Ihanaa Ystävänpäivää!

Iines lähettää märkiä lentopusuja kaikille kamuille!

Pinkkisukkaisuutta

Neiti Ii on nyt kirjaimellisesti ei mustasukkainen vaan pinkkisukkainen. Eilessä päivänä ihmettelin, onko Iines ottanut urakakseen sohvan repimisen, kun tyty köllötteli sohvalla kovaäänisesti mutustelle, lutkuttaen ja natustellen. Olin jo täydessä valmiudessa menossa komentamaan Inkkua sohvan purkamisesta, mutta huonekalujen sijaan Iineksen projektina olikin oman etutassunsa syöminen. Tutkailin neiti Iin töppösen ja yksi anturaväli punoitti, ei pahasti, mutta punoitti kuitenkin. Liekö lenkillä tassuihin tarttuvat lumi- ja jääpallerot hangannut tytyn varvasvälit verille vai mikä... Nyt kuitenkin koitetaan, jos parin päivän pinkkisukkakuuri pitäisi lipsuttelut ja nuolemiset kurissa ja tassu pääsisi paranemaan. Jos ei ala viikonlopun aikana helpottamaan, niin maanantaina voisi jotakin rohtoa käydä apteekista kyselemässä. Toivotaan kuitenkin, että pinkkisukkaterapia tepsisi!

Ihanaa viikonloppua kaikille!
Wuf!

Tarina Iineksen ja Moskun ystävyydestä

Suomenlumikoira Iines tässä moi!

Tänään oli niiiin ihana pakkaslumikeli, että lähdettiin mamin kanssa ottaa vähän lumiposekuvia ja ihan kivoja räpsyjähä tuota saatiin aikaseks! Vähän meinas kyllä peppu jäätyä, ku piti aina pysähtyä kinokseen poseeraa, mutta siitäpä sitä sitte lämpes paikat, ku lähdettiin kuvaussession jälkeen vielä tunniks juoksemaan! Eli uudenvuodenlupaus ainaki vielä toistaseks on pysyny! Hiphei! Lumi on herkkua ja saisha tuota vielä vähän lissee tulla, että sais kunnolla kaivauduttua kinoksiin! Mutta nyt lähden tästä riehumaan Mosku-Mösky-frendin kanssa! Heipparallaa!

Ja ainii! Kilpparitulokset tuli ja kunnossa olivat! Hurraa! 

Terkuin neiti Ii

Ihanaa alkanutta vuotta 2014!

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Tänä vuonna Iines lupasi uudenvuodenlupauksessaan aloittaa kuntokuurin! Tai paremminkin tsempata isäntää ja emäntää omissa kuntokuureissaan ja viihdyttää lenkkipolulla naamapunasena puuskuttavaa isäntäväkeään.

Vuodenvaihteen Ii vietti Ilomantsin mummolassa hoidossa, kun Iin äiskä ja iskä oli hengailemassa Iin "kotikulmilla" Espanjan Gran Canarialla. Kotiväen matka sujui upeasti ja pienestä koti-ikävästä huolimatta Iineskin taisi nauttia lomastaan! Ii oli viikon aikana ominu "mummon" itselleen ja seuraillut ja vahtinut koko ajan, ettei hänkin vaan lähtisi ja jättäisi Iinesraukkaa. Uudenvuoden paukut sitten taas sujuivat samalla tärinällä kuin edellisetkin vuodenvaihteet... Eikö se rakettien paukuttelu taajama-alueilla/yksityisiltä henkilöiltä voitaisi jo kieltää? Pliis?

