Ja me toivotam, ja me toivotam onnellista ja hyvää joulua

Tule kanssani kylpyyn, tule samaan ammeeseen

Tänään se tapahtu: Iines aloitti myös valmistautumisen jouluun!
Sen voin kertoa, että perroliisa on nyt märkä ja kettuuntunu. Kyllä, testattiin ensimmäistä kertaa noita Helsingin reissulta ostettuja shamppoita. Iines ei kamalasti kylvystä nauttinut, neiti kun tykkää mieluummin polskia kuralätäköissä tai mutaojassa. Sen voin myös kertoa, että onneksi Iines ei ole tottunut siihen, että se pääsisi joka ilta lämpimään vaahtokylpyyn. Oli tuo nimittäin sellainen ruljanssi.
      Ja ihmekös tuo, kun tulinpa sitten ostaneeksi tarjouspakkauksen, joka sisältää kolme (3) eri ainetta laitettavaksi kylpykerralla. Myyjä suositteli perrolle tuota kyseistä shamppoosarjaa (Spectrum One) ja kehui erityisesti tuotteen käyvän "liian pehemälle turkille". Ja sehän se on meillä ollut riesana, Iin pehmyt ja huopaantuva tukka. Nähtäväksi jää, mitä nuo ihmeaineet sai aikaiseksi perroliisan kuontalossa. Kuhan tyttö saa kuivatettua turkkinsa muualtakin kuin vain hännästä... ;-)
      Joka tapauksessa. Ensin turkkiin laitettiin shamppoo laimennettuna, joka sitten huuhdeltiin pois. Ennen tämä riitti Iin puhdistautumiselle. Mutta tänäänpä shamppoon jälkeen laitettiin suoraan turkkiin vielä Substance builder aine, jonka tarkoitus olisi antaa turkkiin rakennetta ja kimmoisuutta. Kuulostaa hyvältä, mutta sen pitää antaa vaikuttaa turkissa kolmisen minuuttia ennen huuhtelua. Oli meillä Iin kanssa pitkä kolme minuuttinen hengailla kylppärissä... Kun tuo "väliaine" oli huuhdeltu pois, tuli turkkiin vielä hoitoaine.
      Jos ei muuta niin nyt meidän perroneiti on puhdas, eikä taatusti haise enää pierulle. Kelpaa tuolla tukalla kylätellä joulunpyhinä! Toivotaan vaan vielä, että tuo todellakin parantaisi tuota turkin laatua ja rakennetta.

Nimimerkki. SormetKipeinäTurkinAukomisesta

Ps. Heräsin tänä aamuna siihen, 

että Ii kampesi kainaloon kellimään.

Osaa se Iines olla myös Ihana.

Haloo Helsinki!

 

Kotona taas! 

Helsingin reissu oli ja meni. Kivaa oli, mutta viikonloppuun mahtui myös hämmennyksen ja ehkä vähän kiukunkin hetkiä....

Hotelli oli huippu ja Iines oikea citykoira, kun niin hienosti osasi kuleksia hotellissa ja muutenki haukkui vaan vähän huoneen ulkopuolelta kuuluville äänille. Maisemiaki Iines innostui tsiigailemaan.

 

 

 

Lauantain seisomisia

 

 

Lauantain näyttelyssä meillä esiintyminen meni paremmin kuin koskaan ennen. Kenties siksi, että namit oltiin jätetty kokonaan pois hommia sotkemasta. Juoksu sujui hyvin ja varmasti, eikä seisomisessakaan ollut ongelmia havaittavissa, sillä Iin peppu ei kertaakaan iskeytynyt maahan ja muutenki neiti malttoi olla maltillisesti. Tutinaa tytsyn olemuksessa oli havaittavissa, kun paras uros -kehän raikuvat ablodit hiukan säikäytti herkän perrolikan.

Muutenpa sitten launatain suoritus... Saavutuksista voi käydä lukemassa portugalilaistuomarin mielipiteen Iineksestä. Herra tuomarin mielestä Iines ei ollut yhtään ihana. Ei edes sen vertaa, että olisi kysynyt Iineksen ikää tai tutkinut rakenteita muuten kui tarkistamalla, että hampaat on tallella. Pakko myöntää, että kun se vihreä viuhka kehätoimitsijan kädessä viuhahti - loksahti miun suu ammolleen ja silmät sepposen selälleen. 

Eihän siinä auttanut sitten muu kuin tsempata huomiseen ja mennä Iin kanssa häntä korkeella seuraavan päivän koitokseen ja uuden tuomarin eteen!

