Inkku saalistamassa

Hyvää Iineksen päivää!

 Nyt on meijän Inkku väsynyt, mutta onnellinen perro! Koko viikonlopun Iines sai uida, juosta ja telmiä unkarinvizsla Neron ja suomenajokoira Pepin kanssa sen minkä tassuistaan pääsi. Tattimetsässä Iines nautiskeli enemmän täysillä juoksemisesta kuin sienien etsimisestä.
       Mökkireissun pääpointtina oli Iineksen perehdyttäminen metsästämisen hurjaan maailmaan. Ensiksi mentiin soramontulle, jossa oli tarkoitus totuttaa Iines pyssyjen paukkeeseen. Ukkojen ampuessa kiekkoja haulikoillaan mentiin myö tytsyt pikku hiljaa lähemmäksi pauketta. Inkkua aluksi pelotti yht'äkkiä kuuluvat kovat pamaukset niin, että se oli jo lähdössä autoon ja takaisin mökille, mutta rohkeni sitten mamin turvin lopulta menemään aivan ampujien viereen.
       Tositoimet aloitettiin illan hämärtyessä iltalennolla. Mamikin lähti toista kertaa eläessään mukaan sorsajahtiin! Kahlasimme saareen ja asetuimme passiin odottelemaan sorsien iltaisia lentoja. Siinä jokunen tovi saatiin hissukseen odotella ja syöttää itikoita, ennen kuin sinisorsat uskaltautuivat lentämään lähelle ja Ville pääsi ampumaan! Pamaus ja osuma. Iines ei vain päässyt tuota sorsaa kylläkään noutamaan, kun sen lento päättyi tipahtamalla melkein meidän niskaan. Inkkua pelotti, mutta enemmän kiinnosti nähdä ensimmäinen kokonainen sorsa. Iines vahti taivaalta tipahtanutta otusta ja me jäimme vielä vähäksi aikaa odottelemaan, josko sorsia ilmaantuisi ampumaetäisyydelle lisää. Ilta hämärtyi kuitenkin niin nopeasti, että pian ei nähnyt kovinkaan kauas eteensä. Ville sai kuitenkin vielä tilaisuuden kokeilla ampua yhtä siipiveikkoa - kuitenkaan siihen osumatta. Iineksen ensimmäinen iltalento oli ohitse ja oli aika lähteä takaisin mökille ja perroneidin yöunille.
       Seuraavana päivänä lähdettiin läheiselle suon ympäröimälle lammelle pyssyt olalla katsomaan, josko sieltä löytyisi ukoille ammuttavaa ja Inkulle noudettavaa. Inkun 'eno' lähti kiertämään lampea ja säikyttelemään heinikossa piileksiviä sorsia Pepin kanssa Inkun, Villen ja mamin istuessa toisella puolen lampea passissa valmiina ampumaan lentoon lähteviä lintuja. Tällä kertaa ei tarvinnut lintuja kovin kauaa odotella, kun siipikarja nousi lentoon ja Ville pääsi ampumaan - toisella laukauksella osuma ja sinisorsan lento loppui jonnekin suon syövereihin. Lähdettiin kaikki juoksujalkaa etsimään lintua. Ville ja mami juoksi kovaa vauhtia silmät tarkkoina suota haravoiden, kun Iines jäi uiskentelemaan ojaan, eikä kutsuista huolimatta suostunut tulemaan perästä. Niinpä palattiin hakemaan neitiä ja huomattiin sen uiskentelevan yhdessä äsken ammutun saaliin kanssa. Inkku ei ottanut lintua suuhunsa, mutta etsi, löysi ja suoritti erinomaisesti tehtävänsä metsästäjän apurina!
        Kerrassaan onnistunut viikonloppu meidän pienellä metsästäjäperrolla kertakaikkisesti.

 

Inkun saalis

 

Jeejeejee

 

Verrattomat toverukset

 

Kaikki kolme urheaa metsästäjää

 

