Inkku saalistamassa

Hyvää Iineksen päivää!

 Nyt on meijän Inkku väsynyt, mutta onnellinen perro! Koko viikonlopun Iines sai uida, juosta ja telmiä unkarinvizsla Neron ja suomenajokoira Pepin kanssa sen minkä tassuistaan pääsi. Tattimetsässä Iines nautiskeli enemmän täysillä juoksemisesta kuin sienien etsimisestä.
       Mökkireissun pääpointtina oli Iineksen perehdyttäminen metsästämisen hurjaan maailmaan. Ensiksi mentiin soramontulle, jossa oli tarkoitus totuttaa Iines pyssyjen paukkeeseen. Ukkojen ampuessa kiekkoja haulikoillaan mentiin myö tytsyt pikku hiljaa lähemmäksi pauketta. Inkkua aluksi pelotti yht'äkkiä kuuluvat kovat pamaukset niin, että se oli jo lähdössä autoon ja takaisin mökille, mutta rohkeni sitten mamin turvin lopulta menemään aivan ampujien viereen.
       Tositoimet aloitettiin illan hämärtyessä iltalennolla. Mamikin lähti toista kertaa eläessään mukaan sorsajahtiin! Kahlasimme saareen ja asetuimme passiin odottelemaan sorsien iltaisia lentoja. Siinä jokunen tovi saatiin hissukseen odotella ja syöttää itikoita, ennen kuin sinisorsat uskaltautuivat lentämään lähelle ja Ville pääsi ampumaan! Pamaus ja osuma. Iines ei vain päässyt tuota sorsaa kylläkään noutamaan, kun sen lento päättyi tipahtamalla melkein meidän niskaan. Inkkua pelotti, mutta enemmän kiinnosti nähdä ensimmäinen kokonainen sorsa. Iines vahti taivaalta tipahtanutta otusta ja me jäimme vielä vähäksi aikaa odottelemaan, josko sorsia ilmaantuisi ampumaetäisyydelle lisää. Ilta hämärtyi kuitenkin niin nopeasti, että pian ei nähnyt kovinkaan kauas eteensä. Ville sai kuitenkin vielä tilaisuuden kokeilla ampua yhtä siipiveikkoa - kuitenkaan siihen osumatta. Iineksen ensimmäinen iltalento oli ohitse ja oli aika lähteä takaisin mökille ja perroneidin yöunille.
       Seuraavana päivänä lähdettiin läheiselle suon ympäröimälle lammelle pyssyt olalla katsomaan, josko sieltä löytyisi ukoille ammuttavaa ja Inkulle noudettavaa. Inkun 'eno' lähti kiertämään lampea ja säikyttelemään heinikossa piileksiviä sorsia Pepin kanssa Inkun, Villen ja mamin istuessa toisella puolen lampea passissa valmiina ampumaan lentoon lähteviä lintuja. Tällä kertaa ei tarvinnut lintuja kovin kauaa odotella, kun siipikarja nousi lentoon ja Ville pääsi ampumaan - toisella laukauksella osuma ja sinisorsan lento loppui jonnekin suon syövereihin. Lähdettiin kaikki juoksujalkaa etsimään lintua. Ville ja mami juoksi kovaa vauhtia silmät tarkkoina suota haravoiden, kun Iines jäi uiskentelemaan ojaan, eikä kutsuista huolimatta suostunut tulemaan perästä. Niinpä palattiin hakemaan neitiä ja huomattiin sen uiskentelevan yhdessä äsken ammutun saaliin kanssa. Inkku ei ottanut lintua suuhunsa, mutta etsi, löysi ja suoritti erinomaisesti tehtävänsä metsästäjän apurina!
        Kerrassaan onnistunut viikonloppu meidän pienellä metsästäjäperrolla kertakaikkisesti.

