Pakurissa

Hei frendit! Tuolla on se semmonen.... pakurikääpä!

Aamusella Iineksellä oli herätyskello soimassa taas ihan ruokottoman aikaisin, sillä metsälle oli päästävä. Linnustuskausi loppuu ensi keskiviikkona, joten pakkohan se oli neidin päästä vielä kenties viimeisen kerran tänä syksynä kokeilemaan lintukoirantaitojaan. Harmi vain, että juurikaan ei tositilanteita päässyt metsästäjien reissulla kehkeytymään....

Mutta kerta ei riistaa niin pakurikääpiä sitten! Nyt lähti Mamikin mukaan metsästämään - eli samoilemaan metsiin ja tsiigailemaan koivujen kylkiä, josko mustia pakureita löytyisi valmiina poimittavaksi. Pakureidenhan uskotaan nuorentavan, ehkäisevän flunssaa ja jopa ennaltaehkäisevän syöpää, joten pakkohan tuota ihmeainetta on kerätä, kuivattaa se ja keitellä ensi talvena teetä. Pitäisi vielä kouluttaa Iineksestä oikea pakurikääpäkoira niin löytyisi koivujen aarteet helpommin. Vaan ei ole ainakaan vielä meijä perro näyttäny mitään sienikoiran merkkejä... Neiti vaan kulkee metsässä mukana nuuskien muita meheviä tuoksuja.

Mutta miten kummassa nää viikonloput aina hujahtaa ohi?