perjantai 16. toukokuuta 2014

Tyttö on tullut kotiin!


Tänään koitti SE päivä, kun Iines jäi kotiin päivystäjätytöksi isin ja mamin kurvaillessa kohti Kajaania hakemaan Iinekselle pystykorvaista pikkusiskoa! Eipä neiti Ii tainnut tietää, mikä odottaa, kun kotiväki saapuu takaisin kotiin....

Varpun matka uuteen kotiin sujui paremmin kuin sujuvasti! Kajaanin taajama kun jäi taakse, ummisti tyty silmänsä ja vetelipä neiti hirsiä aina kotipihaan asti. Pari kertaa matkalla pysähdyttiin juomaan vettä ja yritettiin pisutellakin, mutta ilmeisesti neiti Veen maailma avartui niin hurjasti, että kaiken uuden tiirailuilta Varpu ei malttanut keskittyä pissimispuuhiin. Kaiken kaikkiaan neiti sitten pihisteli tarpeille menoaan viiden tunnin verran, mikä tuntuu noin pieneltä tsirpulalta ihan uskomattoman pitkältä suoritukselta! Ja nyt ensimmäisen koti-illan saldo on pyöreät 0 pisua sisälle! Aamulla sitten voidaanki varmasti tilannekatsausta tarkastella hieman eri lukemin.....

Kotipihaan kun päästiin, taisi neiti Veellä olla vielä hieman unihiekkoja silmissä - kaikkea piti tsiigailla hieman varautuneesti ihmetellen. Iines toivotti siskonsa tervetulleeksi tyynen rauhallisesti: tyttöjen ensikohtaaminen meni kuta kuinkin niin, että Varpu istua napotti pihanurmella ihmetellen, kun Ii tuli luokse, nuuhkaisi muutaman kerran pystykorvaista tirriäistä ja jatkoi matkaansa eteenpäin  pienelle kävelylle mamin kanssa.

Kotona sisällä Varpu tutkaili paikkoja rohkeasti häntä korkealla kippurassa. Iinestä pidettiin alkajaisiksi kiinni hihnassa tai toisella puolen meidän upouutta lapsiporttia - ihan vain siksi, että Varpu saisi kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa tutustua uusiin huudeihinsa.
Eikä mennyt kauaa, kun neiti V jo oli kippurassa olohuoneen nurkassa vetämässä kauneusunia.

Varpun unet loppui sopivasti juuri, kun Leijonien peli alkoi. Kauneusunien jälkeen Varpu oli huomattavasti terhakammalla tuulella kuin pitkän kotimatkan jälkeen! Nyt Varpukin uskalsi rohkeasti lähteä ottamaan kontaktia uuteen luppakorvaiseen siskoonsakin! Tyttöjen leikkiminen yltyi lopulta siihen, että Iinekselle viskeltiin Ikea-rottaa tuttuun tapaan ja Iin noutaessa Varpu juoksi perrolikan kintereillä. Ja taisi se haukkumisella vähän yrittää Iitä komentaakin. Tosin Iines puolestaan komensi Varpua pysymään loitommalla hänen leluistaan.

Ruoka ei tyty Veelle ole vielä oikein maistunut. Sen verran kupista kuitenkin hävisi jo murkinaa, että saatiin todeta Varpulla olevan sama maku kuin Iinekselläkin: jauheliha on herkkua, murot ei ihan niin herkkua!

Suuren suuret kiitokset vielä Kekkeruusin kennelin väelle hienosta kasvattajan työstä ja upeasta Varpu-tytöstä!



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oiiii! Mummon pienet kullat!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana on tuo uusikin tytteli; Onnea uudelle perheenjäsenelle toivottaa Iin velipoika Pave sekä kaksijalkaiset kaverinsa