Inkku iltauinnilla

Vauhtimimmin vauhtiviikko

Kun torstai koitti, pakattiin taskut täyteen makupaloja. Oli koittanut se päivä, kun Inkku menee kouluun! Pääsimme Poksin pentukurssille ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa osallistua poksin muuhunkin koulutustarjontaan. Pikkukoululainen ei ymmärtänyt jännittää tulevaa oppituokiota, sillä Iines on tottunut automatkan jälkeen pääsevänsä aina jonnekin kivaan touhupaikkaan (Rosen luo, mummolaan yms.). Koulutuskentällä todettiin, että kyllä - espanjanvesikoiran suosio kasvaa kokoajan ja Iines saikin kaksi uutta perroystävää! :-) Tavoitteina meillä pentukurssille on ennen kaikkea kontaktin tehostaminen ja keskityskyvyn lisääminen. Meijän tytsy tuppaa toisinaan olemaan aika ADHD ja innokas pussailemaan kaikkien paikkalla olijoiden kanssa, joten ei yhtään haittaisi jos Iines keskittyisi vähän enemmän hihnan toisessa päässä olijaan. Ei olisi myöskään yhtään pahitteeksi saada vinkkejä arkielämän tilanteisiin.
          Koulussa ensimmäisenä harjoituksena oli 'lipaisu'. Joka kerta, kun Iines lipaisi kielellä huuliaan, tuli sille salamana antaa palkkio. Tämä harjoitushan siis oli muistutuksena meille koirien omistajille, että palkka annetaan aina heti, kun koira toimii toivotulla tavalla. Toisessa harjoituksessa laitettiin makupalat molempiin käsiin ja kun Inkku katsoi silmiin, annettiin makupala siitä kädestä, mitä se ei ollut viimeisenä katsonut. Tuo oli meille iisi temppu, osaahan Iines ottaa katseen jo käsky sanan kuultuaan. Loppu koulupäivä sitten kokeiltiin vieraan ihmisen (opettajan) luoksepäästämistä ja toisen koirakon kohtaamista. Arvatahan saattaa, että pussailuksi ja riekkumiseksi se tuppasi menemään. Tosin Inkulla alkoi se keksittymiskykykin jo kadota siinä vaiheessa, että annetaan se tämän kerran anteeksi ja koitetaan olla parempia seuraavalla tunnilla!
           Perjantaina Iines sai uuden ystävän, kun Rosen vauva muutti mammansa luokse asumaan. Pikku-Diian tavatessaan Iines osasi käyttäytyä siivosti ja rauhallisesti - ei juurikaan hötkynnyt ja hyppinyt, vaan varoi pientä uutta ystäväänsä. :-) Kun vauva oli nuuhkittu ja tutkittu läpikotaisin, alkoi isot tytöt leikkiä ja kieriskellä pienemmän seuratessa vierestä.
          Mutta nyt Inkku poistuu pakkaamaan, kun lähdetään mökille leikkimään Pepin kanssa ja opettelemaan noutajan taitoja!

Adiós!

Diia, Rose ja Iines yhteisellä kepillä

ps. Iines on löytänyt oman peilikuvansa. Tytsy ei vain ole tajunnut, että peilistä heijastuva nassu on sen oma, vaan peilille on pakko murista ja haukkua.

Pieni metsästäjä

"Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Köyhällä maaseudulla espanjanvesikoira on toiminut paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä, tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisena."

 Tähän asti Iines on enimmäkseen toimitanut urhoollisesti seuralaisen roolia. Tänään kuitenkin heräteltiin Iineksen luontaista metsästysviettiä noutamalla sinisorsan siipeä järvestä. Aluksi uusi sorsan tuoksu oli pelottava, mutta sitäkin kiinnostavampi. Tutustumisen jälkeen loppujen lopuksi siiven Iines toi nätisti rannalle, eikä meinannut saada hakemisesta kyllikseen. Saa kuitenkin nähdä, miten käy viikonloppuna, kun kohdataan tositilanne ja lähdetään ensimmäisen kerran kuuntelemaan pyssyjen pauketta ja kokonaisia sorsia. 

 

Märän perron ropelli

 

Pelottava metsästäjä

Mätsärit osa 2.

Eilen Musti ja Mirri järjesti hyväntekeväisyysmätsärin, jonne myö tietysti mentiin tukka putkella! Edellisistä mätsäreistä oltiin opittu sen verran, että viikon aikana oltiin vähän treenailtu. Arvostelujen alkamista odotellessa jännitys tiivistyi 7A koirakon leirissä.

 

Parikilpailussa meitä vastassa oli puolivuotias novascotinnoutaja, jonka kanssa oltiin aika tasaväkisiä. Iines päätti kuitenkin antaa tapojensa mukaisesti tuomarille  pusukylvyn tämän tullessa tsiigaamaan Iinestä lähemmin. Kehässä liikkuminen meinasi välillä mennä hyppelyn puolelle ja sininen nauha saatiin, koska tolleri seisoi Iinestä paremmin. 

 

Kun sitten kaikki 19 koirakkoparia oli käynyt kaksintaistelunsa, oli vuorossa sininauhaisten kamppailu. Kehässä Iines liikkui nyt huipusti - ei hötkynnyt mihinkään suuntaan. Varmaan oli niin hämillää, että miksikäs meitä nyt on täällä näin monta. Tuomarin tullessa taas lähemmäksi Iines otti myös vähän iisimmin - eihän nyt kerran pussailtua naamaa tarvitse niin läpikotaisin pussailla. Kisatunnelman tiivistyessä jännitys laukesi, kun alkoi palkintojen jako ja Iines sai ensimmäisen ruusukkeensa tullessa sininauhaisten koirien kamppailussa Kakkoseksi! Vuhuu! Palkinnoksi Iines sai kaksi lelua ja monta pussillista herkupaloja. Kyllä tästä on taas hyvä jatkaa harjoittelua. ;-)