 

Inkun saalis

 

Jeejeejee

 

Verrattomat toverukset

 

Kaikki kolme urheaa metsästäjää

 

Inkku iltauinnilla

Vauhtimimmin vauhtiviikko

Kun torstai koitti, pakattiin taskut täyteen makupaloja. Oli koittanut se päivä, kun Inkku menee kouluun! Pääsimme Poksin pentukurssille ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa osallistua poksin muuhunkin koulutustarjontaan. Pikkukoululainen ei ymmärtänyt jännittää tulevaa oppituokiota, sillä Iines on tottunut automatkan jälkeen pääsevänsä aina jonnekin kivaan touhupaikkaan (Rosen luo, mummolaan yms.). Koulutuskentällä todettiin, että kyllä - espanjanvesikoiran suosio kasvaa kokoajan ja Iines saikin kaksi uutta perroystävää! :-) Tavoitteina meillä pentukurssille on ennen kaikkea kontaktin tehostaminen ja keskityskyvyn lisääminen. Meijän tytsy tuppaa toisinaan olemaan aika ADHD ja innokas pussailemaan kaikkien paikkalla olijoiden kanssa, joten ei yhtään haittaisi jos Iines keskittyisi vähän enemmän hihnan toisessa päässä olijaan. Ei olisi myöskään yhtään pahitteeksi saada vinkkejä arkielämän tilanteisiin.
          Koulussa ensimmäisenä harjoituksena oli 'lipaisu'. Joka kerta, kun Iines lipaisi kielellä huuliaan, tuli sille salamana antaa palkkio. Tämä harjoitushan siis oli muistutuksena meille koirien omistajille, että palkka annetaan aina heti, kun koira toimii toivotulla tavalla. Toisessa harjoituksessa laitettiin makupalat molempiin käsiin ja kun Inkku katsoi silmiin, annettiin makupala siitä kädestä, mitä se ei ollut viimeisenä katsonut. Tuo oli meille iisi temppu, osaahan Iines ottaa katseen jo käsky sanan kuultuaan. Loppu koulupäivä sitten kokeiltiin vieraan ihmisen (opettajan) luoksepäästämistä ja toisen koirakon kohtaamista. Arvatahan saattaa, että pussailuksi ja riekkumiseksi se tuppasi menemään. Tosin Inkulla alkoi se keksittymiskykykin jo kadota siinä vaiheessa, että annetaan se tämän kerran anteeksi ja koitetaan olla parempia seuraavalla tunnilla!
           Perjantaina Iines sai uuden ystävän, kun Rosen vauva muutti mammansa luokse asumaan. Pikku-Diian tavatessaan Iines osasi käyttäytyä siivosti ja rauhallisesti - ei juurikaan hötkynnyt ja hyppinyt, vaan varoi pientä uutta ystäväänsä. :-) Kun vauva oli nuuhkittu ja tutkittu läpikotaisin, alkoi isot tytöt leikkiä ja kieriskellä pienemmän seuratessa vierestä.
          Mutta nyt Inkku poistuu pakkaamaan, kun lähdetään mökille leikkimään Pepin kanssa ja opettelemaan noutajan taitoja!

Adiós!

Diia, Rose ja Iines yhteisellä kepillä

ps. Iines on löytänyt oman peilikuvansa. Tytsy ei vain ole tajunnut, että peilistä heijastuva nassu on sen oma, vaan peilille on pakko murista ja haukkua.

Pieni metsästäjä

"Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Köyhällä maaseudulla espanjanvesikoira on toiminut paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä, tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisena."

 Tähän asti Iines on enimmäkseen toimitanut urhoollisesti seuralaisen roolia. Tänään kuitenkin heräteltiin Iineksen luontaista metsästysviettiä noutamalla sinisorsan siipeä järvestä. Aluksi uusi sorsan tuoksu oli pelottava, mutta sitäkin kiinnostavampi. Tutustumisen jälkeen loppujen lopuksi siiven Iines toi nätisti rannalle, eikä meinannut saada hakemisesta kyllikseen. Saa kuitenkin nähdä, miten käy viikonloppuna, kun kohdataan tositilanne ja lähdetään ensimmäisen kerran kuuntelemaan pyssyjen pauketta ja kokonaisia sorsia. 

 

Märän perron ropelli

 

Pelottava metsästäjä

Mätsärit osa 2.

Eilen Musti ja Mirri järjesti hyväntekeväisyysmätsärin, jonne myö tietysti mentiin tukka putkella! Edellisistä mätsäreistä oltiin opittu sen verran, että viikon aikana oltiin vähän treenailtu. Arvostelujen alkamista odotellessa jännitys tiivistyi 7A koirakon leirissä.

 

Parikilpailussa meitä vastassa oli puolivuotias novascotinnoutaja, jonka kanssa oltiin aika tasaväkisiä. Iines päätti kuitenkin antaa tapojensa mukaisesti tuomarille  pusukylvyn tämän tullessa tsiigaamaan Iinestä lähemmin. Kehässä liikkuminen meinasi välillä mennä hyppelyn puolelle ja sininen nauha saatiin, koska tolleri seisoi Iinestä paremmin. 

