maanantai 29. elokuuta 2011

Inkku saalistamassa

Hyvää Iineksen päivää!

 Nyt on meijän Inkku väsynyt, mutta onnellinen perro! Koko viikonlopun Iines sai uida, juosta ja telmiä unkarinvizsla Neron ja suomenajokoira Pepin kanssa sen minkä tassuistaan pääsi. Tattimetsässä Iines nautiskeli enemmän täysillä juoksemisesta kuin sienien etsimisestä.
       Mökkireissun pääpointtina oli Iineksen perehdyttäminen metsästämisen hurjaan maailmaan. Ensiksi mentiin soramontulle, jossa oli tarkoitus totuttaa Iines pyssyjen paukkeeseen. Ukkojen ampuessa kiekkoja haulikoillaan mentiin myö tytsyt pikku hiljaa lähemmäksi pauketta. Inkkua aluksi pelotti yht'äkkiä kuuluvat kovat pamaukset niin, että se oli jo lähdössä autoon ja takaisin mökille, mutta rohkeni sitten mamin turvin lopulta menemään aivan ampujien viereen.
       Tositoimet aloitettiin illan hämärtyessä iltalennolla. Mamikin lähti toista kertaa eläessään mukaan sorsajahtiin! Kahlasimme saareen ja asetuimme passiin odottelemaan sorsien iltaisia lentoja. Siinä jokunen tovi saatiin hissukseen odotella ja syöttää itikoita, ennen kuin sinisorsat uskaltautuivat lentämään lähelle ja Ville pääsi ampumaan! Pamaus ja osuma. Iines ei vain päässyt tuota sorsaa kylläkään noutamaan, kun sen lento päättyi tipahtamalla melkein meidän niskaan. Inkkua pelotti, mutta enemmän kiinnosti nähdä ensimmäinen kokonainen sorsa. Iines vahti taivaalta tipahtanutta otusta ja me jäimme vielä vähäksi aikaa odottelemaan, josko sorsia ilmaantuisi ampumaetäisyydelle lisää. Ilta hämärtyi kuitenkin niin nopeasti, että pian ei nähnyt kovinkaan kauas eteensä. Ville sai kuitenkin vielä tilaisuuden kokeilla ampua yhtä siipiveikkoa - kuitenkaan siihen osumatta. Iineksen ensimmäinen iltalento oli ohitse ja oli aika lähteä takaisin mökille ja perroneidin yöunille.
       Seuraavana päivänä lähdettiin läheiselle suon ympäröimälle lammelle pyssyt olalla katsomaan, josko sieltä löytyisi ukoille ammuttavaa ja Inkulle noudettavaa. Inkun 'eno' lähti kiertämään lampea ja säikyttelemään heinikossa piileksiviä sorsia Pepin kanssa Inkun, Villen ja mamin istuessa toisella puolen lampea passissa valmiina ampumaan lentoon lähteviä lintuja. Tällä kertaa ei tarvinnut lintuja kovin kauaa odotella, kun siipikarja nousi lentoon ja Ville pääsi ampumaan - toisella laukauksella osuma ja sinisorsan lento loppui jonnekin suon syövereihin. Lähdettiin kaikki juoksujalkaa etsimään lintua. Ville ja mami juoksi kovaa vauhtia silmät tarkkoina suota haravoiden, kun Iines jäi uiskentelemaan ojaan, eikä kutsuista huolimatta suostunut tulemaan perästä. Niinpä palattiin hakemaan neitiä ja huomattiin sen uiskentelevan yhdessä äsken ammutun saaliin kanssa. Inkku ei ottanut lintua suuhunsa, mutta etsi, löysi ja suoritti erinomaisesti tehtävänsä metsästäjän apurina!
        Kerrassaan onnistunut viikonloppu meidän pienellä metsästäjäperrolla kertakaikkisesti.



Inkun saalis


Jeejeejee


Verrattomat toverukset


Kaikki kolme urheaa metsästäjää


Inkku iltauinnilla




1 kommentti:

Kennelmamma kirjoitti...

Myöhästyneet nimpparionnitukset Ihanaiselle Iinekselle. Olet sinä aikamoinen puuhaneito kun jo noin nuorena haet sorsia. Millainenhan metsästäjän mahtava apuri sinusta tuleekaan, no odotellaan... Alku on ainakin mahtavan hyvä. Kiitos Noora ja Ville Iineksen hyvästä hoidosta ja kasvatuksesta koulutuksesta puhumattakaan. Pian nähdään taas...