Kohta sitä ollaan taas tien päällä

Se on täällä taas! Näyttelykausi alkaa meillä tulevana sunnuntaina Tuusulan kaikkien rotujen näyttelyssä. 

        Ja sehän tietää siis armotonta turkin rassaamista. Paitsi että - ei tällä kertaa! Iin tämän kertainen näyttelyluukki ei ole tähän mennessä vaatinut kuin järvessä polskuttelua. Iin turkkia ei ole tarvinnut puunata, repiä, trimmailla eikä rasvailla. Iin kevään mittaan pidetyt vaahtokylvytkin voi laskea yhden käden sormilla, sillä pahimpaan kura-aikaan meijän Perro-Liisa oli nakupelle, eikä Inkku ole päässyt pahemmin likaantumaan niin, että saippuaa olisi tarvittu.

        Näyttelyilmottautumista jättäessä vähän jänskätti, että ehtiikö turkki kasvaa tarpeeksi pitkäksi. Ja ehtihän se, sillä Iin turkki on nyt (suoraksi vedettynä) noin 5 cm pitkä - eli juuri sopiva näyttelyihin, muttei liian kuumakaan kesän helteille. Eihän tuo turkki ihan niin upea ole kuin ennen edellistä parturointi kertaa, sillä turkki ei vielä mene upeille rastoille vaan ennemminkin pieniä nyörejä, mutta siitä se kasvaa!
        Toki nyt tällä viikolla hieman sipistellään turkin parissa - nypitään enimmät risut ja oksat masukarvoista pois, häivytetään kaulapannan kuluttamaa jälkeä kaulan turkista ja siistitään tassukarvat. Ja pääseepä Iines myös sinne vaahtokylpyynkin pitkästä aikaa, ettei neiti ihan tuoksahtaisi järveltä!
        Hiukka jännittää, että mitä Ii nyt sanoo näyttelyhälinästä. Talven aikana käydyissä sisänäyttelyissä kun suuret ihmismassat ja kovat, kaikuvat äänet sai Perro-Liisan vapisemaan pelosta. Alkukesän mätsäreissä ihmis- ja koirapaljous ei ole saanut Iissä ihan samanlaisia paniikkikohtauksia aikaan, joten siltäkin osin ollaan aika luottavaisilla mielin lähdössä matkaan.

         Ja kunhan ollaan käyty nuuhkimassa Tuusulan näyttelytuulia, osataan sanoa, mikä on homman nimi meidän osalta Joensuun elo-kareliassa!

Ihanan Iineksen juhannus kuvina

Ihanaa juhannusta!
Palattiin juuri Paalasmaan mökkimaisemista takaisin kaupunkiin. Kotiin päästyä neiti Ii popsi masunsa pullolleen ja painoi samoin tein päänsä tyynyyn. Oli neidillä vissiin rankka jussi, kun piti Rosen ja Dian kanssa bailata öitä myöten. Kuvat kertoo lienee parhaiten tyttöjen keskikesän juhlimisesta, joten
olkaa hyvä

Kaikki tytsyt yhes koos. Dia, Iines ja Rose

Vanamotkin kukki

Rose jarrut pohjassa ja Pärsky-Dia

Rosen jarrut pitää edelleen, mutta Dia ei arastellu aaltoja, vaan ampaisi kunnon spalsh-hypyllä kepin perään

Didi hakee kepin ja Roro vuottelee kiltisti rannalla turkki kuivana

Kapulan vaihto!

Kelpas perrojen polskia Pielisessä. Ja Iines taitaa leikkiä puolisukeltajaa?

Rimppakinttu kiipeilee

Dia ihmettellee Suomen kesää

Ja Ii haaveilee

Neiti kesäheinä

Ii ehti käydä myös veneilemässä

Äiskä ja tytär

Tytsyt ja keskikesän auringonlasku

Alakulmassa Iineksen juhannus-kämppä

Rose nautiskeli auringonlaskussa

Kun kaikki muut kepit loppuivat metästä............