Sunnuntaina Iines mittailtiin ja tulokseksi tuomari sai 40,5cm - eli just sopiva

Jolkutellaan

Ja vielä vähän seisomista sunnuntailta

Sunnuntaina edellis päivästä viisastuneina mentiin pihalle siksi aikaa, kun parhaille uroksille taputettiin. Siitä huolimatta jänskätystä oli havaittavissa - niin Iin kuin maminkin polvien tutinana. Esiintyminen sujui kuitenkin jälleen hyvin, ilman namusia. Nätisti Ine antoi tuomarin kopeloida ja mittailla korkeuden. Yhden yön aikana kaikki Iineksen viat: pieni pää, huonot kulmaukset ja väärä tyyppi olivat kadonneet kuin tuhkatuuleen ja tänään nähtiin sinisen lätkän viuhuvan kehätoimitsijan kourassa. Hurraa! Ei oltu sittenkään onnistuttu vajaan puolenvuoden näyttelytauon aikana pilaamaan meijän perroa ihan kokonaan....

Sen verran opittiin tuolla reissulla, että seuraavaan sisänäyttelyyn Iinekselle pitää ottaa jotain tekemistä mukaan, esim. haisulirotta tai joku muu superihana lelu, että se hälinän seuraaminen ja muiden koirien läheisyyden jännittäminen unohtuisi ja neiti malttaisi keskittyä olennaiseen.

Ja pitihän se tietty käydä shoppailemassa! Iineksen shamppoo loppui juuri näitä näyttelyitä varten puunatessa, joten ensimmäisenä kiirehdittiin shamppookojulle. Päädyttiin ostamaan myyjän suosittelema kolmiosainen tarjouspakkaus, joka on tarkoitettu juuri "liian pehemeälle turkille". Pakkaukseen kuului siis shamppoo, "väliaine" ja hoitoaine. Tuotteita suositellaan esimerkiksi vesikoirien ja villakoirien turkeille. Suapi nähä ja toivoa, että aineissa ois tehoa ja saatais vähän lisää karheutta tuohon meijän perrolikan kuontaloon!

Kojuilta mukaan tarttui totta kai myös uusia leluja ja makupaloja. Mutta saipa Iines myös jouluksi uuden juhlavillapaidankin! Mamin mielestä vietävän söpö, mutta Iinestä taitaa paita vaan ketuttaa. :-)

Mamin ihana söpöliini

Ihanaa itsenäisyyspäivää!

Tehotyttötiimi

"Mieki tahon välillä!"

"Tänne se pallo! Nyt! Heti!"

Rose

ja Dia.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Iines lähti kylättelemään Rosen ja Dian luokse. Pallo sai kyytiä ja välillä tytsyt paini ilman palloakin. Saipahan Iine päästellä höyryjä kunnolla vielä ennen viikonlopun työreissua ;-)
      Muutenpa Iin toinen itsenäisyyspäivä onki menny pakkaillessa ja turkkia puunaillessa. Neitin aamu alkoi kylmällä suihkulla, kun huuhdeltiin viimeisetkin rasvat pois kuontalosta. Sitäpä seuras sitten nyörin aukominen ja lopuksi vielä kaksihaaraiset sai saksilta kyytiä. Pään karvoja en kyllä leikannut vahingossakaan muuten lyhkäsemmäksi, kuin siistimällä korvia - ihan vaan, ettei perroliisan pää pääsis vahingossakaan pienenemään yhtään entisestään... :-)
      Mamilla on aamusella vielä töitä (höh), joten ihan aamusta ei meijän perhe matkaan pääse lähtemään. Matkaseuraks Inkulle lähtee mm. Lahden näyttelyssä kisakaverina mukana ollut jämtlanninpystykorvaneiti Luna. Suapi nähä, mitä tytsyt tykkää toisistaan, kun eivät ole aikoihin reissanneet yhdessä. Mutta peukut pystyssä ja häntä korkeella, että matka sujuis hyvin!

Heissuliveii!

Kisatukka ojennuksessa

Lumensyöjäperro

Iines innostu niin, että melkein törmäs tolppaan. Melkein.

Joensuuhunkin saatiin lunta, hurraa! Ja nyt toivon, että lumet kestäiskin, ettei Iin tän iltanen vaahtokylpy menis hukkaan. Rapatassuja ei nimittäin ole yhtään ikävä. Siispä tämä viikonloppu onki meillä menny lunta syödessä ja kinoksissa kieriskellessä. Ja näinpä siis myös Ihanan Iineksen blogi sai talvisen luukin! 

Toivoisin niin, että nyt ois jo seuraava perjantai. Tai edes se torstai ja itsenäisyyspäivä niin saisi viimeiset puunaukset tehä perrolikan kuontaloon ja ruveta pakkaamaan! Ja pitääpä jossaki välissä koittaa saada Ville suostumaan kamerankäytönalkeet -kurssille, niin ossois se sitten heilua kamera kaulassa messarissa sillä välin, ku mie kruisailen Iin kanssa kehässä. Huii!