Kuuraparta pakkasperro

Vaikka viikonloppuna Ilomantsissa mittari näytti jopa huimaa -30 pakkasastetta, oli Iineksen päästävä välillä kuurapartailemaan.

Kiireellä takasin sisälle!

  

  

Pepi ei paljoa kaipaillu ulos koppinsa puolelle vaan kelliskeli sisällä lämpimässä.

 

Nähtiinpä vielä Bellaa (pyreneittenkoira 4kk) ja Panuaki (labradorinnoutaja 10v). 

 

Bellalle kinoksista ei ollu niin isoa vastusta, ku Inkulle taas....

 

Panu, Bella ja Iines biliksellä Ilomantsissa.

Catch me if U can!

Ai mitä meille kuuluu? En huijaa, juksaa saatika puijaa yhtään, jos sanon, että eipä kummempia. Siinä lienee syy siihen, miksi blogissaki on meijän osalta ollu hiljaista.
      Iines on huomattavasti nyt vähentäny sängyn osiks laittamista, kun löydettiin eläinkaupasta sellaisia puruluita, jotka kestää Iin käsittelyssä vähän pitempään kuin sen 15minuuttia. Se sängyn jyrsiminen oli huono homma (paitsi aiheutuneen sotkun ja silpun takia) myös siksi, että sängyn aluslaudoista irronneet tikut jäi tytön kurkkuun kiinni ja sai aikaan oksenteluparaatin. Eli niin imurin kuin Iineksenkin massut kiittää pitempikestoisista puruluista. Hurraa!
       Meijän harrastamiset Iineksen kanssa ovat nyt olleet lähinnä leikkimistä, lenkkeilyä, lumessa kieriskelyä ja peiton alle käpertymistä pakkaselta piiloon. Tulevat näyttelyt on pidetty siltä osin mielessä, että seisomista harjoitellaan joka päivä. Ja jos ei nyt ihan joka päivä näyttelyhihnan kanssa törötetä, niin ainakin sen verran, että ruokakuppia odottaessa Iines seisoo nätisti asennossa. Toisin sanoen Iines on nyt istumiskiellossa. Tai paremminki myö ollaan istu -komennon käyttölakossa. Ihan vaan siksi, että niinkin hienon tempun kuin istumisen esittely näyttelykehissä yritetään saada minimoitua.
         Ja ettei aika kävisi Iineksellä ihan tylsäksi vain Mamman ja Iskän seurassa, niin silloin tällöin kyläillään moikkaamaan Diaa ja Rosea.

Adiós!

Paljon paljon mätsäreitä

Tänä viikonloppuna on ainaki tullu misseiltyä! Käytiin niin perjantaina kui tänäänkin Iineksen kanssa mätsäreissä ja pikku hiljaa ollaan tyytyväisiä omaan osaamiseen. Hurraa! Huomaa kyllä, että espanjanvesikoirien suosio on nousussa, kun molempina päivinä osallistujien joukossa oli ainakin sen puolen kymmentä perroa! Ja tän päivän mätsäreissä nähtiin Iineksen sisko Viivikin (kysyi tuomarikin, että onko saman pentueen tyttöjä. Ovat niin saman oloisia vieläkin.)
       Perjantaina saatiin tuomarilta kehuja kehässä liikkumisesta, mutta seisomisesta puolestaan tuli noottia - mie en luottanut, että se Iineksen takalisto kestäisi ylhäällä ja niinpä mätin koko ajan namua kirsun alle ja sitten Iine kurkotteli makupaloja ja seisoi ihan liian etukenossa. Yritin sitten ottaa opikseni sininauhallisten koirien kehässä ja palkkasin maltillisemmin seisomisesta. Ja niin Iine seisoi nätisti asennossa, eikä ihan ensimmäisten joukossa tiputtu pois kehästä.
       Tänään oli erityisen jännät tunnelmat, kun kaksintaistossa vastaan saatiin tuttu karvakuono Luna, 14kk ikäinen jämtlanninpystykorva. Siinä kun yritettiin seisoa asennossta (Lunalta onnistuu aika paljon varmemmin ku meiltä :-D ) Tuomari pähkäili pitkään, että miten käypi. Ja piti ekstra kierroskin juosta kehässä ympäri, niin tasavertaista oli tyttöjen meno. Iines sai taas kehuja hyvästä ja iloisesta liikkumisesta - ja niin saatiin ensimmäinen punainen nauhamme! Punaisten kehästä sitten lennettiin aika vikkelään pois, kun ei se seisominen meillä ole niin varmaa kuin voisi ja pitäisi olla. Mie en luota, että Iineksen perä pysyy ylhäällä ja Iineski tajuaa sen ja alkaa hötkytä. Hitsit.
       Mutta tästä viikonlopusta opittiin kyllä paljon! Meillä on nyt pari kuukautta aikaa treenata tuota seisomista, että Tuusniemen näyttelyssä Iines nököttää kuin tatti neljällä koivella peppu korkealla! Ja mie opin luottamaan, että Iine osaa hommansa. Nyt on kaikki meille tervetulleita kopeloimaan Iineä ja tutkimaan tytön hampaita, että neiti tottuisi siihenkin touhuun kunnolla. Ei, etteikö Iines antaisi tutkia - en vaan oo ihan varma, tykkääkö kaikki tuomarit jos Iine yrittää hukuttaa tuhansilla suudelmilla ;-) Luottavaisin mielin kuitenkin ollaan valmiita aloittamaan Iineksen kanssa näyttelyura!

