Ja må hon leva, ja må hon leva, ja må hon leva ut i hundrade år!

Hirrrrrmuisen paljon onnea Iines ja kaikki ihanat oopperalaiset 1-vuotissynttäripäivänä!

 Kuvat Sano Bolero

Tämmöne oli meininki tasan vuos sitten. Ihan hassua - tuntuu niin ku Iines ois kuulunu meijän perheeseen aina! 

Iineksen synttäripäivä alkoi viieltä, kun Ville heräs töihin ja käytti Iineksen pikaisesti pihalla. Siitä kun Iskä kaahas hommiinsa, jatkettiin myö tytöt vielä kauneusunia. Miulla starttas tänään jo hiihtoloma, joten ollaan vietetty tyttöjen kesken laatuaikaa. 

Kaheksan maissa Iines sitten kampes kainaloon ja nuoli naamaa - koska olihan jo korkea aika saaha aamiaista. Aamunappuloitten jälkeen suunnattiin pitkästä aikaa Repokallion metsäpoluille. Viime aikoina ollaan lenkkeilty Iineksen kanssa lähinnä autoteiden vierustojen jalkakäytävillä ja kaupungin puistoissa. Toisin sanoen Iineksestä on huomaamatta tullu citykoira. Vois kuvitella, että ohi ajavat autot, polkupyörät ja suihkivat sauvakävelijät ois pelottavampia kuin keväinen metsä. Mutta ei. Aluksi Iines kulki metsässä luimistellen, kaikki hajut tarkkaan nuuhkien ja kavahti jokaista pientä rasahdusta ja linnun laulua. Kaikista pelottavinta oli, jos puun oksalta tipahti lunta voi apua.

Metsästä niukin naukin selvittyä Iines pääsi lämpimään vaahtokylpyyn. Taisin mie tosin olla enemmän innoissani kylpyhetkestä kuin päivänsankari. Ainakin siitä päätellen, että tyttö piti kantaa pesulle ja pienessä kylppärissä Ii meni luimistelemaan kauimmaiseen maholliseen nurkkaan. Itse pesuoperaatio sitten onnistui mainiosti: kun etutöppöset oli saatu huljuteltua saippuavedessä, oli neiti sitä mieltä, että tämä oli tässä kiitos ja näkemiin ja Ii yritti loikata karkuun. Mutta - pahaksi onnekseen suihkun lattia oli liukas ja neiti muksahtikin pyllylleen pesuvatiin ja näin saatiinkin takalistokin hyvin saippuoitua, hurraa! :-D Saippuan suihkuttelu turkista onnistui hyvin, sillä Iines on nyt talven aikana oppinu nauttimaan pakkaspäivien lenkkien jälkeisistä suihkuhetkistä, kun jääkikkareita ja lumipalloja on suihkussa sulateltu tassuista ja masukarvoista. Kylpemisen jälkeen Ii sitten mökötti miulle aikansa, olihan kaikki ihanat tuoksut hävinny turkista. Ja kun turkki oli kuivunut, auvottiin pahimpia takkuja päälaelta, niskasta ja korvien takaa. Ja vielä ois masussa selviteltäviä takkuja odottamassa....

Synttärilahjaksi Ii sai uuden kaulapannan! Vanha kovistyttöjen piikkikaulapanta kävi vähän pieneksi pitkän turkin kanssa, plus että se hieman kuluttaa Iin kaulan turkkia. Tuo uusi panta on todennäköisesti sitten lyhyellä tukalla liian iso, joten onpa Iinellä nyt sitten pitkän ja lyhkäsen turkin pannat. 

Ja mitkäpä ne synttärit ois jos ei kakkua sais! 

Paljon onneeaa vaan.... 

Ekaks lähti "kynttilä", ja sehän mentiin tietty syömään valkoselle matolle, mitenkäs muuten.

Vähän pelottava maksalaatikkokakku, uskaltaako tuota lie maistaa...

Nam! Hyvvee on!

Ja eihän Iines ois oma itsensä, jos ei töllöntöitäkin tehtäis. Neiti oli jostaki löytänyt nenäliinan ja päättipä sitten silputa sen. Liekö ois pitäny olla isompi kakku neidille? 

  

Adiós!

Touhu-Tiina töllöntöissä

Iineksellä oli tänään tylsä päivä. Ikävystyttävän pitkät ja kuolettavan tylsät kahdeksan tuntia piti saada kulumaan tänään nähtävästi jotenkin muuten kuin tavanomaisilla kauneusunilla ja luun rouskuttelulla. Onneksi Iines ei ollut saanut päähänsä pistää tälläkertaa kuitenkaan paikkoja säpäleiksi, vaan vähän järjestellä kaappia ja pöhiä tyynyjä :-)

Sinäällään hämmentävää, ettei Iines ole aikaisemmin yrittänytkään kaivautua vällyjen väliin yksin ollessaan. Toivottavasti sänky ei huomisen yksinoloilun jälkeen ole tuon enempää myllätty...
Ja koska Iines tottelee myös nimiä Töhö-Tiina ja Touhu-Tiina, ja Iineksen lempipuuhaa on töllöntöiden suhraaminen, aattelin nyt koota Iineksen askarteluja. Yleensä Iines purkaa onneksi luovuutensa leluihin. Ainoastaan ne kaksi samaa pinkkiä lelua jää lelukoppaan. Yhden ainoan kerran tuo tähen mallinen "äly" -lelu on Iineksen toimesta päässyt pois lelukopasta, mutta mätsäreistä voitettu rinkula ei ole koskaan, ikinä, huom! milloinkaan kelvannu Iin leikkeihin.

