A p u a

 

Apua. 

Puolitoista vuotta sitten meidän postaukset loppu kuin seinään. Ollaan oltu suut supussa, kirjoitus sormet solmussa ja kirsut kiinni. Täällä blogissa siis, kotona meno on jatkunu yhtä sekopäisenä kuin ennenkin - tai ehkä jopa entistäki hullumpana, koska Varpuki täyttää kohta jo 2 vuotta ja hänellä on Iineksen kanssa aikuisten leidien metkut ja menohalut! 

Turha varmaan selitellä tai pyydellä anteeksi hiljaisuutta. Yritetään nyt kuitenkin. Anteeksi. Puolustukseksemme voidaan sanoa, että ollaan vaan oltu niin kiireisiä - oli valmistuminen, alkoi uudet opiskelut, uudet työkuviot, muutto, siviilisäädyn muuttuminen ja välissä vielä opeteltiin Varpun kanssa metsästämään, käytiin neljät näyttelyt koluamassa... Iineksellekin piti varata välillä aikaa, että ehdittiin pussailla! Näin muutamia syitä mainitakseni sille, miksi ei olla ehditty täällä pyöriä.

Vieläköhän myö tytöt saataisi blogi elvytettyä takaisin elävien kirjoihin? 

Vai jääkö tää postaus meidän bloggaamisen räpiköintiyritykseksi ja tähdenlennoksi?
Toivottavasti ei, sillä meillä ois aika paljon asiaa! 

+ bloggaaminen on hyvä tekosyy vältellä gradun kirjoittamista? Eikö?

 

Uudestaan ja uudestaan eli treeniä treenin perään!

 Mikkelin näyttelyt ne vaan uhkaavasti lähestyvät!
Vielä hetki sitten luulin, että niihin olisi vielä 2 viikkoa, mutta niinhän heinäkuun loppukin alkaa jo häämöttää ja matkaan lähdetäänkin jo viikon päästä. Mikkelissä meitä odottaa ainoastaan kaksi muuta kilpasiskoa/veljeä, sillä perroja on ilmoittautunut vain kolme! Ehkä ihan hyvä, ettei sinne SavoShowhun lähdetty, siellä kun joka päivä on perroja kymmenen kertainen määrä joka päivä.... Jos nämä helteet jatkuu, niin voi olla ihan kivaa päästä ajoissa jatkamaan matkaa takaisin kotiin.
Keskiviikkona pyörähdettiinkin neiti Iin kanssa mätsäreissä muistelemassa, mitä siellä kehässä pitäisikään touhuta. Tosiaankin pyörähdettiin, sillä paikalla oli yllättävän vähän koiria (kenties uhkaavasti lähestyvän ukkospilven takia?) ja reissusta selvittiin noin tunnissa aikaisemmista 3-4tunnin mätsärireissuista poiketen!
Kehässä juoksentelu meni meiltä mallikkaasti niin kuin aina ennenkin ja seisominenkin meni ihan ok. Sininen nauha napsahti, kun Ii sai päähänsä yrittää väistää tuomaria hampaita katsottaessa. Tyty saatiin kuitenkin tutkittua lopulta oikein hienosti, mutta kyllähän se punainen nauha meni ihan oikeaan osoitteeseen labbikselle!
Täytyy katsoa, josko vielä ensi viikolla käytäisiin Iin kanssa jossakin mätsäreissä.... Vai lähdetäänkö matkaan sittenkin Varpun kanssa?