Uuden vuoden kunniaksi, ja pian paukkuvan 3v synttäripäivän kunniaksi Iinekselle tehdään nyt loput PEVISA -tutkimukset. Lääkäriin mennessä ajateltiin, että noniin, eikö se Ii osaakaan käyttäytyä nätisti, kun vähän piti kaikkea arastella, täristä ja nuuhkutella. Mutta kun Ii oli paikat tutkinut, totesi neiti ilmeisesti, että eihän täällä tarviikaan pelätä ja olikin jo innoissaan menossa moikkaamaan muita vuoroaan odottavia koirapotilaita!
Lääkärireissun tarkoitus oli ottaa selvää Iineksen silmien ja kilpirauhasten terveydestä. Hoitajatäti vähän naureskeli, että onko Iineksellä silmiä ollenkaan, kun alkaa neidin tukka jo roikkua silmillä... Tutkimustilanteissa Iinestä alkoi taas vähän jänskättää, mutta silmätutkimus sujui mallikkaasti ja vertakin saatiin otettua pari pientä pullollista. Silmienpeilauksen tulokseksi saatiin terveet silmät! Hurraa! Silmät siis toimii niin ku pitää, ja Iineksen seiniin törmäily johtuuki ylipitkästä otsiksesta! Loppujen tulosten odotetaanki saapuvan seuraavan 2 viikon aikana. Ja tuloksia olisi tarkoitus päivitellä Tänne, kunhan niitä tulee!
Lääkäristä päästyä piti kotimatkalla pyörähtää kaupasta ostamassa Iinekselle uusi röhkivä pehmolelu, käyttäyty neiti niin nätisti loppujen lopuksi tohtorin luona ja kun kaikilla aiemmilla Inkun leluilla alkaa suolet olla enemmän tai vähemmän ulkona...

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille ja toivotaan, että lupaukset pysyis tänä vuonna ja lenkkipolkuja kulutettais entistäki ahkerammin!

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse senkin!

 

Iines ja kumppanit toivottaa rauhallista joulua ja ihanaa uutta vuotta kaikille!

Joulun pyhät neiti Ii viettää Ilomantsin mummolassa joulukuusta ihmetellen, pipareita maistellen ja uunissa paistuvaa kinkkua vahtien! Saa nähdä, onko Inkku ollu kiltisti ja tuoko pukki paketteja....

Ja uuden vuoden Ii ottaaki vastaan bestiksensä Moskun kanssa kreisibailaten!

Särmä!

Tänään! Vihdoinki koitti se päivä, mitä ollaan Iin kanssa ooteltu! Joka kerta, ku postiluukku on kolahtanu, ollaan kirmattu ovelle - turhaan. Mutta tänään! Sillä aikaa, ku oltiin Iinen kanssa pisulenkillä, oli postisetä tuonut paketin, mitä ollaan odoteltu housunlahkeet tutisten! 

Minuun otti alkusyksystä yhteyttä Otavan oppikirjailija, joka kysy, saako IhanaIines -blogista ottaa kuvan ja tekstipätkän verbitehtävään esimerkiksi seiskaluokkalaisille tarkoitettuun Särmän äidinkieli ja kirjallisuus -oppikirjaan. No totta kai sai! 

Onko miten huippua! Nyt tulevat seiskaluokkalaiset pääsee särmästi opiskelemaan verbejä meijän Inkun kanssa! Hiphei!

Iineski tahto tänään lukea postin!

Ihanaa koiran elämää!

Iines 9vko ja 2v8kk ikäisenä kellimässä samalla sohvalla

Pitkästä aikaa vähän taas päivitystä blogin puolelle!
Ihan niinkin pienellä, mutta silti niin iloisella, jutskalla ollaan täällä nyt hykertelemässä Iineksen kanssa, kuin se, miten helpolle meijän koiranelämä nyt tänä syksynä on tuntunu!

Iines ei nirsoile enää ollenkaan ruokakupille. Aamiaismurot on menny hotkaisten naamaan siitä asti, ku unohdetiin Royal Canin ja hommattiin iso säkki Jahti ja vahti kanariisiä. Ilmeisesti RC oli Inkun makuun ihan liian pahaa. Mut toi Jahti ja vahti, se on Iistä niin hyvää, että neiti saattaa tulla pyytämään sitä jopa lisää laittamalla kuonon polvelle ja tuijottamalla nappisilmillään. Ja suotakoon ekstramuroannos ihan vaan siksi, että Ii on ollut tosissaan kesästä asti lihotuskuurilla. Nyt tällä hetkellä Iin strategiset mitat on 41cm/14kg - eli just sopivasti.

