torstai 13. lokakuuta 2011

Ensimmäinen toko -tunti takana + 8 faktaa


Kirjoitettu Ke 12.10

Kyllä vain! Eilen alotettiin tokoilu tokon alkeet -kurssilla! Hengissä selvittiin ja kivaa oli  - eli voidaan torstaina mennä uudestaan ihan hyvillä mielin. 
       Kouluttajat olivat samat, kuin mitä pentukurssilla ja ensimmäisen luoksepäästävyys kokeilun kohdalla kouluttaja kehui, että Iines olisi rauhoittunut verrattuna parin viikon takaiseen viimenäkemään. No, se rauhallisuus oli jo tunnin lopussa kuitenkin tiessään, kun Iines rupesi kaivelemaan treenihallin lattiaa... :-D
       Tunnilla treenattiin myös totta kai kontakia. Oltiin aika ruosteessa. Iines olisi halunnut mieluummin leikkiä muiden koirien kanssa ja pussailla kaikkien ihmisten naamat märäksi kuin seurata minuu ja makupaloja kiltisti perässä tepsutellen. Siinä siis tavoitetta ens kerralle! Kokeiltiin myös istumista - helppoja makupaloja Iinekselle. Maahan menossa kehityttiin. Ollaan ennen tehty istuminen ja maahan meno pitkälti ketjussa, mikä ei tokossa käy päinsä. Niinpä nyt opetellaan maahan menoa suorilta jaloilta JA joskus se onnistuu nyt jopa ilman käsimerkkiä! 
Perusasentoakin harjoiteltiin, mutta se oli meille jo tuttu juttu - Iines seuraa hienosti makupalaa sivulle ja istuu. Nyt pitäisi siis alkaa häivyttämään käsiliikettä pois ja tehostaa käskysanaa.


Viivi haastoi kertomaan kahdeksan satunnaista faktaa miun koirailuista - katotaan nyt mitä mieleen tulee :-D

1. Jo ihan pikkutytöstä asti haaveilin koirasta. Monena jouluna joulupukki toi vain pehmolelukoiria. Sitten, kun olin 6-vuotias, meille muutti ajokoira Repe, joka toimi lähinnä iskän metsästyskaverina. Parin vuoden päästä meille muutti pystykorva Sami, koska miun kummi ei enää voinut itse pitää sitä. Sitten, kun olin 12-vuotias, sain ensimmäisen oman koiran - ajokoiraneiti Pepin. Pepi on nyt siis kohta pyöreät 10 vuotta vanha ja asuu miun porukoitten luona Ilomantsissa, missä sillä on hyvät ulkotilat ja mahdollisuus päästä usein mökille keskelle metsää ja sen herkullisia tuoksuja.

2. Vanha koirako ei opi uusia temppuja? Pah! Ja ajokoiratko ovat muka vain höpelönleppoisia metsästäjän apureita, jotka hotkivat kaiken, minkä kuonon alle laittaa? Pyh! Pepi odottaa nätisti ensin luvan ja tyhjentää vasta sitten ruokakuppinsa. Ja oppi kierimään, kun oli 5-vuotias!

3. Kun muutin pois kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, elin koirattomana parisen vuotta ja se riitti. Sitten meille muutti Ihana Iines. 

4. Iines on ollut yllättävän helppo pentu! Tai mie olin varautunut pahempaan – paljon pahempaan. Toki en vielä nuolaise, sillä Iines ei ole vielä murkkuikäinen ja pahin voi olla vielä edessä :-D

5. Iineksen parhaimpia puolia ovat ehdottomasti kiltteys (mm. tulee ”kiittämään” ruuan jälkeen pusuilla :-D ), tottelevaisuus (jos Iines on töllöntöissä, riittää yleensä yksi sana ja neiti tottelee) ja sekopäisyys (Iines on ihanan energinen tapaus, jonka kanssa ei taatusti aika käy pitkäksi!).

6. En aikaisemmin olisi arvannut, että voisin joskus olla näin kiinnostunut esim. koiranäyttelyistä, tokojutuista, koirailusta...

7. Myönnän, että miulla on vielä paljon, paljon, paljon opittavaa koirailuun liittyen.

8.  Ja viimeisenä faktana: toivon, että enää ei tarvitsisi kokeilla koiratonta arkea! 


2 kommenttia:

Papa de Bolero kirjoitti...

Niin...elo ilman koiraa on kuin bensaton mopo...olipas ontuva vertaus, mutta kun on koiriin tottunut niin outoa olisi olla ilman näitä karvaturreja. Kaikki jokapäiväinen yhteiselo koirien kanssa(vaikka se joskus voi olla rasittavaakin) on niin kertakaikkisen palkitsevaa :D

Ihana Iines kirjoitti...

Toden totta! Justiinsa tultiin Villen kanssa viikonlopun Ilomantsireissulta ja Iines jäi sinne hoitoon, kun myö jatketaan huomenna matkaa Tampereelle. Jo nyt koti tuntuu tyhjälle, ku ei ole perroneiti jaloissa!