Varpu vietti maanantain tyttyömäiseen tyyliin shoppaillen.
Neiti V nimittäin pääsi käymään Prisman eläinkaupassa ja mukaan lähti neidin ensimmäinen isojen tyttöjen kaulapanta. Ostosreissu sujui oikein mallikkaasti - ja pääsipä Varpu kaupantädin syliinkin hellittäväksi. Ilmeisesti V olisi pannan lisäksi halunnut ostaa myös uusia puruluita, sen verran kovasti neiti haukahteli namuhyllyn kohdalla.
Uuden pannan myötä Varpu pääsi eilen kokeilemaan ihan uusia juttuja! Iltalenkin yhteydessä pidettiin tytön kanssa omat pienet näyttelyharjoitukset lähikaupan parkkipaikalla. Kaupan pihalla oli aika hiljaista jo, mutta sen verran häiriötekijöitä ja ohikulkijoita kuitenkin, että treeniin saatiin hieman haastettakin. Kinkkua kirsun alle ja menoksi - ja niin sitä jolkoteltiin muutama kierros pihalla ympyrää ja ees taas, seisomista unohtamatta! Ja sanonpa vaan, että olisi voinut luulla, että Varpu olisi jo kokeneempikin kehäkettu, sen verran hienosti tyttö malttoi keskittyä tekemiseen! Ihan positiivinen yllätys, miten liikkuminenkin sujui ilman hyppimistä, pomppimista ja joka suuntaan kiskomista, sen verran vauhdikasta V:n meno on välillä hihnalenkeillä, että näyttelyliikkumisesta ei vielä meillä ollut suuria odotuksia. Hyvin sujuneiden treenien takia nyt himottaisikin ottaa Varpukin tuleviin mätsäreihin mukaan - ja ensi viikollakin kun tulee se 2viikkoa täyteen rokotuksista....

Mitäpä muuta neiti V:lle kuuluu?
Sisäsiisteys alkaa pikku hiljaa tarttua tytölle kaaliin. Isoa hätää ei ole tullut sisälle enää pitkiin aikoihin (kuukauteen?). Pisuja tulee sisälle vielä silloin tällöin, mutta niitäkin jo huomattavasti aikaisempaa harvemmin. Nämä helteeet eivät vaan taida sisäsiisteystreenaamista ajatellen olla kamalan hyvä juttu, sillä vesi maistuu tytöille siihen tahtiin, että vesikuppeja saa olla täyttämässä tiheään tahtiin. Ihmekkös tuo jos pissihätä yht äkkiä pääsee yllättämään!
Kaiken kaikkiaan Varpu on oikein tomera, mutta kiltti pystykorvaneiti. Sana "ei" on tullut meillä tutuksi jaa sen merkityskin ymmärretään. Tosin Varpusen muisti on vähän lyhyt ja kiellettyjä asioita saatetaan pienen hetken päästä kokeilla uudelleen.
Varpu on alkanut vaihtaa pentuturkkia isojen tyttöjen tukkaan ja niinpä neitiä saakin olla harjaamassa lähes päivittäin. Aluksi käytiin tytön kanssa keskustelua harjaamisesta ja sen hauskuudesta, mutta nykyisin alkaa näyttää siltä, että Varpu salaa jopa nauttii turkinhoidosta!
Kynsien leikkaaminen ja muu tytön tutkiminen ja hoitaminen sujuu malliikkaasti. Kynnet leikataan niin, että Ville pitää V:tä sylissä ja meikäläinen napsuttelee kysnisaksilla menemään. Se huomattiin, että Varpu ei tykkää kynsileikkureista lähtevästä nipsnaps äänestä. Niinpä meillä kynnet leikataankin nykyisin kovaan ääneen höpötellen tai lauleskellen - ja niin vältytään Varpun karkuunlähtemisyrityksiltä!

Mutta nyt heissulivei ja kuulemisiin! Myö ryhdytään pakkaamaan ja lähdetään viikonlopun viettoon mökkimaisemiin - jälleen kerran! Tämä kesä on ollut siitä onnellinen, että ollaan liki joka viikonloppu oltu mökillä - Iines järvessä ja Varpu metsässä tuoksujen perässä juoksemassa.

Hei hei mitä kuuluu?

Varpunen 14viikkoisena

Iines ja Varpu ovat olleet ilmeisesti kesälomilla bloggaamisesta - niin hiljaista täällä on taas valitettavasti ollut. Nyt kuitenkin saavuttiin kertomaan kuulumisia, sillä meillä alkaa puhaltaa uudet tuulet!

