Huomenna meijän Inkku -ja muut oopperapennut- saavuttaa huiman 8kk iän, mikä tarkottaa sitä, että perroneiti on ilostuttanut meijän pientä perhettä puolivuotta. Jännityksellä myös katellaan, miten kinkkiseksi neiti muuttuu, kun murkkuikä puhkeaa täyteen kukkaansa. Vielä ei ainakaan ole muuta huomattu kuin entistä valikoivampi kuulo ja tavaton kiinnostus lenkillä kirsuun osuvia hajuja kohtaan. Mutta nyt, kun eletään vielä vailla murkkuikäisen perron oikkuja -en uskalla luottaa siihen, että Iines olisi aina näin nätisti. ADHDtä lukuun ottamatta siis tietenkin.. - niin listaanpa Iineksen parhaita puolia. Näitä on hyvä sitten muistella, jos meijän rakkauteen tulee ryppyjä....
1. Tokossa edistytään koko ajan. Perusasento ei enää joka kerta vaadi miun kädellä viuhtomista, osottelemista ja ohjaamista, vaan neiti satunnaisesti tulee itse nätisti sivulle oikeaan kohtaan - peppu ehkä hiukan vinossa, mutta kuitenkin! Plus, Iines uskaltaa mennä yksin esteen yli -joka on ehkä jopa huimat 10cm korkean laudanpätkä, minkä yli pääseminen ei periaatteessa vaadi minkäälaisia fyysisiä ponnisteluja-. Alku kun näytti pahasti siltä, että mie joutuisin aina menemään itse ensin esteestä yli....
2. Iines osallistuu aktiivisesti kotitöihin. Esim. Pyykkitelineessä roikkuvat sukat Iines kerää oma-aloitteisesti ja laittaa talteen ympäri kämpän lattioita...
3. Pusut eivät ole vieläkään päässeet Inkulta loppumaan. Iines rakastaa pussaillua. Kaikkien kanssa. Aina. Missä vaan. Miten pitkään vaan. Pusutulvalle ei loppua näy!
4. Iines on ikiliikkuja. Se ei ikinä pysähdy, eikä Iin kanssa ole koskaan tylsää. Nukkuessaankin perroneiti viuhtoo tassuilla ja haukkuavikisee.
5. Iines on kilttityttö. Se syö kupin tyhjäksi mukisematta, nukkuu yöt nätisti vieressä ja on saavuttanut autuaan sisäsiisteystilan. Iines osaa myös lohduttaa, ilostuttaa ja naurattaa. Ja muistaa pitää isäntäväkensäkin liikkeellä, ettei liian pitkäksi aikaa jää blogia rustaamaan, joten nyt pihalle mars!
2 kommenttia:
Kuulostaapa tutulta ;).Viivi on kyllä valloittanut meidänkin sydämen ja osoittautunut oivaksi valinnaksi rotunsapuolesta.Ikiliikkuja on sana mikä tosiaan kuvaa näitä koiria ja pusualttius myös.Meidän neiti on alkanut maistelemaan EI sallittuja raaka-aineita eli villasukkia ja mattoa toivotaan että tämä taipuvaisuus jää minimiin.....Viivillä on jonkin sortin vaate fetissi koska kun tullaan töitten jälkeen kotiin on kaikki lika ja irto vaatteet olohuoneen lattialle vedettynä.
Kaikki oopperalaiset on siis ikiliikkuvia pussailijoita! :-) Taitaa nii teijän ku meijänki perroneidillä olla tylsät päivät yksin kotona, ku meillä Iines puolestaan tuhoaa sängynpohjan tukipuita :-/ Kotiin kun tullaan, niin lattialla kamalat kasat tikkuja ja puunpalasia. Pitäis varmaan kokeilla laittaa niihin aluslautoihin vaikka kynneliä tai muuten meillä ei kohta oo enää sänkyä :-D
Lähetä kommentti