Toinen aihe meijän riemuun on Iin paukkupelko. Tai siis se, että sitä ei ole näykynyt tänä syksynä! En tiedä johtuuko paukkukammon neutralisoituminen neiti Iin iänmyötä tulleesta itsevarmuudesta vai ollaanko me osattu paukkutilanteissa kannustaa Iinestä rohkeampaan suuntaan. Joka tapauksessa: syksyn metätysreissuilla Iines ei reagoinut mitenkään laukaksiin. Iineksen häntä ei ole mennyt enää alas mattojen tamppauksesta, rakennustyömaasta tai yli lentävästä lentokoneesta. Iines hengailee aiempaa huomattavasti vähemmän suihkuverhon takana ja joskus, jos ulkoa kuuluisikin vaikka hirvittävän kova ja pelottava traktorin ääni ja Iin häntä laskee koipien väliin niin ei Inkulle tarvii sanoa kuin taikasanat "kuka siellä on?" ja Ii on urheana tarkkailemassa ikkunasta pihalle tunkeutujien touhuja.

Ei nyt ehkä ensimmäisenä olla kuitenkaan vielä ampaisemassa suureen kaikuvaan halliin näyttelyhommiin. Mutta jos ensikesänä mentäis haistelemaan tuulia ulkonäyttelyn hälinään ja katsomaan, mitä Ii sitten on mölyävistä ihmis- ja koiralaumoista mieltä.

 Ja vaikka Ii onkin ollu talvilomalla näyttelyhommista, 

niin äiskäpä pyörähti Virossa Tartossa näyttelyretkellä Iin ystävien Lyydian ja Rocan kanssa ja pääs itsekin handlaushommiin jämtikehässä! Retki oli varsin onnistunut, sillä Lyydiasta tuli Viron muotovalio ja Roccakin oli molempina päivinä VSP! Onnea Hupeliahon kenneliin ;-) 

Nyt sitten odotellaan talvea, haaveillaan Iineksen pitkästä turkista ja ennen kaikkea toivotaan kovasti, että Iines ensi keväänä saisi pystykorvaisen "pikkusiskon".

Kinoksia ja kavereita

Iineksellä oli oikea huliviliviikonloppu. Perjantaina Iin auton nokka osoitti kohti Ilomantsia, missä Ii treffasikin "Ukin ja Mummon" lisäksi Mosku-Ukkelin. Rouskusta ja Inkusta on tullu ihan bestiksiä. Ne tekee kaiken yhdessä. Ne riekkuu yhdessä, ne juo vesikupista yhdessä ja ne jakaa ruokakuppinsaki yhdessä. Mikään muu lelu ei kelpaa, ku just se, mikä on kaverin suussa. Ja kun Ii väsyy vanhemmuuttaan ekana riekkumiseen, menee Mosku mahdollisimman lähelle Iitä ottamaan päivätirsat. Mosku on tainnu jopa vähän ihastua tuohon espanjalaiseen söpöliiniin, kun ei se millään malttais jättää tyttöä rauhaan. Ja jos Ii esittää, ettei muka huomaa ukkelia, niin Mosku tarraa hampailla kiinni joko Iin hännästä tai kankusta - ja leikki voi taas jatkua.
          Moskulla iski pikkuinen masutauti sunnuntaina ja niinpä Ii suuntasikin lenkille ystävänsä Paavon kanssa. Ja näkipä Ii vielä sunnuntai-iltasella sukulaistyttöjä Rosea ja Diaakin.
          Silti Iistä ehkä parasta viikonlopussa oli tänne meille satanut ensilumi! Ja mikä parasta, Ilomantsissa sitä lunta oli vielä Joensuutaki enemmän! Mikäs sen maukkaampaa, ku koittaa vetää kaikki maailman lumi naamariin ja sitten vielä kieriskellä ja möyriä siinä kinoksessa, mitä ei jaksanut pistää poskeensa!

Trallallaa!

t. Inkku ja Rousku