lauantai 25. elokuuta 2012

Iine-Tiinen työviikko




Sillon kun myö ollaan lomalla, Iineksellä on täysi työviikko. Ii ei oo viimeseen viikkoon juurikaan ollu kotona, eikä etenkään vaarassa pitkästyä kuoliaaksi.
       Maanantaina alkoi sorsastuskausi ja Ii lähti metsään Rosen ja Dian kanssa. Saalistakin metsästäjät toivat tullessaan, mutta Ii ei kyllä siitä porukasta ollut se kaikista Urhein Metsästäjäkoira. Linnun osuessa kohdalle ja pyssyn lauetessa Rose juoksi ampujaa kohti riistan etsimisen toivossa, kun Iine puolestaan otti pamauksen kuullessaan jalat alle ja piiloutui metsään seuraavaksi puoleksi tunniksi. Iines on laukausarka - ja sitä osattiin odottaa metsästysreissulla, sillä piiloutuuhan Iines meidän kylppärin suihkuverhon taakse aina ukkosella ja naapurin tampatessa mattoja.
       Tiistaina Ii kävi pyörähtämässä mätsäreissä ja kotiin tultiin punaisen nauhan kanssa. Inkku seisoi  hienommin aloillaan kuin koskaan aikaisemmin. Nykyisin neiti antaa jopa asetella itseään asentoon, kun aikaisemmin ollaan oltu tyytyväisiä vähänsinnepäin -seisomiseen.
       Keskiviikkona lähdettiin mökille ja siellä Iillä oli ohjelmassa Paven ja Neron kanssa riehumista, uimista, laivakoirailua, verijälki -oppien hyödyntämistä sorsansiipijäljillä sekä tietysti metsästystä. Teoriassa Iines osaa metsästyskoiran tehtävät - sorsan siivellä metsään vedetyt jäljet olivat Iin nenälle helppo homma, eikä siiven noutaminen vedestäkään tuottanut suurempia haasteita. Käytännössä Iin metsästystaidot sitten taas... Kahtena iltana Iines pääsi osallistumaan iltalennolle ja kaikki sujui siihen asti hyvin, kunnes pyssy pamahti. Nyt Iines pidettiin kiinni hihnassa, eikä neiti päässyt karkuun. Taskut oli varattu täyteen nakkeja, mutta eipä nekään auttaneet pelosta kippuralla vapisevaa perrotyttöä rohkaistumaan. Nytpä sitten otetaankin työn alle Iin totuttaminen koviin pamauksiin ja naapurin siivouspäiviin ja toivotaan, että Ii pääsisi paukkupelostaan. Ja jos siedätyshoito ei tepsi, niin meidän ei kai auta muu kuin keskittyä vähemmän pamahtelevaan jälki -harrastukseen, josta Ii niin kovasti nauttii - etenkin jos jäljen päässä palkkiona on sitä oikeaa riistaa nakinpätkien sijasta.
       Tänään Iines saa viettää rauhallisen kotipäivän ja toipua rankasta viikosta tutuissa maastoissa lenkkeillen ja vaahtokylvyssä polskien, sillä huomenna Iineksen työviikko saa mukaisensa päätöksen ja me suunnataan Pieksämäelle näyttelyyn! Toivotaan, että seisominen sujuu samaan malliin kuin mätsäreissä!

Adiós! :-)


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Iines ja Pave meni sieneen, toinen ei mahtunu

Hehee!
Kuvasatoa viime viikonlopun sieniretkeltä, missä Pave 4kk ja Iines 17kk pääsivät päästelemään höyryjä ja harjoittelemaan sienikoiran tehtäviä. Tais kauhukaksikko enemmän keskittyä siihen päättömään juoksemiseen ja siinä sivussa sienien tallomiseen....... 

Pavella teki vähän tiukkaa pysyä Iin perässä, kun reppana ei vielä osaa oikein hallita pitkiä koipiaan......
Vai haittasko korvat sittenki enemmän menoa?

keskiviikko 15. elokuuta 2012

'Mitä vain keppini tähden!'






Miten saat perron syömään nappula-ateriansa mukisematta?
Päivä 1. Käy dogisi kanssa 9km juoksulenkillä.
Aina tämäkään ei kuitenkaan tepsi, joten..
Päivä 2. Käy dogisi kanssa samoilemassa Ilomantsin metsien patikkapoluilla.
Jos ruoka ei vieläkään maistu....
Päivä 3. Vietä dogisi kanssa päivä sienimetsissä kanttarellien perässä juosten.

Voin luvata, että kolmen päivän tehokuuri saa nirsoimmankin perron suun napsamaan nappuloille!
Ja kyllä, päivinä 1. ja 2. tarjottiin neidille nappuloita kirsun alle, mutta vasta kolmantena päivänä kelepas!




torstai 9. elokuuta 2012

'Noku, nappuloita tursuaa jo korvistaki....'


Meijän pieni teiniprinsessa Iines on kehitelly tällä viikolla meille pientä päänvaivaa. Mamin kultapupulla on nyt joku ihan ihmeellinen diivailu -kausi menossa ja nappula-aterioille nirsoillaan - neiti vaan nyrpistetää nokkaansa ruokakupille ja kävellee tiehensä. Justiisa joo. Kaks päivää jaksoin pysyä tiukkana ja tarjosin kuonon alle ainoastaan nappuloita, kunnes kolmannen päivän iltana hellyin sitten antamaan jauheliha-aterian. (Niin siis, Iin normaaleihin ruokailutottumuksiin kuuluu 2 ateriaa: aamulla nappuloita ja illalla jauhelihaa). No jauhelihahan maistui, yllätys yllätys, paremmin kuin hyvin parin päivän paaston jälkeen. Noh, tuon liha-aterian jälkeen ollaan taas oltu nappulalinjalla, kutakuinki tuloksetta. Ollaan kokeiltu nappuloita kuivina, turvotettuina ja pienelä tilkalla öljyä höystettynä, mutta ei rinsessalle kelpaa. Tänään illalla saatiin kuppi tyhjennettyä jopa puolilleen niin, että lapioin turvonneita ja päivän seisomisen jälkeen hyvin mössööntyneitä nappuloita kämmenelleni. Hohhoi, pääasia on että nappuloita tuli syötyä, mutta en taija ruveta jokapäiväiseen kädestä ruokkimiseen. Ehkä huomenna lampsitaan piimäkauppaan ja katellaan josko sitten alkais neidille nappulatki maistua. Tai sitten siirrytään yksiruokapäivässäjanappulatjalihatjapiimätseksin -ateriaan tai sitten siirrytään neidin itse valitsemaan menyyn - sisäfilepihvejä ja pekonia.