Ai miten niin? No, Varpulla tuli eilen täyteen 16 viikkoa eli tasan 4 viikkoa ensimmäisestä rokotuksesta! Niinpä käytiin taas moikkaamassa meidän uutta lemppari eläinlekuria! Neiti Ii jäi tällä kertaa kodinvahdiksi ja Neiti V pääsi ihan itsekseen ajelulle. Varpu antoi nätisti lääkärin tutkia taas itsensä ja kehuipa tohtori, miten nätti tyttö Varpu on! Rokotusta pistettäessä tytteli ihasteli tyynenä hoitopöydällä seisoskellessaan näkymää ikkunasta. Rokotusaine kuitenkin taisi kirvellä aika lailla, sen verran kovasti Varpu alkoi uikuttaa ja rapsuttaa pistokohtaa. Mutta äkkiä sekin hellitti, kun sai namuja kirsun alle! Rokotusten lisäksi Varpu sai ihka oman passin - eihän sitä tiedä, jos sitä vaikka joskus tulevaisuudessa innostuttaisi lähtemään V:n kanssa tuoksuttelemaan Viron tuoksuja...

Iineksen kuulumisia sen verran, että turkki on kasvanut kohisten! Mikä tarkoittaa sitä, että tättäräräärää! Neiti Papagena on ilmoitettu taas melkein vuoden (apua!) tauon jälkeen näyttelyyn! Ensin meillä oli tarkoitus lähteä Kuopioon SavoShowhun, mutta koska ilmoittautuminen jäi taas viimeiseen iltaan ja showlink oli ylläri tukossa, meni se ilmo meiltä ohi suun ja niinpä pongattiin samaiselta viikonlopulta Mikkelin ryhmänäyttely! Siellä siis!

Ilmeisesti Joensuussa maanantaisin raviradan tuntumassa on näyttelytreenejä tarjolla. Niinpä tarkoituksena olisi Iin kanssa lähteä sinne muistelemaan, että mites ne hommat tulisikaan hoitaa - ettei ihan kylmiltään tauon jälkeen taas lähdetä kehää juoksemaan ympäri. Ja sitten kunhan Varpulla parin viikon päästä on rokotukset täysissä voimissaan, voisi neiti V:kin lähteä vähänä itseään sosiaalistamaan ja näyttelytouhuihin tutustumaan! ;)

Mitäs me tytöt täällä Ukko-Kolin huipulla!

Eka roko ja juhannus kuvina

Keskiviikkona Varpu täytti jo huimat 12 viikkoa! Mikä tiesi sitä, että tyttö pääsi ensimmäiselle rokotukselleen. Samalla vietiin myös Iines rokotettavaksi, sillä neiti Iin rokot olisi heinäkuussa vanhentuneet. Oltiin rohkeita ja kokeiltiin tyttöjen kanssa uutta eläintohtoria ja täytyy kyllä sanoa, että oltiin enemmän kuin tyytyväisiä Tohtori Kontuun (Martina Cittova-Kontu)! Eläinlääkäri sijaitsee meitä lähellä, tunnelma lääkärissä oli tosi pirtsakka ja Martina kohteli meidän molempia tyttöjä hienosti - ja jopa pikku pystärineidillekin eka lääkärireissu oli ainoastaan positiivinen kokemus! Rokotusten lisäksi lääkäri kuunteli molempien tyttöjen sydänäänet ja Varpulta tutkittiin vielä ainakin korvat, hampaat ja polvetkin - ja kaikki oli molemmilla tytöillä kunnossa! Samalla reissulla varattiin V:lle aika jo tehosterokotukseenkin, millon saadaan tytölle myös iha oma passikin! Vielä kun muistaisi parin viikon päästä antaa Vepulle myös sen matolääkkeen.....

Torstaina puolen päivän jälkeen meijän pieni perhe pääsikin pakkautumaan autoon ja lähtemään Paalasmaahan juhannuksen viettoon. Kuvat kertokoon tyttöjen keskikesän meiningeistä enemmän!

How are we doing?

Tehokaksikko

 

Ei uskois, mutta totta se on. Varpu on ollu värittämässä meidän, ja ennen kaikkea Iin, elämää jo reilut 3 viikkoa! 