Ihanaa juhannusta!

Inkun kesäterkkuja

Kuplat, jotka pääs Inkulta karkuun

Noi muuten saan kiinni!

KalastajaPerro saarellaan

Iine-Tiinen kalasaalis

Rantsulla bongattu halo -ilmiö

Iines käyttää älliä

Iines pähkäilee

Hellepäivien iloksi Iines sai uuden lelun - ensimmäisen älypelinsä! Tunnetustihan neiti Iillä on äly ollut välillä (lue: yleensä) kateissa, joten nyt Ii pääsee treenaamaan aivotoimintaansa pelaamalla palikoilla ja nakin pätkillä. Ensin Iillä meinas mennä hermot pelin kanssa, kun nakki tuoksui kirsuun, mutta herkkua ei missään näkynyt. Pienellä opastuksella Ii älysi pikku hiljaa mistä pelissä on kyse ja kohta neiti Ii jo hienosti osasi varovasti nostella palikoita etuhampaillaan. Nuo liu'utettavat palikat olikin sitten vähän kinkkisempi tapaus, mutta nekin alkaa kohta jo mennä tytölle kaaliin!
Ja tässä vielä Iin taidonnäyte pienen harjottelun jälkeen

Uitettu koira

Ii ennen molskahdusta

Helteinen tervehdys!
Ei olla Iin kuulumisia ehditty päivitellä, kun nyt viimeiset pari viikkoa on vaan ollut niin mielettömät kelit, ettei olla ehditty paljoa sisällä istua ja datailla. Meillä mennään nyt varmaan jo kolmatta viikkoa niin, että neiti Ii on päässyt joka päivä järveen polskimaan! Ja parhaimpina päivinä jopa kahdesti! Ollaan päivän lenkit suunniteltu niin, että puolessa välin matkaa Inkku pääsee järveen viilentymään ja vielä iltasellakin ehkä ollaan menty pyörähtämään rantsulle nauttimaan porottavasta auringosta.
Eilen tosin Iines vähän kohelti, kun käytiin retkellä Utran saaressa. Pysähdyttiin liottamaan varpaita laiturilla ja ei tarvinnut kuin hetkeksi valvovan silmän välttää, kun Iines jo molskahti ihan umpsukkeliin jokeen. Liekö neiti yrittäny juoda vai peilaantua vedestä, ken tietää. Mutta kyllä taidettiin säikähtää ihan yhtä lailla niin myö isäntäväki ku Iines itsekin. Autettiin tyttö takaisin kuiville ja eihän menny aikaakaan, ku neiti oli taas keikkumassa laiturin laidalla. Ei viititty kuitenkaan jäädä odottamaan Iineksen seuraavaa pääedellä sukkeluksiin -hyppyä, joten jatkettiin matkaa eteenpäin.
Vähän jäi molskahduksen jälkeen mietityttämään, että jäikö Iinekselle jotakin traumaa tipahtamisesta, mutta tämän päiväisiä vesileikkejä katellessa ei ollut kyllä epäilystäkään, etteikö eilinen koheltaminen olisi jo unohtunut kokonaan. Eli ehkä meidän pitäisi laajentaa tätä Iin uimaharrastusta sukeltelun puolelle, kerta neiti ei ole moisesta moksiskaan!

Iin ilme molskahduksen jälkeen

Kun aikasempi koheltaminen jo unohtui.....

Hilpeästi uiskennellaan, pyöritään ja polskutellaan!

Iines pääsi eilen illalla taas purkamaan enimpiä energioitaan järvessä. Mentiin rannalle autolla, ja kun Ii älysi, minne sitä ollaan menossa - alkoi takapenkillä hervoton vinkuminen. Neiti Ii ei olisi enää millään malttanut odottaa, että pääsee polskimaan! Vinkuminen oli samanlaista, kuin sillon kun ollaan menossa Rosen ja Dian luokse leikkimään - Ii on vähän malttamaton, eikä meinaa pysyä nahoissaan, kun sen huomaa auton nokan osottavan jonneki kivaan riehumispaikkaan!

