torstai 31. toukokuuta 2012

Heippa ystävä rakas!


Pepita
( Pepi, Pepilotta Sikuriina, Lempi, Pepsi, PepsiMaxi)
18.4.2002 - 31.5.2012



sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Maailman touhukkain Iines

Nyt on takana taas yksi niistä viikonlopuista, jonka jälkeen Iines makaa sohvalla peiton alla ainakin seuraavaan iltaan asti. Kieltämättä tekisi itseki jo mieli kaivautua tuonne Iin viereen, mutta pakko päivittää ensin, mitä kaikkee ollaan kahen päivän aikana ehitty touhuumaan! 

Iin kanssa kehässä jolkutellaan

Eilen lauantaina oli meidän tämän näyttelykevään viimeinen puristus. Sää Joensuun ulkonäyttelyssä oli mitä parhain - ja sen voi huomata edelleen karrelle palaneesta niskasta ja tyylikkäistä kyynerpäähän asti yltävistä hanskarusketurrajoista! Meidän kehä oli taas tyylikkäästi ainakin tunnin myöhässä, mutta ehtipähän hyvin shoppailla Iinekselle uuden näyttelyhihnan, kun vanha hihna natisi liitoksistaan ja katkesi kesken kaiken viime hetken treenailujen. Hupsista! Onneksi hihna kuitenki meni säpäleiksi silloin, eikä esimerkiksi kehässä......
Suuria odotuksia team-Iineksellä ei kehään mennessä ollut, sillä vastassa oli jo Lieksan näyttelyssä tavattu tiukka tuomari. Kehässä liikkuminen sujui niin hyvin kuin meillä vaan sujua voi, seisominen oli yllärillä hötkyämistä - taas. Tosin nyt tällä kertaa ei voi katsoa ainoastaan itseään peilistä ja kysyä, että mikä meni vikaan, vaan voi myös ihmetellä niitä koirien omistajia, jotka heittelivät makupaloja ympäriinsä nurmikenttäkehässä.... Tuomari pysyi Iineksen kohdalla kannassaan ja Ii oli taas HYVÄn arvoinen tyttö. Tuomari päätti tällä kertaa mitata Iineksen ja tulokseksi saatiin "vähän päälle 40cm", ja mittaustuloksesta huolimatta Iines on  pieni narttu. Muuta miinusta tuli mm. neliömäisyydestä ja etuosa voisi olla parempi. Liikkeet edestä kuitenkin ovat hyvät, toisin kuin takaa taas liikaa alla (??). Plussaa saatiin taas luonteesta, päänmuodosta ja purennasta - hurraa!



Ennen ja jälkeen sheivauksen

Näyttelyiden jälkeen suunnattiin sitten Kennelmamman yöpaikkaan ja tällä kertaa Iineksen talviturkki sai kirjaimellisesti kyytiä! Leenan päästessä vauhtiin Iines muuttui hujauksessa pörröisestä puudelista särmäkkääksi rimppakintuksi! Toivottavasti nyt tuleva turkki olisi jo sitä kunnon aikuisen perron karvaa ja samaten myös toivottavasti hieman helpompi hoitoista... Iin turkki oli nyt siinä kunnossa, että se piti ajella ihan matalaksi - ja niinpä sanoimme samalla hyvästit elokuiselle Kuopion näyttelyille. Mutta saapahan Iines nyt sitten siis kunnolla aikaa kehittyä ja kasvaa tulevia koitoksia varten! Eihän sitä tiedä, jos meidän pieni perhe tekisi sitten vaikka pienen retken Voittaja -näyttelyyn....

Portugalinvesikoira.... eiku


 Yhteenvetona, miltä Iines vaikuttaa nyt näiden näyttelyiden perusteella?
- Pieni (paitsi itävaltalaisen tuomarin mielestä!)
- Pentumainen ja turkki vaatii tekemistä
- Saisi vankistua kauttaaltaan
- Hyvänmuotoinen pää ja hyvä purenta
- Ihastuttava luonne
- Liikkuu hyvin

Mutta mitäpä muuta voisi junnulta odottaakaan?! Nyt siis vaan massaa kerryttämäänja vankistumaan mars!

