perjantai 11. tammikuuta 2013

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet!


Vuodenvaihde meni Iineksellä suihkussa hengaillen ja neiti viettikin vuoden 2012 viimeiset hetket suihkuverhon takana täristen ja vapisten. Aina, kun tyttö rohkaistui näyttämään kirsua suihkuverhon takaa ilotulitusrakettien räiskyessä, palkittiin perroliisa lihapullalla. Mutta kaikesta siitä kauhusta ja tärinästä päätellen meijän taitaa olla fiksumpi viettää vuoden 2013 jäähyväisbileet jossain muualla kuin kotona kaupungissa - kaukana poissa rakettien ulottumattomissa. Sen verran Iines oli peloissaan ja stressaantunut.


Räiskeestä kuitenkin selvittiin ja vuosi 2013 on lähtenyt Iineksellä käyntiin hitaasti, mutta varmasti! Loppiaisena mentiin pitkästä aikaa mätsäreihin, missä meillä oli päätavoitteena muistutella Iinekselle, että hallissa hengailu on ihan kivaa! Helsingin näyttelyissähän Iitä kun pelotti se messukeskuksen hälinä ja kaikuvat äänet. Poksin halliin oli mätsärikansaa saapunut paikalle sen verran, että Iineksen polvet välillä vähän tutetti, mutta suuremmilta kauhuskenaarioilta vältyttiin, kun Iineksellä oli  kisakavereina jämtlanninpystykorvakaverit Lyydia (vajaa 5vee) ja Rocca (8kk).
Ensimmäisen kerran kehään astuessamme Iineksellä oli jännitystä ilmassa ja joka kerta, kun juostiin kehässä ympäri ja jolkoteltiin kehästäpoistumisaukon ohi, olisi neiti halunnut jatkaa juoksemista suoraan pois kehästä ja oletettavasti ulos koko hallista. Ilmankos saatiinkin sitten sininen ruusuke. Sinisten kehässä Iines viihtyi huomattavasti paremmin, eikä neidillä enää ollut minkäänlaisia hötykämis- tai karkuunampaisuajatuksia, mutta siitä huolimatta jäätiin tällä kertaa ilman sijoituksia.
Ja koska Iin mami, eli mie, olen vähintään yhtä jännitynyt kehässä kuin meijän perroneitikin, aateltiin jämyjen omistajan kanssa, että miunkin on hyvä kartuttaa vielä vähän lisää kehäkokemuksiani ja esittelinkin sitten Rouva-Lyydian. Lyydia on oikea näyttelydiiva, ja sen esiintymiseen voi luottaa täysin. Kunhan siis vaan muistaa ennen kehään menoa antaa diivalle paljon paljon huomiota, että neiti tuntee itsensä tarpeeksi arvokkaaksi ja ei kiusallaan heittäydy selälleen kehässä kesken kaiken. Lyydian kanssa avoimenluokan kehässä mie sain hermoilla ihan rauhassa ilman, että Lyydia olisi korvaansakaan lotkauttanut. Neiti seisoi ja juoksi hihnassa kuin oikea brimadonna ja lopputuloksena oltiinkin punaisten kolmansia.
Kun mie ja Iines opittais ottamaan nuo näyttelytilanteet samallalailla tyynen rauhallisesti kuin Lyydiaki!

Ja eihän nämä halliharjoitukset menneet suinkaan harakoille, sillä reilun viikon päästä ollaan taas tositoimissa Ilomantsin näyttelyssä! Hallissa hengailun olisi silloin siis parempi sujua ja ehkä käydäänkin vielä jossain parkkitalossa kuuntelemassa ja ihmettelemässä kaikuvia ääniä....
Lähestyvät näyttelyt tarkoittaa meijän perheessä myös turkinnypläystä! Tuo aikaisemmin kertomani shamppoolöytö oli oikeasti löytö ja se todella muutti Iineksen turkin karheammaksi. Aikaisemmin Iin niskassa olleet hieman epämääräiset rastat ovat nyt Rastat ja niitä tarvitsee aukoa huomattavasti harvemmin kuin ennen kylpyä, jotta ne pysyvät siististi auki ja erillään. Myös aikaisemmat tuskastelukohdat aukeavat huomattavasti aikaisempaa vähemmällä näppivoimalla. Pitää vielä uudestaan pestä Iines ennen Ilomantsin reissua ja katsoa, voiko tuo turkki tuosta vielä vähän muuttua karheammaksi.....

Hieman takapakkiakin kyllä tuli turkkiasiassa jouluna: en suosittele missään nimessä pitämään perrolla minkäänlaista villapaitaa, jos turkki on pitkä :-D Iin uuden yltiösöpön vaaleanpunaisen villapaidan käytöstä seurasi se, että kylkikarvat huopaantuivat aivan täysin! Ja niinpä, kun Ii oli hengaillut aatonaaton pinkissä ihanuudessaan, oli paitaa pakko pitää vielä seuraavat pari päivää, sillä Iinestä ei olisi kehdannut esitellä joulupukillekaan sen näköisellä turkilla! Joten Ii sai nautiskella koko joulun lämpöisestä puserostaan tukka takussa ja pyhien jälkeen puolestaan pitkistä turkinaukomistuokioista!
Rocca ~ syksy 2012
Lyydia ~ syksu 2012