Eniten Iineksen leluista osumaa on tainnu ottaa possu (siis niistä leluista, jotka ei ole vielä roskikseen päätyneet). Ja Iinekselle kiitos siitä, että tuo kalkkuna ei enää osaa äännellä. Ylipäänsä Iineksen vinkuleluista ainoa, josta lähtee enää ääntä, on kotikopilta mukaan saatu pallo. (Tuo pallo muuten taitaa olla Iin lempilelu. Kuvattavaksi se ei tänään päässyt, koska Iine oli päättänyt piilottaa pallon sohvan alle. Taas.) Ja niin siis muutenkinhan Iineksen kaikki lelut on korvapuolia, hännättömiä limaklönttejä.....

 

Niin. Turha luulo, että Iin hampaidenterottelu olisi jäänyt ainoastaan lelujen tasolle. Tuo jalkalistan kulma taisi olla kyllä jo tän kämpän edellisen koira-asukkaan alottama. Ii vaan päätti vähän jatkaa keskenjäänyttä projektia. Ja nuo keittiön tuolien tukikepit on jääneet onneksi rauhaan Iin kasvamisen myötä - eivät oo enää niin otollisella pureskelukorkeudella nääs. Ja tätä listaa voi jatkaa satunnaisista johdoista puhelimen laturiin. Pyykkikoria mainitsematta saatika sen sisältöä - sukista ja pikkuhousuista puhumattakaan..... 

Pahin kaikista oivalluksista on kuitenkin edelleen tuo meidän sänky. Tämä Iineksen projekti kuitenkin päättyi, kun tuo isoin työmaa käännettiin seinäävasten ja korvikkeeksi hommattiin kasa luita. 

 

Mutta kaikista pahin ja paras Touhu-Tiinan taideteos on edelleen tämä.....

..... onneksi näitä ylläreitä ei oo hetkeen enää ollu...

Näyttää siis siltä, että Iines on kaikkiruokainen. Tai on ollut tähän asti. Nyt sitten ollaan nimittäin tultu siihen johtopäätökseen, että Iines on kalalle allerginen. Iineksen normaali päivittäinen ruokavalio koostuu kahdesta ateriasta: aamupalaksi yön yli muhitettuja Royal Caninin pentunappuloita ja iltapalaksi noin 100g lihaa. Tuo liharuoka on yleensä ollut joko nautaa/sikaa/kanaa, mutta sittenpä ostettiin vaihteluksi koiranmakkaraa, joka ol tehty lohesta. Liekö siis syy oli teollisessa makkarassa vai lohessa, mutta ensimmäisesta lohimakkaran aterioinnista seurasi oksentelua ja toisella kerralla hirmunen ripuli. Voitte siis uskoa, että loppu makkara jäi syömättä.

Niin ja sitäpä voisin kysästä, että mitä koirannappuloita suosittelette seuraavaksi? Kohta loppuu nuo pentunappulat ja lienee jo aika siirtyä isojen tyttöjen ruokaan? ;-) Royal Caniniin ollaan muuten oltu Iin kanssa tyytyväisiä, mutta osaisitteko suositella jotaki opiskelijakukkarolle suotuisampaa merkkiä, joka sopis tuommoselle ADHDlapselle? :-D

Happy Valentine's Day!

Ystävykset Ii & Dia

Sainpa tänään Iinekseltä ihanan ystävänpäivälahjayllärin!  

Nääs, nyt alan uskoa, että Iines on sisäsiisti. En muista, millon viimeks Iine olisi kusassut matolle! Hurraa! Ja tänään normaalista poiketen isohätä jätti tulematta aamuisella ulkoilukierroksella. Jotenka kouluun lähitessäni keräsin matot turvaan. Kuuden tunnin koulupäivän jälkeen valmistauduin koko kotimatkan kohtaamaan haisuliyllärin, mutta kotona ei odottanutkaan haisulikakkaa vaan Iines kerällä sängyllä kauneusunilla.

Kerta Iineskin malttoi ystävänpäivän kunniaksi piukistaa pakaransa - vien mie nyt puolestani Iineksen oikein pitkälle ystävyyskävelylle !

Hyvvee ystävänpäivee kaikille! <3

Dindindii 11kk pose!

Kuuraparta pakkasperro

Vaikka viikonloppuna Ilomantsissa mittari näytti jopa huimaa -30 pakkasastetta, oli Iineksen päästävä välillä kuurapartailemaan.

Kiireellä takasin sisälle!

  

  

Pepi ei paljoa kaipaillu ulos koppinsa puolelle vaan kelliskeli sisällä lämpimässä.