Ja koska näyttelyissä ja karvanlähdössä ei vielä ollut Iinekselle tarpeeksi äksöniä, hyppäs meijän perhe autoon ja keula kohti Ilomantsin mummolaa! Mummolareissu ei tosin ollut ihan sellainen, mihin Ii on pienen elämänsä aikana tottunut, sillä nyt huomion keskipisteenä ei enää ollut ainoastaan Iines - vaan myös pinenen pieni, suomenajokoiravauva - Pave pötkylä!



Pave oli nuoresta iästään huolimatta hirmuisen rohkea pikku-ukkeli! (Perjantaina Pavarotti täytti 7vko.) Herra ei arastellut tai ujostellut uutta kotiaan, meitä kyläilijöitä, Iinestä, naapureiden koiria tai lapsia ol-len-kaan! Iines puolestaan oli vähän mustis, kun ei saanutkaan kaikkea huomiota osakseen. Kaiken kaikkiaan riiviöt tuli kuitenkin loistavasti juttuun! Iines antoi Pavelle välillä vähän kyytiä, mutta Pave puolestaan antoi Iineksen tuntea pienet terävät vauvahampaat nahassaan!



Ennen kotimatkaa Iines pääsi vielä polskimaan - ja päästelemään niitä höyryjä pihalle, joita ei vauvakoiran kanssa voinut päästää purkautumaan. Lyhkäsellä turkilla uiminen ei jostain syystä aluksi sujunut ihan yhtä sujuvasti kuin pitkällä turkilla - mistä lie johtui? Äkkiä Ii kuitenki taas muisti, että pärskiminen ei välttämättä ole fiksuinta vaan uida voi myös tyylikkäämmin.

Tässäpä siis vielä kuvapläjäys pärskimisestä










 
Loppukevennykseksi vielä Iin turkinkuivatusilmeet!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Heipparallaa talviturkki!


Vesikoira lempparipuuhassaan!

 
Hellou taasen pienen kirjoittelutauon jälkeen!

Iineksellä tämä viikko on ollut kenties yksi elämänsä pitkäveteisimmistä. Meihin ihmisiskään ja -äiskään iski karmaiseva mahatauti – ja sehän tiesi Iinekselle varsin vaisua leikkiseuraa ja vain pikaisia ulkoilureissuja. Onneksi alkuviikosta ehdittiin käydä piiiitkillä juoksulenkeillä Repokallion metsäpoluilla ja rymyämässä mutaisia ojanpohjia pitkin, niin muutaman päivän sisällä makoilu ei aiheuttanu Iineksessä ihan hervottomia adhd –kohtauksia. Vai liekö tyttö ollut vaan mielissään, kun sai kelliä pari päivää ihan vaan rauhassa luita mutustellen?



Nyt, kun isäntäväellä alkaa ruoka taas maistua ja voimia riittää pitempiinkin kävelyretkiin kuin vain talon ympäri kiertämiseen, päätettiin korvata Iinekselle ne menetetyt riehumishetket! Viikon päästä lauantaina meillä on tämän kevään viimeiset näyttelyt edessä ja ne mielessä pitäen ollaan yritetty varjella Iin turkkia ”turhalta likaantumiselta”.  Mutta haloo! Joka tapauksessa Iillä on vaahtokylpy edessä ja tokihan järvivesi siitepölystä huolimatta on puhtaampaa kuin mutaiset ojat! Niinpä Iines pääsi tänään sanomaan hyvästit talviturkilleen ja järveen pulikoimaan! Eikä tarvinnu tyttöä paljoa veteen houkutella! Lahden näyttelystä ostettu uusi vesilelukin pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. Ja samalla viimeistä. En tiedä mitä tapahtui – upposiko se vai jäikö kiinni vesikasveihin, mutta Iines ei sitä enää löytänyt. Pitääpä siis taas Joensuun näyttelyssä shoppailla meijän vesipedolle uusi lelu, joka varmasti kelluu eikä katoa! Ja onneksi aina on keppejä – niin tänäänkin lelun katoamisesta huolimatta rypeminen sai jatkua! Aika raskaalta uiminen vaan vaikutti pitkällä turkilla….
 

Hirrrrvee kiire polskimaan!



Uitettu koira
Vesipeto haaveilee
Nyt männään!










