En tiiä, märehinkö mie tätä asiaa nyt jotenkin liikaa, mutta pakko avatua. Turkkia, turkkia ja takkuista turkkia. Lauantainahan myö saatiin tuomio turhan pehemästä ja pörröisestä turkista. Nyt keväällä meillä on edessä vielä 3 (KOLME!!) näyttelyä ja turkki ei ole kunnossa. Parastahan olisi, jos karvat ajettaisiin matalaksi. Mutta mitähän ne tuomarit siihen tuumais, jos kaljua perroa kehässä juoksuttais? Kerta karvaton koira ei ole parempi vaihtoehto niin aattelin asialle tehä jotain.
 |
| Rasvasta märät höttötakut |
Lauantai-iltana siis tartuin härkää sarivsta, eli Iinestä turkista. Huomenna pitää varmaan mennä erioil -kauppaan, taas. Älysin, että tähän asti Iin turkkia vanutellessa oon käyttäny ihan liian vähän rasvaa! Nyt oon kolme päivää yrittäny korjata tilannetta sormet syyhyten ja turkki vaahdoten. Painotus sanalla vaahdoten, sillä Iin turkki vaahtoaa siitä huikeasta rasvan määrästä.
Nyt tää meijän superturkinhoito-operaatio alkaa sujua Iineksen kanssa suhteellisen sopuisasti. Kolme päiväähän yhteistä säveltä ehdittiinki jo etsiä.. Lauantaina titaanien taistelu jatkui, kun aloitettiin superturkkioperaatio. Perroneiti teki kaikkensa, että turkki jäisi rauhaan:
- Ensin Iines yritti juosta karkuun, mutta tämä loppui siihen, kun panta ja hihna iskettiin kaulaan ja mie solmin hihnan itseeni, että sain kädet vapaaksi turkin vanuttelua varten.
- Kun Ii ei enää päässyt karkuun, yritti se pelotella miut pois sen turkin kimpusta murisemalla ja jopa kulmahammasta vilauttamalla. Valitettavasti Iines joutui kohtaamaan voittajansa, enkä pelästynyt kovisteluyrityksistä.
- Kun vaihtoehdot karkaaminen ja uhkailu eivät toimineet, alkoi Iines esittää DraamaQueenia: joka ikinen kerta, kun koskin Iinekseen (vaikka ihan vain hellästi silittämälläkin) alkoi neiti ulista ja itkeä kuin olisi isompikin hätä kyseessä. Sori vaan Iines, mutta tässä ei nyt itkut auta, enkä mie tunne sääliä, kun turkinhoidosta on kyse!
 |
| Reppana takkuturkki |
Tällä hetkellä turkinhoito on sitä, että Iines makaa matolla riutuneen näköisenä ja välillä yrittää tunkea kuonoaan tai kieltään vanuttelun tielle. Välillä myös neidin peräpää lähtee pyörimään niin, että vanuttelija ei ihan pysy perässä.
Ehkä vielä jonain päivänä voidaan hoitaa turkkia niin, että molemmat nautitaan siitä ja voidaan samalla vaikka katella telkkaria siinä samalla.
 |
| Kyllä Iines sitten muistaa kiittääki turkinhoidosta - pussaamalla |
Nähtäväksi jää, millä karvalla Lahteen ollaan menossa. Sunnuntaina on meidän kehä, joten jos lauantain ja perjantain annan Iineksen turkin olla ja annan rasvan imeytyä kunnolla - kun tuskin tuomari haluaa saada käsirasvoja meijän Inkusta... Pehmeitä ja pörröisiä varmaan vielä Lahdessakin ollaan, mutta toivottavasti parempaan suuntaan kuitenki mennään. Ja haaveillahan saa aina, että turkki olisi vielä parempi sitten viikonpäästä Lieksassa, kuukauden päästä olevasta Joensuun näyttelystä puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti