Ihanaa koiran elämää!

Iines 9vko ja 2v8kk ikäisenä kellimässä samalla sohvalla

Pitkästä aikaa vähän taas päivitystä blogin puolelle!
Ihan niinkin pienellä, mutta silti niin iloisella, jutskalla ollaan täällä nyt hykertelemässä Iineksen kanssa, kuin se, miten helpolle meijän koiranelämä nyt tänä syksynä on tuntunu!

Iines ei nirsoile enää ollenkaan ruokakupille. Aamiaismurot on menny hotkaisten naamaan siitä asti, ku unohdetiin Royal Canin ja hommattiin iso säkki Jahti ja vahti kanariisiä. Ilmeisesti RC oli Inkun makuun ihan liian pahaa. Mut toi Jahti ja vahti, se on Iistä niin hyvää, että neiti saattaa tulla pyytämään sitä jopa lisää laittamalla kuonon polvelle ja tuijottamalla nappisilmillään. Ja suotakoon ekstramuroannos ihan vaan siksi, että Ii on ollut tosissaan kesästä asti lihotuskuurilla. Nyt tällä hetkellä Iin strategiset mitat on 41cm/14kg - eli just sopivasti.

Toinen aihe meijän riemuun on Iin paukkupelko. Tai siis se, että sitä ei ole näykynyt tänä syksynä! En tiedä johtuuko paukkukammon neutralisoituminen neiti Iin iänmyötä tulleesta itsevarmuudesta vai ollaanko me osattu paukkutilanteissa kannustaa Iinestä rohkeampaan suuntaan. Joka tapauksessa: syksyn metätysreissuilla Iines ei reagoinut mitenkään laukaksiin. Iineksen häntä ei ole mennyt enää alas mattojen tamppauksesta, rakennustyömaasta tai yli lentävästä lentokoneesta. Iines hengailee aiempaa huomattavasti vähemmän suihkuverhon takana ja joskus, jos ulkoa kuuluisikin vaikka hirvittävän kova ja pelottava traktorin ääni ja Iin häntä laskee koipien väliin niin ei Inkulle tarvii sanoa kuin taikasanat "kuka siellä on?" ja Ii on urheana tarkkailemassa ikkunasta pihalle tunkeutujien touhuja.

Ei nyt ehkä ensimmäisenä olla kuitenkaan vielä ampaisemassa suureen kaikuvaan halliin näyttelyhommiin. Mutta jos ensikesänä mentäis haistelemaan tuulia ulkonäyttelyn hälinään ja katsomaan, mitä Ii sitten on mölyävistä ihmis- ja koiralaumoista mieltä.

 Ja vaikka Ii onkin ollu talvilomalla näyttelyhommista, 

niin äiskäpä pyörähti Virossa Tartossa näyttelyretkellä Iin ystävien Lyydian ja Rocan kanssa ja pääs itsekin handlaushommiin jämtikehässä! Retki oli varsin onnistunut, sillä Lyydiasta tuli Viron muotovalio ja Roccakin oli molempina päivinä VSP! Onnea Hupeliahon kenneliin ;-) 

Nyt sitten odotellaan talvea, haaveillaan Iineksen pitkästä turkista ja ennen kaikkea toivotaan kovasti, että Iines ensi keväänä saisi pystykorvaisen "pikkusiskon".