Juuri nyt ei Iines ja mami ole puheväleissä. Valtataistelut on täydessä käynnissä ja johtajuuskysymys niin ajankohtainen, että yritän parhaani mukaan olla luomatta vilkaisuakaan niihin leluihin, joita Iines miulle leikitettäväks kantaa.
Meijän erimielisyydet sai alkunsa siitä, että Iines syntyi espanjanvesikoiraksi ja sen turkkia pitää hoitaa. Iines itse on sitä mieltä, että kauneudenhoito on hanurista ja on kivempi olla turainen takkuturkki.
Koko kevään oon kantanu kaupasta purkki tolkulla Erioilia ja lotrannu sitä Iin kuontaloon samalla karvoja vispaten ja vanutellen - kutakuinki tuloksetta. Alko näyttää siltä, että mitä enemmän töitä teen neidin turkin eteen, sitä pahemmin se huovuttui ja meni laatoille. Jossaki välissä neiti Ii sai turkin vanutuksesta tarpeekseen ja siitä lähtien turkinhoito on ollu tuhat kertaa työläämpää!
Tänään sitten mie puolestani sain tarpeekseni ja tartuin aseisiin - siis saksiin. Leikkasin suhteellisen ronskilla kädellä Iin turkin latvasta pois sentin tai ehkä jopa kaksi, eli kaiken vähänki höttösemmän karvan, minkä alta paljastui vähän kypsemmän perron karvaa. Tarkoitus olisi, että parturoinnin seurauksena tuohon turkkiin nyt sitten saa muutakin tolkkua, kuin juuret takkupalloiksi ja latvat höyhenisiksi hötöiksi. Tällä hetkellä ainakin vaikuttaa suhteellisen lupaavalta..... Siis siltä osin, ku Iines antaa turkkiinsa koskea vanuttelumielessä. Saksien kanssa operoiminen sujui kutakuinki ongelmitta. Mitä nyt Ii pitkästyi parturointiin ja olisi seisomisen sijasta halunnu pötkötellä tai vaihtoehtoisesti juosta turkista tippuvien karvapallojen perässä ja syödä ne!
Kun kaksihaarasille ja höttölatvoille oli sanottu hyvästi, tartuin taas Erioil pulloon ja yritin pistää turkkia vähän ojennukseen. Tästä Iines ei todellakaan tykänny. Rimpuili ja vääntyili niin, että ois ollu kyllä isommille hauislihaksille miulla tarvetta. Vaikka Iineksellä onki vaan vajaa 12kiloa elopainoa, on se yllättävän vahva ja ärhäkkä sille päälle sattuessaan. Iines teki kaikkensa, että turkin vanuttelulta ois säästytty, tais se vähän muristaki. Ja mie puristan sitä syliin kahta kauheemmin, ja yritän pitää määrätietoisesti paikallaan ja aina tilaisuuden tullen mennä itse asiaan - eli turkin nyörien availuun. Titaanien tiukka kamppailu kesti aikansa. Siinä vaiheessa, kun Iines hetkeksi antautui ja tyytyi kohtaloonsa, että tässä sitä ollaan tiukassa otteessa eikä mihinkään olla menossa, auoin mie hellästi vielä pari nyöriä ja laskin sitten neidin vapauteen. Ihan vaan, että operaatio Iineksen turkki päättyisi suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Kuitenkin niin, että tilanne ei päättyisi Iineksen rimpuilun lopputuloksena tai vaihtoehtoisesti neidin itsetunnon totaaliseen lyttäämiseen.
Seuraukset tälle tän päiväselle tukkasulkeiselle on siis tämä: Iin turkki on nyt lyhyempi, josta vanuteltiin pienen pieni alue. Ja Ii yrittää parhaansa mukaan hyvitellä törkyistä käytöstään nuolemalla, kiehnäämällä ja leluja miun syliin kantamalla. Ihan vielä mie en oo valmis antamaan Iinekselle anteeksi ja huomiota. Katellaan sitte Salkkareitten jälkeen. :-D
Seuraaviin näyttelyihin on nyt aikaa muutama viikko. Toivottavasti ehitään tällä meidän hyvin hitaalla vanutteluvauhdilla saada neidin kanssa turkki oikeasti ojennukseen siihen mennessä.
Ja luulenpa, että Iines odottaa miun kanssa ihan yhtä innokkaasti sitä päivää, että kevään näyttelyt on ohi ja tytölle leikataan lyhyttäki lyhyempi kesätukka!
3 kommenttia:
Minun täytyy tunnustaa ei tippaakaan eriolia tuusniemen jälkeen.Pakko kait aloittaa jynssäys ettei takkurastat mene enempää solmuun mutta tämä rapakausi on ihan sieltä ja syvältä vanuttuu vaan entisestään kun joutuu pesemään tosin mahd. viileällä vedellä.Mekin odotetaan kevättä ja ihanan lyhyttä turkkia.
Kieltämättä itellä käyny pari kertaa mielessä, että olinko ihan typerä, ku ilmottauduin nyt keväällä mm. kaikkiin vähänki lähellä oleviin näyttelyihin. :-D Fiksuinta ois varmaan ollu (ainaki Iin turkin kannalta) ajaa turkki matalaks jo nyt ja alottaa näyttelytouhu vasta sitten, ku turkkiki ois mittelöihin oikeasti valmis.
Noo, saahan sitä kokemusta aina! Niin näyttelyistä, ku Iin kanssa turkkiaisoista tappelemisestaki! :-D
Sama on sävel Pavarottinkin kanssa. Tosiaan on ihmetelty, että mikä hinku oli näihin kaikkiin näyttelyihin lähteä, kun turkki on mitä on. Tosiaan ootetaan sitä hetkeä, että saadaan poika lyhyelle turkille. Meillä nuo turkkitappelut meni siihen pisteeseen, että Pavarotti yritti jo lopulta purra, ja onnistuikin siinä kerran. Sen jälkeen ei enää yritetty syliin ottaa, vaan lattialla omenahoukutuksella pitää kaveri paikallaan että saa ruiskia Erioilia turkkiin ja takkuja aukoa ja saksilla laattoja repiä auki. Nyt kun ei enää väkisin oteta syliin, niin Pavis kipuaa itse syliin, kun nojatuolissa istutaan. Mutta aikamoista tahtojen taistoa nämä turkkisulkeiset on ollut. Nooh, jospa näillä ihanaisilla sisaruksilla olisi jo ensi talvena komea nyörikäs ja siisti perrolook!! Pyhäselän aikataulu oli tullut nettiin: 12 perroa mukana ja klo 11.15 startataan. Leppoisia turkkisulkeisia, nähdään Pyhäselällä!
Lähetä kommentti