Olkoon tämä viimeinen postaus, jonka mukaan pistän suhruisen epäselviä kökkökännykällä otettuja kuvia. Eihän se kestänyt kuin melkein kolme vuotta keksiä, mihin käyttäisin ylioppilaslahjarahat. Eilen kävelin kamerakauppaan ja nyt oon Canon EOS 550D:n onnellinen omistaja. Lupaan tehdä kaikkeni, että saisin siitä vekottimesta kaikki ilot irti ja täyttää blogin Iineksen kuvilla! :-D
Meidän pitäisi neiti Iin kanssa keskustella parista asiasta. Ja mietiskellä itse, että miksi näin ja entäs nyt?
Ensinnäkin, Iines ujostelee muita koiria. Joskus jopa pelkää. Kyllä, perrot voi olla taipuvaisia ja yleensä ovatkin vetäytyviä ja varauksellisia uusille tuttavuuksille ja tilanteille. Mutta tämä on nyt tullut Iineksen murrosiän myötä uutena juttuna. Lenkillä ohitustilanteet sujuu rähinöittä, koska Iines haluaa kiertää vastaantulijat mahdollisimman kaukaa ilman pienintäkään kontaktia. Mutta entä jos ollaan kävelemässä kapealla metsäpolulla, missä ohitusta ei voi tehdä matkan päästä? Iines iskee hännän koipien väliin ja jarrut pohjaan, eikä taatusti liiku mihinkään. Etenkään, jos vastaan tuleva koira on vähänkään innokas hötkyäjä.
Iineksellä on kuitenkin niin paljon koirakavereita, joiden kanssa leikki ja ylipäänsä samassa tilassa oleminen onnistuu ilman ongelmia, plus myönteisiä kokemuksia tilanteista, joissa on paljon koiria - niin miksi ihmeessä uusien koirien kohdalla pitää saada hirvittävä pelkokohtaus? Ollaan nyt yritetty auttaa Iinestä tuon ujostelun kanssa niin, että lenkillä jos vastaan tulee rauhallisesti käyttäytyvä koira, joka haluaisi tehdä tuttavuutta Iineksen kanssa, pysähdytään niiden kanssa rupattelemaan ja varovasti nuuhkimaan. Yleensä Iines yrittää ensin juosta karkuun toisen tutustumisyrityksiä, mutta hetken mietiskeltyään ja ihmeteltyään Ii uskaltautuu vielä hieman luimistellen myös ottamaan vähän tuntumaa koirakaveriin. Toivottavasti tämä nyt auttaisi... Ja siis Iines tutisee pelosta vaan niiden vastaantulevien koirien kohdalla. Yksinäinen lenkkeilijä on Iin mielestä vaan ihana - pusutulvan arvoinen tuttavuus.
Toiseksi, Iines pihtaa toista korvaansa. Niin. Aina, kun on korvakarvojen nyppimisen/korvien puhdistuksen aika, Ii oikein tarjoaa toista korvaansa putsattavaksi (huom! aina sitä samaa korvaa.) Mutta kun ensimmäinen korva on putsattu ja aika olisi käydä seuraavaan käsiksi, Iines on sitä mieltä, että tämä oli tässä kiitos ja näkemiin. Oon yrittänyt kokeilla, josko auttaisi, että puhdistan tuon kinkkisemmän korvan ensin ja sitten sen, jota Ii aina tarjottelee, mutta ei. Iines ei halua, että toiseen korvaan kajotaan ikinä, koskaan, millonkaan. Siinäpä sitten menee tovi jos toinenkin perroneidin kanssa tapellessa. Aina ollaan onneksi tähän mennessä saatu puhdistettua se toinenkin korva viimein. Mutta ärsyttää, kun sama tappelu ja painiminen tapahtuu joka kerta! Ja makupalojen syöttämisestä operaation aikana ei ole ollut apua. Pitää kai vaan siis jaksaa itse pysyä kovana ja määrätietoisena johtajana..... Huoh!
Kolmanneksi, viimeiseksi, muttei suinkaan vähäisemmäksi jää tämä keskusteltava. Vaikka Iines on pääasiassa ihana, mamin Kultapienipienoinen ja Pupunen osaa se myös protestoida, pissaamalla. Joskus, jos asiat eivät tapahdu niin kuin Iines haluaisi (yleensä ei vissiin saa tarpeeksi huomiota neidin mielestä), vaikka ihan äskettäisin olisi käyty ulkona onnistuneesti toimituksella ja neitiä sattuu vain joku asia nyppimään, tulee se seisomaan eteen, katsoo silmiin ja kyykistyy tikistämään. Onneksi jo käydyt keksustelut Iineksen kanssa ovat tuottaneet tulosta ja protestipissaaminen on vähentynyt ja tuota tapahtuu enää harvakseltaan. Mutta silloin harvoinkin vielä, kun tuota tapahtuu niin...... Silloin, kun Iines on tehnyt noin, ollaan kielletty, toruttu, keskeytetty pissaamisyritys ja lähdetty pihalle jatkamaan protestointia.
Saa antaa vinkkejä noihin meidän kompastuskiviin ja jakaa omia kokemuksia!
Mutta nyt niitä kuvia! Eilisellä metsälenkillä Iines oli täynnä intoa ja riemua kaikesta lumen paljoudesta. Siellä se sukelteli kinoksissa niin, että nenä oli lunta tulvillaan ja sitten pitikin aivastella. Välillä lähti tuo heijastinliivikin irti, kun Ii otti vähän vauhtia.
3 kommenttia:
Mie suosittelen enemmän huomioimattomuttaa tohon protestointiin. Kannattaa siis jättää ihan huomiotta koko pissaaminen ja siivota pissat kun koira ei sitä nää ja käyttää ainetta joka poistaa pissan hajut lattialta/matosta. Koira toimii vähän erilailla kuin ihminen. Sille kaikki huomio on huomiota, myös negatiivinen. Toruminen, keskeyttäminen ja ulos vieminen on pitkä ketju, jonka aikana viisan Inkku saa kaiken sen mitä haluaa!
p.s. Onnea uudesta kamerasta, viisas hankinta :---)
Tuolleen myö tehtiin sillon, ku opeteltiin sisäsiisteyttä ja toimi, sillon, protestipisseihin asti. En tiiä, kai se pitäis sitten jatkaa samaan malliin, vaikka hermoja se kyllä vaatii :-D välillä tuntuu, että viisas Inkku on aikamoinen kusiluikku Inkku.
Voi meillä on tuo sama huomioliivi mutta oranssi.Viivi on myös ujo kun mennään koirapuistoon.Sitä vaan ujostellaan jaloissa tai ehkä leikitään mutta pienten koirien kanssa.Lenkkeily on helppoa juuri tuon vetäytymisen takia mutta jos vastaan tulee ihminen tai pienikoira voi mennä vähän lähemmäksi.Meidän kusluikkunen lopetti tuon protesti pissimisen pari kuukautta sitten mutta en muista oliko siihen jokin erityinen syy.....Ihania kuvia tosi kauniit värit.
Lähetä kommentti