Heippa vesilelu!


Uimareissun jälkeen käytiin vielä moikkaamassa Iin bestiksiä Diaa ja Rosea – oli taattua, että Iinekselle viikolla patoutuneet viimeisetkin energiat pääsi purkautumaan!



Koko posse - Dia, Iines, Rose

Äiti ja tytär

Rose ja Dia ihmettelee, että kuka ääliö niitten pihalle tuli riehumaan....

 
Mutta sitten pääs blonditki vauhtiin!




Kesä-Iine


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Pennun tuoksua!

Villeä itketti, ku Pave oli mieluummi miun sylissä!

Käytiin moikkaamassa Iineksen tulevaa vauvahauvatoveria - Pavea! Iin vain pitää malttaa vielä pari viikkoa, että Pave muuttaa mammansa luota meijän Ilomantsin mummolaan. Varsin vilkkaalta, urhealta ja terävähampaiselta vaikutti uusi taistelija! Vaan kyllä Iines oli ihmeissään meissä olevasta pennuntuoksusta!

Pusuja!
Nyt saat köniis!



maanantai 7. toukokuuta 2012

Kevätpörriäinen







Näin sitä kävellään etukäpälillä
    
  
Nyt on kiirus!

Lieksa perroja pullollaan!

 



Perroja kerrakseen!
kuva. Sano Bolero

Huh huijaa! Nyt on ohitse kolmen perättäisen näyttelyviikonlopun rupeama ja aika huokaista helpotuksesta. Kolmessa viikossa kokemus näyttelytouhuista on karttunu tajuttomasti! On opittu kehätoimitsijan viuhkan värien merkitykset ja Iineksen kommervenkit kehässä eivät enää tule ihan yhtä suurena yllätyksenä kuin ihan ensimmäisissä mätsäreissä. Niin suulliset kuin kirjallisetkin arviot on osoittaneet, että meidän hihnanpäässä oleva perrotyttö on muutakin kuin suloinen sekopää. Mutta nyt tiedetään myös, että paljon on vielä opittavaa ja ennen kaikkea selväksi on tullut se, että myö tarvitaan vielä paljon aikaa kehittyäksemme todellisiksi kehäketuiksi.
 

Bolerolaiset uhmasivat hyistä kevätsäätä saapumalla Lieksan näyttelyyn sankoin joukoin! Oli huippua nähdä ne kaikki perrot tukijoukkoineen ihan livenä!
Nyt oli meidän ensimmäinen ulkonäyttely edessä, minkä huomasi Iineksenkin olemuksesta - vauhtia riitti, eikä Iines jännittänyt isoa ihmis- ja koirajoukkoa läheskään yhtä paljon kuin sisätiloissa. Meidän onneksemme siis oli hyvä, että kehä alkoi myöhässä  -  Iines ehti päästellä enimmät höyryt ennen koitosta. Kehässä esiintyminen sujui paremmin kuin viikko sitten, mutta arviona saatiin tällä kertaa Hyvä. Näytti siltä, että tämänkertainen tuomari tykkäsi enemmän isommanpuoleisista perroista. Kehuja Iines sai taas luonteestaan. Ihmeköskään tuo, kun Inkku jälleen toimi tapojensa mukaan ja yritti hukuttaa tuomarin suudelmilla! Tuomari myös huomasi, että Iines on oikea sporttimimmi ja kehui tytöstä näkyvän, että neiti saa paljon liikuntaa. Samainen tuomari on muutaman viikon päästä Joensuun näyttelyssä - saapi nähdä, onko hän samaa mieltä Iineksestä vielä silloinki ;-)

Perrojen kehän päätyttyä Bolerolaiset suunnisti kennelväen tarjoamille kahveille Lieksan vanhan ja tunnelmallisen rautatieasema kahvioon, jossa vielä kerrattiin päivän kokemuksia ja suunniteltiinpa hieman tulevaakin. Kahvittelun jälkeen koitti Iineksestä se koko päivän ehkä huipuin hetki, kun pääsi pihalle juoksemaan kilpaa koirakavereiden ja sisarustensa kanssa!

Pavarotti teki parhaansa pysyäkseen  likkojen perässä
Viivi ja Pavarotti

Pavarotti, Iines ja Viivi