 

Yhteiselo uuden perheenjäsenen kanssa on sujunut ehkä jopa paremmin kuin olisi uskaltanut odottaa! Monia on tuntunut ihmetyttävän, miten suomenpystykorva pärjää kerrostaloeläjänä haukkuherkkyytensä vuoksi. Näin alkajaisiksi ollaan huomattu, että neiti V aukaisee kiljukaulansa vain niissä tilanteissa, kun sillä on joko A. tylsää tai B. Iines on ominut itselleen sen Ikea-rotista maukkaimman yksilön (tai minkä tahansa muun lelun, jonka Varpu ehdoin tahdoin haluaa itselleen). Apuna näihin tilanteisiin yleensä toimii se, että iskee neidin(/neidit) hihnan jatkoksi ja lähtee ulos. Eihän kukaan koiranomistaja kuuntele jatkuvasti haukkuvaa koiraansa kauaa - asui se koira sitten sisällä tai pihan perällä häkissä. Räksyttämistä fiksumpaa tekemistä on esimerkiksi se ulkona suuren maailman ihmettely! Ja ulkoilun jälkeen ihmiskorvat kiittää, kun neidit vetää kylkikyljessä päikkäreitä. Toki on mahdollista, että haukkumisen kanssa saatetaan tulevaisuudessa joutua tekemään vielä enemmän töitä, mutta toistaiseksi rappukäytävässä vastaan tulevat naapurit tervehtii meitä hymyillen! 

Varpu rakastaa myös viihdyttää itseään leluja riepottelemalla. Mutta se on huomattu, että pystykorva leikkii leluilla eritavalla kuin luppakorva: Varpu tykkää mutustella ja viskellä leluja itsekseen, kun Iines taas haluaa leikkitoverin heittelemään leluja noudettavaksi.

Ja se on saatu iloksemme huomata, että neit Ii on ihailtavan pitkäpinnainen! V kun mielellään terottaa jo ennestään teräviä naskaleitaan Inkun häntään tai niskavilloihin. Myös Iin kovat ja perskarvat ovat Varpun suurta herkkua. 

 

Sisäsiisteydessä meillä on vielä tekemistä, mutta osasipa Varpu tänään jo pyytää ulos isolle hädälle! Lämpimät ilmat tuskin helpottaa sisäsiisteyskoulua, sillä vesi maistuu, eikä helteellä tyttöjen vedensaantia voi mitenkään rajoittaakaan. Viikonloput ollaan vietetty pitkälti mökillä ja siellä tytsyt saavat viilettää pitkin metsiä päivät pitkät ja tarpeetkin tehdään siellä siis pääsääntöisesti lepikkoon.

 Mökillä saatiin kokea taas hetkellisesti kauhuja ja tärinöitä. Onneksi päivystävälle eläinlääkärille ei tarvinnut kiiruhtaa, vaikka sinne suuntaan jo soiteltiinkin. Lauantaiaamuna Iin jalasta löytyi kaksi pistettä, jotka ensisilmäyksellä toivat mieleen käärmeen pureman. Eläinlääkärin tavoittamiseen meni kuitenkin reilu puolituntia, millä aikaa neiti Iissä ei ollut havaittavissa mitään oireita (aristava pistokohta, uneliaisuus, huonovointisuus, oksentelu...) Sillä kertaa kyseessä oli siis väärä hälytys, onneksi. Tosin läheltäpiti tilanne saatiin kokea vielä toistamiseen saman päivän aikana! Auringosta nauttiminen keskeytyi, kun tytyjen frendi Mosku haukkui juoksunarussa häntä alhaalla halkopinoa kohti. Tarkempi silmäys halkopinoon ja siellä se oli - pikimusta kyy kaula pitkällä sähisemässä Moskua kohti. Sillä aikaa, kun koirat pelastettiin mökkiin sisälle, ehti käärme livahtaa karkuun. 

Ihmetyttämään jäi, että miten on mahdollista kauhistella käärmeitä saman päivän aikana kahteen kertaan - aikaisemmin kun ei olla Villen kanssa törmätty luikeroihin mökkipihalla...
Ja ps. Muistattehan, että kyytablettia ei enää nykyisin suositella koirille annettavaksi kuin vaan silloin, jos käärme/ampiainen pistää niin, että vaarana on hengitysteiden tukkeutuminen!

