ja Ii yrittää parhaansa mukaan hyvitellä törkyistä käytöstään nuolemalla, kiehnäämällä ja leluja miun syliin kantamalla. Ihan vielä mie en oo valmis antamaan Iinekselle anteeksi ja huomiota. Katellaan sitte Salkkareitten jälkeen. :-D

Seuraaviin näyttelyihin on nyt aikaa muutama viikko. Toivottavasti ehitään tällä meidän hyvin hitaalla vanutteluvauhdilla saada neidin kanssa turkki oikeasti ojennukseen siihen mennessä.

Ja luulenpa, että Iines odottaa miun kanssa ihan yhtä innokkaasti sitä päivää, että kevään näyttelyt on ohi ja tytölle leikataan lyhyttäki lyhyempi kesätukka!

Iinestä kerrakseen

Varoituksen sana. Tää postaus sisältää erittäin paljon kuvia mm. Iineksestä, Iineksestä, Piisamirotasta ja Iineksestä. Kuvissa Iines esiintyy edestä ja Iines esiintyy takaa, Iines istuu ja Iines makaa. Kuvat saattaa sisältää myös riehumista ja päätöntä menoa.

Hei! Täältähä näkee Puuhamaahan asti!

Iines innostu kuutteilemaan

Ja se piisamirotta, jonka lupasin! Samaa näköä, eikö? ;-)

ps. Iineksen Blogi täyttää vuoden nyt huhtikuussa, niin sen kunniaks päiviteltiin ulkoasuki ihan uusiks!