VauhtiMimmi

Onpas siitä jo vierähtäny, kun viimeksi ollaan Iineksen kuulumisia kerrottu. Mistäpä sitä nyt sitten alottaisi? Iines kun on semmoinen pieni Touhu-Tiina, että vauhtia riittää ja tekemistä keksitään koko ajan lisää.

Iinekselle tuli toissapäivänä ikää 12viikkoa, mikä tarkoittaa sitä, että rokotukset on ovella. (Vaihdettiinkin eläinlääkäriä Ilomantsin eläinlääkäriin, edullisuutensa vuoksi plus mennäänpä samalla pyörähtämään Iineksen toisessa mummolassakin!) Matolääkkeen ottaminen Iineksen kanssa oli helpompaa kuin uskalsi edes toivoa. Yritettiin tehdä piilotus temppu - lääke makkaran palan sisään ja hotkaistaan nami parempiin suihin. Iines kuitenkin tykkäsi matolääkkeestä sen verran, että lipsutteli lääkkeen makkaran päältä ja makkaran pala syötiinkin lopuksi - palan painikkeeksi. :-D

Punkit pääsi myös yllättämään meidät. Viime viikonloppuna iltasella huomattiin, että Iineksellä on punkki poskessa, mutta meillä ei ollut punkkipihtejäkään vielä hommattuna (Nyt on hienot metalliset lilat!) Aateltiin sitten, että ei ruveta sormin tai muilla konsteilla tonkimaan punkkia ulos, ettei siitä jää palasia kiinni - eli odotettiin seuraavaan päivään, että ollaan ostettu oikeat punkkipihdit ja saadaan ketale irti Iineksestä turvallisesti. Seuraavana aamuna punkki löytyi kuitenkin kellimästä lattialta. Puremaa ei enää näin viikko tapahtuneen jälkeen huomaa ja muutenkin Iines käyttäytyy normaalisti - eli ei sitä borrelioosia tullut niin kuin mie jo ehin panikoida :-D

Kouluttamisessa painotetaan nykyään enemmän käytännön asioihin. Käskyt: istu, maahan, ei ota, katse ja ole hyvä - alkaavat olla jo hallussa. Nyt sitten uusimpia juttuja ovat paikan opettelu, odottaminen, ovesta kulkeminen sekä vieraiden sisälle päästäminen nätisti kauempana istuen ja tarkkaillen, unohtamattakaan sitä, että postiluukun kolahtaessa ei tarvitse haukahtaa! Iineksen energisyyttä ollaan myös alettu purkamaan hieman pidemmillä ulkoiluilla. Takapihan metsikössä menee lenkkipolkuja, joilla on hyvä kuleksia ja nuuhkia. Siellä myös uskaltaa pitää Iinestä vapaana - niinpä siellä tulee opeteltua luokse tuloa. Lenkkipoluilla on myös hyvä Iineksen opetella seurailemaan, missä me lenkkeilyttäjät menemme ja että hänen on tultava perästä.

Yksinolemista Iines on saanut treenata kutakuinkin päivittäin. Yleensä meidän makkari, missä iines päivänsä viettää, on yksin olon jälkeen siistissä kunnossa kuten tänään:

 

Eilen näky kuitenkin oli toinen. Ei Siinä voinut oikein kuin nauraa, olipahan Iineksellä ainakin ollut tekemistä :-D