Kauhisteluista huolimatta vietettiin ihana ja lämmin viikonloppu! Iines pääsi nautiskelemaan mm. veneilystä ja Varpu taas pääsi kirmailemaan ensimmäistä kertaa suolla! 

Iine-Tiine makkaranpaistossa

Varpu auringonlaskussa

Metsien mimmit

Mökille mennään!

Nyt on tämän kesän mökkikausi korkattu! Kelitkin kun oli koko viikonlopun ajan mitä parhaimmat!

Heti ensiksi mökille päästyä vietiin tytöt rantaan - juomaan ja halukkuudesta riippuen myös vilvottelemaan. Iineshän ampasi heti kohti ulappaa tuttuun tapaansa polskimaan. Varpu varovasti lipsutteli vettä rannassa, kunnes yht'äkkiä sai jonkun kumman virtapiikin ja ampaisi järveen! Kun tyttö oli niin syvällä, että napa kastui, huomasi neiti V, että minnekäs sitä tuli mentyä. Sitten iskikin hätä - ja vähintään yhtä vinhaa vauhtia Varpunen juoksi takaisin kuivalle maalle.

Menipä Varpu vielä toisenkin kerran vahingossa rypemään rantavesiin, kun neiti nautiskeli rantamättäällä kesäpäivästä ja huolimattomuuttaan lähti kieriskelemään kohti aaltoja. Molskahdus vain ja punainen tytteli oli korviaan myöten uitettu koira. Eikä tuosta tainnut traumoja V:lle tulla, sen verran innoissaan se noiden  uintikertojensa jälkeenkin tepasteli rannassa - mutta pienoista varovaisuuttakin oli jo neidin liikkeissä havaittavissa. 

Sillon, kun V jo oli omasta mielestään kastunut tarpeeksi, jatkoi Ii kuitenkin polskimistaan. Ja uiskentelipa se siellä välillä ihan ilman, että kukaan sille noudettavaa keppiä veteen olisi heittänyt! Iinekselle riittävä motivaatio uimiseen on esimerkiksi tuulen mukana puista veteen tippuvien roskien kerääminen. Lauantaina Ii taisi kaiken kaikkiaan olla sen nelisen tuntia yhtämittaisesti järvessä.... Ja mikä ihana kikkara turkista tulikaan tuon superkylpemisen jälkeen!

Sillä aikaa, kun Ii jatkoi pärskyttelyä, touhusi Varpu kaikkea muuta mökkeilyyn kuuluvaa. Varpu muun muassa tutustui metsän tuoksuihin, paini toisen punaisen kaverin Moskun kanssa ja etsiskeli metsästä aarteita, joita sitten tyttö mutusteli varvikossa. Saipa tyttö herkutella sorsan siivelläkin.

Jotenkin kummassa kamera suuntaasi kuvailemaan enemmän pennun suuntaan, ja niinpä perrolikka sai posettamisen sijasta keskittyä polskimiseen!

Etsi Iines kuvasta! (Tumma piste järvessä.)

Uitettu vesikoira.

Tytöntylleröiset

Hei pliis! Koita käyttäytyy koiriks, meitä kuvataan!

En!

No mitä?!?

Eka yö nelistään

Ensimmäinen yhteinen yö on nyt nukuttu ja kaikille meille neljälle unet maistui paremmin kuin hyvin - sen verran jännä päivä oli takana!

Iltapisujen ja pusujen jälkeen asetuttiin kaikki yhdessä yöksi retkeilemään meidän entisen työhuoneen ja nykyisen Varpun huoneen lattialle. Iines ja Varpu eivät millään olisi malttaneet käydä unille, sen verran hyvät leikit oli tytöillä vielä kesken. 

Vähitellen alkoi kuitenkin myös tytyjen silmät luppasta ja yhden maissa yöllä tytöt kömpikin meidän kanssa patjalle nukkumaan - Iines meidän väliin ja Varpu Villen jalkopäähän. Ja siinä kumpainenkin karvakuono viihtyi aamu seitsemään asti, kunnes lähdettiinkin aamupisulenkeille. 

