Meijän ekaan näyttelyyn on enää 12 yötä. En tiiä stressaanko mie enemmän vai Iines, jonka stressipykälät nousee varmaan kattoon asti jo pelkästään siitä, että otan sen tukkakäsittelyyn mm. joka päivä. Yritetään nyt ees vähän joka päivä ehtiä/jaksaa/viittiä/muistaa vanutella Iin nyörejä ja höttösiä pentukarvoja. Iinkku nautiskelee päälaen takkujen availusta ja rasvaamisesta, samoin niskavillojen ja korvan takusten käsittelemisestä, kun taas perskarvoihin ja selkään ei sais koskea sitten millään. Masukarvojen takut saa hyvin naksittua pois, kun ite älyää ryhtyä hommiin sillon, kun neiti on unisen pöhnänen ja nautiskelee saksien viuhumisesta selällään kellien. Paljon on hommaa vielä ja tuntuu, että niska/päälaki kannattaa jättää viimeisten iltojen projektiksi, kun näyttää tuo karva vetävän heti saman tien takaisin sykkyrään ja kaikki pitää alottaa seuraavalla kerralla taas alusta.
Kehässä liikkumisesta meijän tiimi ei ota paineita. Siis huom! Vielä! Ens viikolla jos vähän muistuteltais Iin mieleen, miltä se näyttelyhihna tuntuu kaulassa. Lenkillä Ii kävelee huipusti vieressä niin kävely- kuin hölkkätahtiaki - hihnalla tai ilman.
Seisomista vielä treenataan, mutta siinäkin miun pitäis treenata enemmän kuin Iineksen. Ruokakupille Ii ei enää edes yritä läväyttää persuuksiaan maahan vaan automaattisesti seisoa napottaa nätisti. Eniten jänskättää, älyänkö pitää Iistä tarpeeksi napakasti kiinni jos Ii alkaa hötkytä tai peruutella tuomarin tullessa tutkimaan tytsyä.
Häntätupsukoita
Ruskee ja valkonen turkki on ihan erin moisia. Ruskeeseen ei tarvihe juuri koskea vanutellessa, kun valkeassa karvassa riittäs tekemistä niin pitkäks aikaa, ku vaan jaksais vanutella.
Selässä nyörit on vielä hakusessa....
.....Kun päästä ja kaulasta niitä jo voi bongailla paremmalla menestyksellä!
ps. Ottaakohan naapureita enemmän päähän meijän seinänaapurin kylppäriremppa vai ulvova Iines?
4 kommenttia:
Sama projekti täälläkin ja minua alkoi juuri nyt jännittämään kun luin tekstisi iiiik.Viimeksi kun oltiin siellä mätsäreissä kädetkin vapisi mitenkähän tuusniemellä käy varmaan lähtee taju kankaalle.....joka ilta ollaan täälläkin auottu rastoja neiti haisee ihan eriolille.voi däm tuusniemellä nähdään ;)))
Teillähän alkaa kalenteri täyttymään, cool! Ja tsempit erityisesti tähän ensimmäiseen koitokseen, hyvin se menee :-) Hassua kun en ymmärrä mitään perrojen turkinhoidosta ja kattelin noita kuvia sillai "nooo kaikissa on karvaa?" :---D
Kovat on suunnitelmat meillä :-D Ei olla ilmottauduttu ku tuonne Tuusniemelle vasta, mikä harmittaa, koska esim. sinne Lahteen hinta on jo kerran ehtiny pompsahtaa :-S Mutta tulossa ollaan! Koska tahon nähä siut ja Leevin pitkästä aikaa plus tahon lähtee Iin kanssa kokeilemaan isompia ympyröitä, kuhan ollaan kahesti ehitty kokeilla menoa pienemmissä kehissä :-) Myö ollaan Annan kanssa kateltu Lahen suunnilta hotellia, että hengaillaan teijän kanssa päivät, mutta majotutaan sitten muualle - KOSKA Iineksellä ei oo ollu vieläkään ekoja juoksuja, joten en viiti ottaa sitä riskiä, että saattaisin tuoda kiimasen pimun sinne Leevin päätä pistämään pyörälle! Nirhaisit varmaan miut ja Iineksen, jos saatas Leevi vauhkoks nuoren tytön tuoksuilla just sopivasti näyttelyviikonloppuna :-D
Heh, joo taitaa tuossa perron ja valkkarin turkissa olla vähän eroja... :-D
Samat on haasteet täällä Tuusniemelläkin: Joka ikinen ilta kaveri syliin, erioil ja sakset kehiin ja hommiin. Ihan tosi, tehdäänkö me tätä karvanpyöritystä joka ilta koko kevät siihen saakka, kunnes leikataan koiruus kesäsängelle?! Ja helpottaakohan nämä tukkasulkeiset, kun pojalla on hävinnyt tuo pentukarva? Ollaan isojen kysymysten äärellä :D Pavarotti ei oikein tykkää tästä hommasta, mutta on pikkuhiljaa alistunut siihen. Tukkasulkeisten jälkeen painuu yöunille kiireen vilkkaa.
Myö on ajateltu tuosta näyttelytouhusta, että mennään pitämään sinne hauskaa. Jos Pavarotti pyörii ja hyörii, niin saadaanpahan valokuvia monesta kulmasta :) Pavarotti kyllä seisoo ja ravaa ok, mutta sen verran on sen kanssa opittu, että koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, jos vaikka huvittaa heittäytyä pyörimään selälleen tms. valloittavaa. Sitä tosiaan kyllä toivotaan, ettei mr pelkäisi tuomaria ja alkaisi ärisemään tai luikkimaan karkuun. Se olisi TOSI kurjaa.
Mutta Tuusniemellä tavataan!
Lähetä kommentti