       Iines sai myös ensimmäisen puolikkaansa valkosipulinkynnestä. Vähän epäluuloisesti Iines suhtautui uuteen terveysherkkuunsa, mutta loppujen lopuksi sipulin palat upposi sellaisenaan "istu" ja "koppi" komennuksella. Nähtäväksi jää, mikä tuon valkosipulin vaikutus punkkeihin loppupeleissä on....

       Ja ai niin! Tulihan sitä taas vierailtua Showlinkin sivuilla ja ilmottauduttua kesäkuun lopussa olevaan Tuusulan näyttelyyn! Nähtäväksi jää, miten meijän siellä käy. Turkki on nyt tällä hetkellä ehkä nippa nappa sen 3cm pitkä, mutta onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa kasvatella kuontaloa! Ennen kaikkea otetaan tuo reissu nyt ulkonäyttelyharjoituksena ja hauskanpitona, sillä reissuun lähtee myös Iin jämytoveri Remu ja kultsupoika Sedu!

Mahtava peräsin!

Heipparallaa rakas päiväkirja!
Tänään oli hassun hauska päivä. Käytiin piiitkällä kävelyllä auringon paisteessa, mutta parasta silti oli, kun pääsin lenkillä polskimaan järvessä!
Kotimatkalla käveli vastaan pikkunen ihmistyttö iskänsä kanssa. Vähän jäin mietiskelemään sen tytön sanomisia:
"Kato isi, tuommosen valkea mustan koiran mie tahon. Tuo koira on poika. Hei kato sen pylly punottaa!"
Okei, sen tajuun, että miun turkki voi märkänä näyttää mustalaikkuselta, mutta onko miun takalisto oikeesti niiiin turvoksissa?

Mutta nyt meen leikkimään pallolla! Heippa!

Terkuin, Ihku Ii

Trallallaa ihanaa äitienpäivää!

1. Mistä koirasi pitää eniten?

Iines rakastaa pussailua ja noutoleikkejä. Ii haluaisi aina vaan pussailla kaikkien kanssa ja kun pusuja on saatu tarpeeksi, käy neiti ettimässä jostakin sopivan lelun noutoleikkiä varten!
Iines rakastaa myös viikonloppuja, kun koko poppoo nukutaan pitkään. Ja sillonkin, kun joskus kymmenen maissa myö isäntäväki aletaan heräillä, kellahtaa neiti Ii mahan päälle selälleen vielä vähäks aikaa rapsuteltavaks, koska eihän nyt viikonloppuna oo mikään kiire minnekään - edes aamupisulle ulos!

2. Mitä ostit koirallesi viimeksi?

Voi apua.  Onko oikeesti matolääke se, mitä viimeks Iinekselle ostin? Mutta niin, ruokaa Iinekselle ei turhan usein tarvii ostella, koska tuommosta 15kg muropakettia neiti tuhoaa kohtuullisen pitkään ja iltapalan jauhelihat käydään hakemassa 10kg satseissa Suhmurasta Tessun tehtaanmyymälästä... Namupaloillakaan Iinestä ei turhan usein hemmotella ja lelunsaki Ii on oppinut vihdoin ja viimein pitämään ehjänä! Hurraa! 

Seuraavana ostoslistalla kuitenki taitaa olla neidille toiset juoksuhousut, ois nimittäin kiva nyt kiiman aikaan välillä pestäki noita housuja....

3. Mitä harrastat/aiot harrastaa koirasi kanssa?

Tällä hetkellä Iin kanssa harrastetaan lähinnä lenkkeilyä.  Näyttelyharrastus on tauolla lyhyen tukkamallin takia ja syksyistä sorsastusharrastusta varjostaa Iineksen taipumus paukkupelkoon... 

Nyt tulevana kesänä Ii pääsee jälleen harrastamaan uintia ja toivottavasti päästäis verijälkeäkin pitkästä aikaa kokeilemaan!

4. Mistä koirasi harrastuksesta pidät eniten itse?

Kyllä se on ehdottomasti se lenkkeily! Oli niin orpo ja yksinäinen olo lähteä lauantaina yksin lenkille mehtään juoksemaan, kun Ii oli Villun kanssa mökkeilemässä :(

Näyttelyt on kyllä ehdoton kakkoslemppari! Vaikka se joka kerta jännityksenä kipristelee masussa niin koiralla kuin emännälläki nii silti näyttelyreissuilta on vaan kivoja kokemuksia ja parhaillaan kasvatetaanki uutta kisatukkaa Inkulle!

5. Mikä on koirasi lempilelu?

Se vaihtelee sitä mukaan, mitkä lelut Ii työntää piiloon sohvan alle ja mitkä taas on tarosalla!  Tällä hetkellä kaikki rotat on siellä sohvan alla, joten tämän hetkinen ykköslelu on viimeisistä mätsäreistä voitettu punainen siili. Rodeoleikeissä (Iines ravistelee hulluna päätään lelu suussa ja mäiskii lelulla itseään :-D) on joltakin näyttelyreissulta mukaan tarttunut sammakko-pehmolelu.

6. Kuinka usein käyt koirasi kanssa metsälenkillä?

Nyt lumien sulamisen jälkeen ollaan Iin kanssa herätelty juoksuharrastusta taas henkiin Repokallion pusikoissa eli Ii pääsee melkein päivittäin metsään temmeltämään.

7. Mikä on lupauksesi kesälle?

Lupaan viedä Iin hellepäivinä pulikoimaan ja ainakin yksiin ulkonäyttelyihin!

8. Oletko käynyt mätsäreissä?

Ollaan käyty ja eiköhän myö jatkossakin käydä! Tiistaina näkyy ois melkein meijän naapurissa mätsärit, että sinne ehkä voisi koittaa ehtiä ja muistaa neidin kanssa mennä!

9. Miten koirasi suhtautuu vieraisiin koiriin?

Ihan ok. Lenkillä ohitustilanteissa neiti saattaa pysähtyä arvioimaan tilannetta, kun huomaa vastaan tulevan koiran, mutta jatkaa kuitenkin matkaa rauhallisesti vastaantulijan ohi sen enempää toiseen koiraan huomiota kiinnittämättä. 

Jos sitten pysähdytään tekemään tuttavuutta vieraan koiran kanssa, pitää toisen koiran olla rauhallisesti ja antaa Iin omassa rauhassa tutustua ja haistella uutta kaveria. Aikansa ihmteletyä Ii yleensä haastaa toisen karvakorvan kilpasille. Jos vieraskoira taas on liian innokas tekemään tuttavuutta, ei Ii välttämättä tahdo tehdä tuttavuutta.

Liekö sitten Iin frendi Pave liian innokas Iin makuun, sillä Iineksen ja Paven seikkailut on ihan oma lukunsa :-D Pave kun tulee sisälle "mummolaan", pitää Ii laittaa eristyksiin eri huoneeseen. Jostakin syystä sisätiloissa Ii ei anna Paven tulla lähellekään! Lenkkeillessä tai muuten ulkona ollessa Iineksellä ei ole mitään ongelmaa olla Paven kanssa... Mistä lie johtuu?

10. Tykkääkö koirasi uida?

Iines rakastaa uimista!  Ja nyt viikonloppuna Iines heittiki mökkireissulla talviturkkinsa!

11. Mikä on unelmasi?

No totta kai unelmoin siitä, että Ii sai viettää pitkän, terveen ja onnellisen koiran elämän! Seki, jos joskus tulis näyttelyissä menestystä ois ihan tervetullutta, nyt kun se esiintymis/koulutus puoli alkaa olla meillä hallussa! 