 

Nähtiinpä vielä Bellaa (pyreneittenkoira 4kk) ja Panuaki (labradorinnoutaja 10v). 

 

Bellalle kinoksista ei ollu niin isoa vastusta, ku Inkulle taas....

 

Panu, Bella ja Iines biliksellä Ilomantsissa.

Catch me if U can!

Ai mitä meille kuuluu? En huijaa, juksaa saatika puijaa yhtään, jos sanon, että eipä kummempia. Siinä lienee syy siihen, miksi blogissaki on meijän osalta ollu hiljaista.
      Iines on huomattavasti nyt vähentäny sängyn osiks laittamista, kun löydettiin eläinkaupasta sellaisia puruluita, jotka kestää Iin käsittelyssä vähän pitempään kuin sen 15minuuttia. Se sängyn jyrsiminen oli huono homma (paitsi aiheutuneen sotkun ja silpun takia) myös siksi, että sängyn aluslaudoista irronneet tikut jäi tytön kurkkuun kiinni ja sai aikaan oksenteluparaatin. Eli niin imurin kuin Iineksenkin massut kiittää pitempikestoisista puruluista. Hurraa!
       Meijän harrastamiset Iineksen kanssa ovat nyt olleet lähinnä leikkimistä, lenkkeilyä, lumessa kieriskelyä ja peiton alle käpertymistä pakkaselta piiloon. Tulevat näyttelyt on pidetty siltä osin mielessä, että seisomista harjoitellaan joka päivä. Ja jos ei nyt ihan joka päivä näyttelyhihnan kanssa törötetä, niin ainakin sen verran, että ruokakuppia odottaessa Iines seisoo nätisti asennossa. Toisin sanoen Iines on nyt istumiskiellossa. Tai paremminki myö ollaan istu -komennon käyttölakossa. Ihan vaan siksi, että niinkin hienon tempun kuin istumisen esittely näyttelykehissä yritetään saada minimoitua.
         Ja ettei aika kävisi Iineksellä ihan tylsäksi vain Mamman ja Iskän seurassa, niin silloin tällöin kyläillään moikkaamaan Diaa ja Rosea.

Adiós!

Paljon paljon mätsäreitä

Tänä viikonloppuna on ainaki tullu misseiltyä! Käytiin niin perjantaina kui tänäänkin Iineksen kanssa mätsäreissä ja pikku hiljaa ollaan tyytyväisiä omaan osaamiseen. Hurraa! Huomaa kyllä, että espanjanvesikoirien suosio on nousussa, kun molempina päivinä osallistujien joukossa oli ainakin sen puolen kymmentä perroa! Ja tän päivän mätsäreissä nähtiin Iineksen sisko Viivikin (kysyi tuomarikin, että onko saman pentueen tyttöjä. Ovat niin saman oloisia vieläkin.)
       Perjantaina saatiin tuomarilta kehuja kehässä liikkumisesta, mutta seisomisesta puolestaan tuli noottia - mie en luottanut, että se Iineksen takalisto kestäisi ylhäällä ja niinpä mätin koko ajan namua kirsun alle ja sitten Iine kurkotteli makupaloja ja seisoi ihan liian etukenossa. Yritin sitten ottaa opikseni sininauhallisten koirien kehässä ja palkkasin maltillisemmin seisomisesta. Ja niin Iine seisoi nätisti asennossa, eikä ihan ensimmäisten joukossa tiputtu pois kehästä.
       Tänään oli erityisen jännät tunnelmat, kun kaksintaistossa vastaan saatiin tuttu karvakuono Luna, 14kk ikäinen jämtlanninpystykorva. Siinä kun yritettiin seisoa asennossta (Lunalta onnistuu aika paljon varmemmin ku meiltä :-D ) Tuomari pähkäili pitkään, että miten käypi. Ja piti ekstra kierroskin juosta kehässä ympäri, niin tasavertaista oli tyttöjen meno. Iines sai taas kehuja hyvästä ja iloisesta liikkumisesta - ja niin saatiin ensimmäinen punainen nauhamme! Punaisten kehästä sitten lennettiin aika vikkelään pois, kun ei se seisominen meillä ole niin varmaa kuin voisi ja pitäisi olla. Mie en luota, että Iineksen perä pysyy ylhäällä ja Iineski tajuaa sen ja alkaa hötkytä. Hitsit.
       Mutta tästä viikonlopusta opittiin kyllä paljon! Meillä on nyt pari kuukautta aikaa treenata tuota seisomista, että Tuusniemen näyttelyssä Iines nököttää kuin tatti neljällä koivella peppu korkealla! Ja mie opin luottamaan, että Iine osaa hommansa. Nyt on kaikki meille tervetulleita kopeloimaan Iineä ja tutkimaan tytön hampaita, että neiti tottuisi siihenkin touhuun kunnolla. Ei, etteikö Iines antaisi tutkia - en vaan oo ihan varma, tykkääkö kaikki tuomarit jos Iine yrittää hukuttaa tuhansilla suudelmilla ;-) Luottavaisin mielin kuitenkin ollaan valmiita aloittamaan Iineksen kanssa näyttelyura!