Alku Varpun kanssa on mennyt todella hienosti! Pisujen saldo sisälle edelleenkin nolla! (Mitä ihmettä!) Ja Iines on ottanut uuden kaverin vastaan todella hienosti! Aamupäivä on tytöillä sujunut nätisti leikkien ja tytöt alkaakin muistuttamaan pikku hiljaa majakkaa ja perävaunua - Iines menee edellä ja Varpu seuraa kintereillä häntä korkealla! 

Varpun lemppari päiväunipaikka on sama kuin Iilläkin oli pentuna: divaanisohvan kulma. 

Luoksetuloa ja omaa nimeä alettiin treenailla Varpun kanssa pienin askelin ja seuraavaksi vuorossa oliskin yksin olo -treeniä, kun Iines lähtee isojen tyttöjen lenkille.

Tässä vielä video tyttöjen touhuamisesta!

Tyttö on tullut kotiin!

Tänään koitti SE päivä, kun Iines jäi kotiin päivystäjätytöksi isin ja mamin kurvaillessa kohti Kajaania hakemaan Iinekselle pystykorvaista pikkusiskoa! Eipä neiti Ii tainnut tietää, mikä odottaa, kun kotiväki saapuu takaisin kotiin....

Varpun matka uuteen kotiin sujui paremmin kuin sujuvasti! Kajaanin taajama kun jäi taakse, ummisti tyty silmänsä ja vetelipä neiti hirsiä aina kotipihaan asti. Pari kertaa matkalla pysähdyttiin juomaan vettä ja yritettiin pisutellakin, mutta ilmeisesti neiti Veen maailma avartui niin hurjasti, että kaiken uuden tiirailuilta Varpu ei malttanut keskittyä pissimispuuhiin. Kaiken kaikkiaan neiti sitten pihisteli tarpeille menoaan viiden tunnin verran, mikä tuntuu noin pieneltä tsirpulalta ihan uskomattoman pitkältä suoritukselta! Ja nyt ensimmäisen koti-illan saldo on pyöreät 0 pisua sisälle! Aamulla sitten voidaanki varmasti tilannekatsausta tarkastella hieman eri lukemin.....

Kotipihaan kun päästiin, taisi neiti Veellä olla vielä hieman unihiekkoja silmissä - kaikkea piti tsiigailla hieman varautuneesti ihmetellen. Iines toivotti siskonsa tervetulleeksi tyynen rauhallisesti: tyttöjen ensikohtaaminen meni kuta kuinkin niin, että Varpu istua napotti pihanurmella ihmetellen, kun Ii tuli luokse, nuuhkaisi muutaman kerran pystykorvaista tirriäistä ja jatkoi matkaansa eteenpäin  pienelle kävelylle mamin kanssa.

Kotona sisällä Varpu tutkaili paikkoja rohkeasti häntä korkealla kippurassa. Iinestä pidettiin alkajaisiksi kiinni hihnassa tai toisella puolen meidän upouutta lapsiporttia - ihan vain siksi, että Varpu saisi kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa tutustua uusiin huudeihinsa.
Eikä mennyt kauaa, kun neiti V jo oli kippurassa olohuoneen nurkassa vetämässä kauneusunia.

Varpun unet loppui sopivasti juuri, kun Leijonien peli alkoi. Kauneusunien jälkeen Varpu oli huomattavasti terhakammalla tuulella kuin pitkän kotimatkan jälkeen! Nyt Varpukin uskalsi rohkeasti lähteä ottamaan kontaktia uuteen luppakorvaiseen siskoonsakin! Tyttöjen leikkiminen yltyi lopulta siihen, että Iinekselle viskeltiin Ikea-rottaa tuttuun tapaan ja Iin noutaessa Varpu juoksi perrolikan kintereillä. Ja taisi se haukkumisella vähän yrittää Iitä komentaakin. Tosin Iines puolestaan komensi Varpua pysymään loitommalla hänen leluistaan.

Ruoka ei tyty Veelle ole vielä oikein maistunut. Sen verran kupista kuitenkin hävisi jo murkinaa, että saatiin todeta Varpulla olevan sama maku kuin Iinekselläkin: jauheliha on herkkua, murot ei ihan niin herkkua!

Suuren suuret kiitokset vielä Kekkeruusin kennelin väelle hienosta kasvattajan työstä ja upeasta Varpu-tytöstä!