Loppuvuoden rutistus

Hyvvee uutta vuotta! 

Pikku hiljaa on saatu joulun ähkyt sulateltua ja Iines toipunut uuden vuoden paukkeesta.

       23päivä meijän pieni perhe lähti Rosen&Dian perheen kanssa joulun viettoon Siilinjärvelle kylpylään. Dogit olivat vähän ihmeissään, että mikäs se tämä tämmönen luksusmesta on. Hotellissa muita asustavia ihmisiä ja koiria piti kummastella välillä haukkuen, välillä ulvoen. Ja aattona hauvat saivat oman osansa joulukinkusta! Iines ei kyllä tuolla reissulla osannut rentoutua samalla lailla kuin myö ihmiset: koko ajan piti olla skarppina (ja näin ollen luopua päivällisistä kauneusunista) ja herkkukinkkukin kostautui vatsankipristelynä! Mutta jotain hyvääkin - hetkeäkään ei tarvinnut olla yksin, kun aina oli koko koirajengi kasassa ja pitkillä kävelyretkilläkin oli vauhtiveikkoja mukana! Etenkin Dian kanssa Iines riekkui ja telmi koko kolmipäiväisen retken.

 

       Tapsanpäivänä pakkauduttiin taas autoon ja lähdettiin matkaan, suuntana Ilomantsi. Iines näytti huokaisevan helpotuksesta, kun ympärillä oli taas tuttuja tuoksuja ja ääniä. Eikä taaskaan tarvinnut olla yksin, kun Pepita oli lenkki- ja leikkikaverina! Mutta sittenpä (oliko se 27päivä?) saapui myrsky ja Iineksellä meni pasmat ihan sekaisin. Ulkoa kuuluva tuuli ja humina olivat pelottavia ja viimeistään siinä vaiheessa, kun meni sähköt ja kaikki nökötettiin piemässä, Iitä rupsei tärisyttämään ja vapisuttamaan. Onneksi myrsky tyyntyi yön myötä ja aamulla päästiin lenkkeilemään auringonpaisteeseen ja katselemaan myrskyn kaatamia puita ja riepottelemia oksia.

 

        Uudeksi vuodeksi sitten kruisailtiin taas ja Iineksen helpotukseksi määränpäänä oli oma koti. Iine oli kaikesta reissaamisesta niin stressaantunut, että ensimmäisen aamiaisen kotona tyttö jätti syömättä ja päivät kului lähinnä univelkoja nukkuessa. Onneksi en osaa lukkee Iinen ajatuksia, sillä mie luulen Iin mielessä käyneen parin ruman sanan ja ajatuksen, kun vuoden vaihtuminen alkoi lähestyä ja raketit paukkua. Iines meni ihan tolaltaan. Niin rohkea kui tyttö oliki ollut sysksyllä sorsanmetällä pyssyjen paukkeessa niin ilotulitukset oliki sitten asia ihan erikseen. Iines tärisi ja vapisi ja kampesi syliin turvaan. Ulos mennessä piti tyttö napata kainaloon ja kantaa pihalle, kun muuten ei oltais liikuttu mihinkään. Ja tarpeiden tekemisestä ei tullut juurikaan mitään, kun ulkona piti keskittyä juoksemaan karkuun tulevaa maailmanloppua ja väistellä tulitteita. Tästä kerrasta viisastuneina voisi vuoden 2013 tulemiseen sitten varautua totuttamalla Iitä etukäteen koviin ääniin ja välähtelyihin.....

         Mutta onneksi nyt on tullut arki ja Iinekselläkin ikää lasissa jo 10kk! On siis aika palata normaaliin rytmiin ja Iineksenkin rentoutua kunnolla. Nyt olisi tarkoitus ruveta kunnolla treenailemaan sitä seisomista ja näyttelyhihnassa kulkemista, sillä loppiaisena taitaa taas olla mätsäreiden aika ;-)