Nyt on tämän kesän mökkikausi korkattu! Kelitkin kun oli koko viikonlopun ajan mitä parhaimmat!
Heti ensiksi mökille päästyä vietiin tytöt rantaan - juomaan ja halukkuudesta riippuen myös vilvottelemaan. Iineshän ampasi heti kohti ulappaa tuttuun tapaansa polskimaan. Varpu varovasti lipsutteli vettä rannassa, kunnes yht'äkkiä sai jonkun kumman virtapiikin ja ampaisi järveen! Kun tyttö oli niin syvällä, että napa kastui, huomasi neiti V, että minnekäs sitä tuli mentyä. Sitten iskikin hätä - ja vähintään yhtä vinhaa vauhtia Varpunen juoksi takaisin kuivalle maalle.
Menipä Varpu vielä toisenkin kerran vahingossa rypemään rantavesiin, kun neiti nautiskeli rantamättäällä kesäpäivästä ja huolimattomuuttaan lähti kieriskelemään kohti aaltoja. Molskahdus vain ja punainen tytteli oli korviaan myöten uitettu koira. Eikä tuosta tainnut traumoja V:lle tulla, sen verran innoissaan se noiden uintikertojensa jälkeenkin tepasteli rannassa - mutta pienoista varovaisuuttakin oli jo neidin liikkeissä havaittavissa.
Sillon, kun V jo oli omasta mielestään kastunut tarpeeksi, jatkoi Ii kuitenkin polskimistaan. Ja uiskentelipa se siellä välillä ihan ilman, että kukaan sille noudettavaa keppiä veteen olisi heittänyt! Iinekselle riittävä motivaatio uimiseen on esimerkiksi tuulen mukana puista veteen tippuvien roskien kerääminen. Lauantaina Ii taisi kaiken kaikkiaan olla sen nelisen tuntia yhtämittaisesti järvessä.... Ja mikä ihana kikkara turkista tulikaan tuon superkylpemisen jälkeen!
Sillä aikaa, kun Ii jatkoi pärskyttelyä, touhusi Varpu kaikkea muuta mökkeilyyn kuuluvaa. Varpu muun muassa tutustui metsän tuoksuihin, paini toisen punaisen kaverin Moskun kanssa ja etsiskeli metsästä aarteita, joita sitten tyttö mutusteli varvikossa. Saipa tyttö herkutella sorsan siivelläkin.
Jotenkin kummassa kamera suuntaasi kuvailemaan enemmän pennun suuntaan, ja niinpä perrolikka sai posettamisen sijasta keskittyä polskimiseen!
 |
| Etsi Iines kuvasta! (Tumma piste järvessä.) |
 |
| Uitettu vesikoira. |
2 kommenttia:
Moi siskolikka!
teille on näköjään muuttanut tommoinen pikkuvintiö. Näyttää kovin tomeralta tytteliltä tuo pikkuinen. Koeta kestää, ei mene kuin about puoli vuotta ja sitten se ei enää roiku sun kaulanahkassa tai takapuolessa, tosin tuo meidän riiviö taitaa roikkua minussa ikuisesti vaikka alkaa jo olla isompi kuin minä. Minun ihmiset sanoivat, että voi herrajestas, miten onkin suloinen tuo Iineksen uusi kämppis. Siitä en tiedä, mutta toivon sinulle pitkä pinnaa ja tsemppimieltä sen riiviön kanssa.
Terveisin velipoika Pavarotti
Moikka ihana velipoika!
Kiitos tsemppaamisesta - se tuli tarpeeseen! Tolla uudella pikikirsulla, joka meille muutti jo kolme viikkoa sitten, on harvinaisen terävät hampaat! Ja ilmeisesti sen lempipuuhaa on testailla leukojensa vahvuutta miun häntään!
Sie Pave oot ollu teidän riiviön kanssa ihailtavan pitkäpinnainen ja mie yritänki ottaa siusta mallia! En mie kovasti raaski tolle punaturkkiselle "pikkusiskolle" ärjyä, vaikka välillä se ärsyttääkin minuu ihan tahallaan!
Kesäterkuin Ihana Iines
Lähetä kommentti