 

Kun sitten kaikki 19 koirakkoparia oli käynyt kaksintaistelunsa, oli vuorossa sininauhaisten kamppailu. Kehässä Iines liikkui nyt huipusti - ei hötkynnyt mihinkään suuntaan. Varmaan oli niin hämillää, että miksikäs meitä nyt on täällä näin monta. Tuomarin tullessa taas lähemmäksi Iines otti myös vähän iisimmin - eihän nyt kerran pussailtua naamaa tarvitse niin läpikotaisin pussailla. Kisatunnelman tiivistyessä jännitys laukesi, kun alkoi palkintojen jako ja Iines sai ensimmäisen ruusukkeensa tullessa sininauhaisten koirien kamppailussa Kakkoseksi! Vuhuu! Palkinnoksi Iines sai kaksi lelua ja monta pussillista herkupaloja. Kyllä tästä on taas hyvä jatkaa harjoittelua. ;-)

Missi-Iines

Tänään on Inkulla ollu suuri päivä! (Ei vain siksi, että mami huomasi, että todellakin ne hampaat nyt tippuu - alhaalta puuttuu toinen iso kulmahammas.) Vaan tänään Iineksen missi -ura starttasi tytön ensimmäisellä matsch showlla! Eihän myö niistä kärkipaikoista kisaamaan päästy, mutta laitetaan se sen piikkiin, että tuomari ei selvästikään tuntenut ihastuttavia perroja ;-) (kyseli mm. silmien väristä, turkista ja siitä, että suoritetaanko hampaiden yms. tutkiminen maassa vai pöydällä).
Mutta joka tapauksessa mami oli hirmuisen ylpeä tytöstään! Mätsäri paikalla Iines oli niin tyyni ja rauhallinen - ei hötkynnyt muiden koirien luokse ja yritti ehkä vain noin joka toista ihmistäkin käydä pussailemassa! :-D Iines ei myöskään ujostellut, nössöillyt tai ollut paniikissa niin kuin joskus, jos paikalla on paljon koiria. Iines oli myös siitä huippu, että vaikka Mamia jänskätti niin pimu ei siitä piitannut vaan nautiskeli itse täysillä mätsäritunnelmasta. Iines oli ipanaluokassaan myös ehkäpä nuorin, mikä näkyi siinä, ettei se ollut läheskään niin varma kuin 9kk kilpakumppaninsa. Kehässä Iines liikkui hyvin, seisottiin ja hampaatkin näytettiin hienosti, vaikka mitään noista ei oltu etukäteen juuri treenattu. Kaiken kaikkiaan Iines näytti kerrankin sen rauhallisen puolensa. Ja mami kiittää.
Mutta tästäpä on nyt hyvä jatkaa! Ensi viikon tiistaina uudestaan! Jos sitä nyt vähän treenaisikin jo kotosalla ennen koitosta niin olisi muille ipanoille enemmän vastusta ;-)

Ennee ei mennä tassupohjaa! osat 3. ja 4.

Iines on nyt kokenut kaikkea uutta bussilla ajelemisen lisäksi.
Viikonlopun Iines oli rokkia paossa Ilomantsin mummolassaan, missä tytsi oli melkein ollut sisäsiisti (viikonlopun aikana vaan 3pisua sisälle jee!) Hirmuista ikävöintiä tai ihmettelyä ei ollut ainakaan ruokahalujen tai järjenmenettämisen ja juoksemisen osalta. Yöt olivat sitten aika pusujen täytteisiä, kun Iines pääsi ikävän lievittämiseksi ukin ja mummon viereen nukkumaan ja aina kylkeä kääntäessä tuli märkiä rakkauslipaisuja. Eilen, kun käytiin tyttö hakemassa, pyörähdettiin kotimatkalla Iineksen ukin ja mummon mökillä esittelemässä pimun uimamaisteritaitoja. Kepin perässä Iines syöksyi veteen ja toden teolla tyyli alkaa olla perromainen! Enää ei polskita tai roiskita tai ensin vinguta rannalla, että "yhyy kun masu kastuu" vaan rohkeasti kirsu kohti ulappaa ja menoksi! Ja vauhtiin, kun päästiin, niin loppua ei meinannut näkyä. Alkoi jo näyttää siltä, että tyttö hyytyisi ja ruvettiin laiturilla turkin kuivaamishommiin niin juuri, kun turkki oli pyyhekuiva niin siitäpä vauhtimimmi päätti hypätä suoraan laiturilta jatkamaan uimahommia....

