tiistai 28. helmikuuta 2012

Touhu-Tiina töllöntöissä

Iineksellä oli tänään tylsä päivä. Ikävystyttävän pitkät ja kuolettavan tylsät kahdeksan tuntia piti saada kulumaan tänään nähtävästi jotenkin muuten kuin tavanomaisilla kauneusunilla ja luun rouskuttelulla. Onneksi Iines ei ollut saanut päähänsä pistää tälläkertaa kuitenkaan paikkoja säpäleiksi, vaan vähän järjestellä kaappia ja pöhiä tyynyjä :-)


Sinäällään hämmentävää, ettei Iines ole aikaisemmin yrittänytkään kaivautua vällyjen väliin yksin ollessaan. Toivottavasti sänky ei huomisen yksinoloilun jälkeen ole tuon enempää myllätty...
Ja koska Iines tottelee myös nimiä Töhö-Tiina ja Touhu-Tiina, ja Iineksen lempipuuhaa on töllöntöiden suhraaminen, aattelin nyt koota Iineksen askarteluja. Yleensä Iines purkaa onneksi luovuutensa leluihin. Ainoastaan ne kaksi samaa pinkkiä lelua jää lelukoppaan. Yhden ainoan kerran tuo tähen mallinen "äly" -lelu on Iineksen toimesta päässyt pois lelukopasta, mutta mätsäreistä voitettu rinkula ei ole koskaan, ikinä, huom! milloinkaan kelvannu Iin leikkeihin.


Eniten Iineksen leluista osumaa on tainnu ottaa possu (siis niistä leluista, jotka ei ole vielä roskikseen päätyneet). Ja Iinekselle kiitos siitä, että tuo kalkkuna ei enää osaa äännellä. Ylipäänsä Iineksen vinkuleluista ainoa, josta lähtee enää ääntä, on kotikopilta mukaan saatu pallo. (Tuo pallo muuten taitaa olla Iin lempilelu. Kuvattavaksi se ei tänään päässyt, koska Iine oli päättänyt piilottaa pallon sohvan alle. Taas.) Ja niin siis muutenkinhan Iineksen kaikki lelut on korvapuolia, hännättömiä limaklönttejä.....



 



Niin. Turha luulo, että Iin hampaidenterottelu olisi jäänyt ainoastaan lelujen tasolle. Tuo jalkalistan kulma taisi olla kyllä jo tän kämpän edellisen koira-asukkaan alottama. Ii vaan päätti vähän jatkaa keskenjäänyttä projektia. Ja nuo keittiön tuolien tukikepit on jääneet onneksi rauhaan Iin kasvamisen myötä - eivät oo enää niin otollisella pureskelukorkeudella nääs. Ja tätä listaa voi jatkaa satunnaisista johdoista puhelimen laturiin. Pyykkikoria mainitsematta saatika sen sisältöä - sukista ja pikkuhousuista puhumattakaan..... 

Pahin kaikista oivalluksista on kuitenkin edelleen tuo meidän sänky. Tämä Iineksen projekti kuitenkin päättyi, kun tuo isoin työmaa käännettiin seinäävasten ja korvikkeeksi hommattiin kasa luita. 






Mutta kaikista pahin ja paras Touhu-Tiinan taideteos on edelleen tämä.....


..... onneksi näitä ylläreitä ei oo hetkeen enää ollu...

Näyttää siis siltä, että Iines on kaikkiruokainen. Tai on ollut tähän asti. Nyt sitten ollaan nimittäin tultu siihen johtopäätökseen, että Iines on kalalle allerginen. Iineksen normaali päivittäinen ruokavalio koostuu kahdesta ateriasta: aamupalaksi yön yli muhitettuja Royal Caninin pentunappuloita ja iltapalaksi noin 100g lihaa. Tuo liharuoka on yleensä ollut joko nautaa/sikaa/kanaa, mutta sittenpä ostettiin vaihteluksi koiranmakkaraa, joka ol tehty lohesta. Liekö siis syy oli teollisessa makkarassa vai lohessa, mutta ensimmäisesta lohimakkaran aterioinnista seurasi oksentelua ja toisella kerralla hirmunen ripuli. Voitte siis uskoa, että loppu makkara jäi syömättä.
Niin ja sitäpä voisin kysästä, että mitä koirannappuloita suosittelette seuraavaksi? Kohta loppuu nuo pentunappulat ja lienee jo aika siirtyä isojen tyttöjen ruokaan? ;-) Royal Caniniin ollaan muuten oltu Iin kanssa tyytyväisiä, mutta osaisitteko suositella jotaki opiskelijakukkarolle suotuisampaa merkkiä, joka sopis tuommoselle ADHDlapselle? :-D

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hellurei!
Niin kovin tutulta näyttivät nuo pehmolelujen jäännökset... Pavarotti on saalistanut, tappanut ja syönyt kaikki pehmonsa. Ja sitten oksentanut nallen korvia ja kirahvin harjaa ja leijonan häntää. Ja tulosteissakin on ollut nähtävissä vaikka minkä väristä mykkyrää. Matot maistuivat siihen saakka, kunnes pippuroitiin ne (mustapippuria myllystä kaikkiin reunoihin). Sama käsittely kaikkien alhaalla olevien kukkaruukkujen reunoille. Atshii!
Mitä suuremmissa määrin nämä kaksi ovat sukua toisilleen. ADHD-geenitkin on molemmilla.
Me vaihdettiin viime kesänä nappulat raakaruokaan ja sillä on menty. Ollaan siinä toivossa, että nuo ADHD-oireet menisivät joskus iän myötä ohi ja herrasta tulisi edes vähän rauhallisempi. Toisaalta tuo touhotus on mukavaa, mutta joskus kyllä koettelloo hermoja.

Aurinkoista kevättä teidän poppoolle!

Terv. Kati, Jouni ja Pavarotti