Unelmoin myös siitä, että koiraharrastaminen ois aina osa meidän arkea. Vaikka aina meillä ei perro olisikaan, niin edes se Villun haaveilema pystykorva!

 

Varmat kesän merkit!

Iines ja Iin frendi nelivarvaskilppari Siiri

Kesä on nyt virallisesti täällä!
     Eilen sai ekaa kertaa tänä kesänä kaivella punkkipihdit esiin ja nyppäistä yhden ällötyksen pois PerroLiisan niskasta. Niinpä viimeistään nyt on ajankohtaista miettiä Iin tän kesän purkkikarkoitinta. Aikasempina kesinä myö ollaan käytetty niskaan laitettavaa punkkiainetta, mutta nyt mietin, että mitä muut mahtaa käyttää punkinkarkoittimena? Lähinnä mietin siis sitä, että Iines käytännössä asuu kesät järvessä niin taitais nuo apteekin tökötit jäädä sinne aaltoihin..... Niinpä voi olla, että myö tänä kesänä kokeillaan valkosipulia ja sen tehoa! Niin ja ps. Nuo violetit punkkipihdit on tosi huonot. Niillä että saa ötökät irti turkista, pitää punkin olla imenyt ihtesä jo ihan pullolleen, että se jää kiinni pihteihin...
     Tänään alkoi myös Iineksellä se aika vuodesta eli kiima! Eihän neidillä olekaan ikää kuin 2 vuotta ja 2 kuukautta ja kyseessä nyt siis vasta toiset juoksut! Neiti on ihan ihmeissään, kun sai pitkästä aikaa taas pöksyt jalkaan. Vähän kyllä jo arvailtiin, että kohta saa Iin housut kaivaa esiin - Iillä ei lenkeillä kuulo toiminut ihan entiseen malliin ja muutenkin ulkona tuoksut piti nuuhkia normaalia tarkemmin!
    

Jukran pujut - BIS1 !

Pun bis voittajat

Avo pun1, bis1

Pave Nuo sin3

Mitä Iinekselle tänään tapahtuikaan!
    Neiti Iines lähti ystävänsä Paven kanssa Uimaharjuun match show -retkelle. Pavella ensimmäiset näyttelyt lähestyy uhkaavasti ja ukkeli halusi vähän treenailla tulevia koitoksia varten ja Iines nyt on aina valmis pieneen misseilyyn.
    Molemmat koiruudet ylittivät tänään kyllä toden teolla itsensä! Pave antoi tavoistaan poiketen tuomarin katsoa hampaat ja kopeloida pallit ja sijottui nuorten sinisten kolmanneksi!
    Iineksellä on näyttelyissä (halleissa sisällä) ollut taipumusta pelätä, täristä ja vapista hälinästä ja kaikuvista äänistä johtuen. Nyt oli tarkoitus katsella, millä mielellä Ii osallistuu pitkästä aikaa ulkomisseilyyn. Sijoittumisesta Avo pun 1, Bis 1 voi päätellä,  että Iines pitkästä aikaa todella nautti sipsuttamisesta ja ojossa seisomisesta! Iines seisoi huipusti ja juoksi vieläkin huipummin! Tuomarin mukaan voitto napsahti meijän PerroLiisalle juurikin siksi, että Iin olemus (etenkin liikkeessä) oli niin iloinen! Siinä vaiheessa, kun yleisö taputti punaisten bis kehän voittajille, säikähti Inkku aplodeja niin, että yritti ampaista karkuun. Onneks ne taputukset tuli siis vasta sitten, kun homma oli jo pulkassa! Mami on kieltämättä vieläkin ihan huulipyöreänä tapahtuneesta, mutta ennen kaikkea oon hirmuisen ylpeä Inkusta!
    Ja voin myöntää, että näyttelykuumetta alkaa taas pukata. Eli turkkia kasvatetaan edelleen ahkerasti ja selataan loppukesän ulkonäyttelytarjontaa!

Kuvat - Kaija Koo.