 

Tänään jatkettiin polskuttelua Joensuussa tutulla biitsillä ja tuttu lelu kaverina. Hienosti Iines hakee kyllä vedestä. Nähtäväksi jää, opetetaanko Iinestä ihan oikeasti noutamaan vielä lintujaki....

Mieli onnenviipaleina jarruttaa ei voi

Se tunne, kun matot ovat taas lattialla! En tiiä mitä tapahtu, mutta nyt näyttää siltä, että Iineksen rakon toiminta alkaa saavuttaa toivottuja olosuhteita!
Viime viikko myö siis eleltiin Villen vanhempien luona talonväen ollessa ulkomailla ja myö toimittiin koirien vahteina. Kahden koiran kanssa oli huomattavasti helpompi elellä omakotitalossa kerrostalokämpän sijasta. Viime viikon aikana Iineksen rakon oivallukset aiheutti välillä hermojen kiristystä, mutta nyt kotona Iineksestä on tullut ulospissaamisen mestari. Eilen vahinkoja tuli yksi ainoa sisälle, sillä Inkku joutui olemaan seitsemän tuntisen päivän yksin kotona meijän ollessa töissä. Tänään päivän saldo taas oli nolla. NOLLA! Iines myös pyysi itse ulos raapimalla ulko-ovea ja heti ulos päästyään se pisu toden teolla tulikin.  Mami on niin ylpeä pikku perrostaan :-) Eiköhän niitä vahinkoja tässä vielä lirahtele, mutta siitä nyt ei tule mattopyykkiä suurempaa vahinkoa. Hoh, ja näköjään heti Iines keksi kivan leikin ruttailla mattoja...
Kyllä nyt kelpaa lähteä ylihuomenna kutakuinkin sisäsiistin Iineksen kanssa Ilomantsiin eläinlääkäriin 4kk rokotuksille ja mummolaan.

 

Iines ja kurre kellimässä.

Vesipedon uimatreenit osa 2.

 

Tännekö se järki meniki?

 

Nykyään Iines menee veteen jo rohkeammin. Tassupohja on vielä aika kovasana, mutta pikku hiljaa uimamaisteri uskaltaa mennä yhä syvemmälle ja kauemmas rannasta.  

Ps. Iineksen ensimmäinen hammas on lähtenyt! 

Iineksen ja Rosen seikkailut

Alussa maltetaan vielä olla nätisti
(Huomatkaa Rosen kasvava vauvamasu)

Sitten syödään parit voikukat, että jaksaa leikkiä

Hui ku tukka kastu

Miepä ossaan jo noutaaki!

Matkaan!

Välillä pitää ottaa iisisti...

...että voi taas antaa pallolle kyytiä!

Katse!

Suukkoja suukkoja

Oota!

Sitten Mamma-Rosella meniki jo hermot

:-D

Tyyli Lyyli

Meijän Inkulla on nyt uusi luukki ollu reilun viikon. Kennelmamma kävi meijän hauvavauvan hakemassa mukaansa Iineksen siskon Viivin luokse, missä molemmat pimut sai uudet kampaukset ja vaihtaa pitkästä aikaa kuulumiset ja hännän heilutukset. Myö kun käytiin sitten oma tyttö kotia hakemassa niin ei meinannut omaansa tunnistaa, kun oli uusi lookki ja kaksi samanmoista söpöliiniä. :-)
Eilen heti aamusta miulle tuli hirveä hätä, kun huomasin, että Iineksen toinen silmäluomi oli turvonnut niin, että melkeinpä puolet silmästä oli ummessa. Iines ei silmäluomea aristanut, eikä silmä muutenkaan tytön menoa haitannut. Siitäpä sitten äkkiä soittamaan päivystävälle eläinlääkärille, joka neuvoi antamaan kyypakkausksesta varmuuden vuoksi yhden tabletin ja jos ei auttaisi niin seuraavana päivänä olisi pitänyt mennä lääkäriin. Silmä alkoi kuitenkin jo normalisoitua ennen kuin ehdittiin edes apteekkiin ja nyt niin kuin kuvista näkyy - pimulla on terveen terhakat simmut taas :-) Liekkö ollut ihan vain itikan purema?