TimmiMimmi

 

Toden teolla. Iines sai reilu viikko sitten kennelmamman avustuksella rapakeliystävällisen syystukan. Kelpaa perroneidin nyt lenkeillä poiketa polulta hirmuisiin ryteiköihin tai mutalammikoihin tutkailemaan, eikä kotiin tullessa joka kerta tarvitsekaan käydä enää vaahtokylvyssä ja nyppiä masukarvoista risuja - sekä Iines että lenkittäjät siis kiittävät! 

       Nyt, kun pentukoulu on jo takana, ilmottauduttiin Iineksen kanssa tokon alkeisiin. Hetken ehin jo pelätä, että noinkohan mahduttiin kurssille, kun vastausta ei kuulunut. Mutta onneksemme saatiin sähköpostia tiistaina, että kursseja järjestetään kaksi ja myö päästiin niistä toiselle! Jippijee! Tämä tietää siis sitä, että ensi viikosta lähtien keskustellaan Iineksen kanssa - kuunnellaanko vai eikö kuunnella ja mitä mamin pitäisi tehdä toisin, että Iinestä huvittaisi harjoitella. 

       Kotona ollaan kokeiltu jo tietty hihnassa seuraamista. Lisäksi ollaan alettu harjoitella perusasentoon menemistä ja ylipäänsä sivulle tulemista. Ja kun nuo on sujunut jo jokseenkin niin ollaan kokeiltu Iineksen välitöntä seuraamisesta istuutumista miun pysähtyessä, odottamista, luokse tulemista kutsusta sekä Iineksen paikallaan pysymistä, kun mie käyn kauempana ja tulen takaisin tytön viereen. Kaikki nuo onnistuvat jo jokseenkin, tietty odottamiset yms. tehdään lyhkäsillä ajoilla ja matkoilla vielä. Muutenkin onnistumiseen vaikuttaa Iineksen ADHD:n tila sekä ympäriltä kuuluvat äänet ja hajut. Tekemistä siis riittää paljon  ja hyvä, että päästään kurssille. Saadaanpahan vinkkejä parempaan kouluttamiseen ja palkkaamiseen ennen kuin mie ehdin opettaa Iinekselle asioita väärin :-D Ja päästäänpähän taas sosiaalistamaan Iinestä vähän lisää!

       Iineksen kanssa onkin nyt ollut tekemistä tuon sosiaalistamisen kanssa - tai totuttamisen kanssa. Tässä joku aika sitten, kun mentiin Iineksen kanssa jo pimeän tultua iltalenkille, kuului kauempaa pauketta (liekö joku tampannut mattoja tai paukuttanut vasaralla?) ja Iines säikähti aivan tajuttomasti. Siinäpä sitten ulkoiltiin urhean (lue: tärisevän ja luimistelevan) perron kanssa. Eikä Iineksen säikähdystä ainakaan yhtään auttanut, että seuraavana iltana sattui taas sama homma - heti kun ulko-ovesta ulos päästiin, kohdattiin mattoja tamppaava naapuri! Argh. Siitäpä seurasi se, että Iines rupesi pelkäämään jopa pimeää. En ymmärrä, miten Iines sitä pauketta niin kovin säikähti - olihan Iines sorsametsälläki mukana, ja silloin pyssyjen paukkeesta tuli Iinekselle ihan tuttujuttu! Eipä tässä sitten muu ole auttanut, kuin illan pimeydessä käydä pitkillä lenkeillä runsaiden makupalojen kera kivoissa paikoissa. Nyt Iines uskaltaa pimeällä tulla ulos, mutta en tiedä, mitä tapahtuisi jos naapuri saisi taas innon siivota iltasella...

        Mutta nyt myö poistutaan Iineksen korvakarvojen nyppimisen maailmaan!

Adiós!

     

 

 

  

Lenkin jälkeen kauneusunilla. 

PS. Tsekkaa vielä galleriasta Iineksen frisbee -kuvat ;-)

Pörrö Perro

Kuvapäivitys nyt, kun Iineksellä on vielä tukkaa päässä. Ens viikolla mennään kenties kampaajalle ja sitten pörrö on enää muisto vain :-)

      Tällä viikolla saatin pentukoulu päätökseen. Näin jälkeen päin voi sanoa, että oli mukava ja hyödyllinen kokemus niin Iinekselle kuin miullekin. Niinkään uusia temppuja ei opittu, kun istuminen ja maahan meno on tähänkin asti sujunut kuin vettä vain - mutta eipä ne temput olleetkaan se meidän pääpointti pentukurssille osallistumisessa. Tavoitteenahan oli saada vinkkejä Iineksen yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi kouluttamisessa ja kontaktin lisäämisessä. Ja voin sanoa, että saatiin haluamamme. Ennen pentukurssia Iineksen kanssa lenkkeillessä autotien vieressä/vilkkaalla jalkakäytävällä meinasi hermot palaa ja käsi irrota, kun Iines olisi halunnut pussailla kaikki vastaantulijat ja juosta kaikki ohi ajavat autot kiinni. Nyt kurssin jälkeen Iines kävelee pääasiassa lähes täydellisesti sivulla löysällä hihnalla. Ja jos jotakin mielenkiintoista ilmaantuisikin hajuetäisyydelle, on Iines nykyisin paljon helpompi saada keskittymään taluttajaansa kuin aikaisemmin. Jes! 

      Ja nyt niitä kuvia. Iines kävi nyt viikonloppuna leikkimässä ja purkamassa ylimääräisiä energioitaan Rosen ja Dian kanssa.

 

Dia ja Iines 

 

Dia tsiigailee, kun isot tytöt riehuu.

 

Rose jr.

 

Iines ja Rose antaa pallolle (ja kukkapenkille) kyytiä.

 

Inkku poseeraa.

 

Irvistys.

 

Iines kasvoi Rosesta ohi... eiku..

 

Kun Iines luuli olevansa hylje.

Myöhäinen ja pikainen puolivuotispäivä -päivitys!
       Inkku ja muut oopperasöpöliinit täytti viime perjantaina 2. syyskuuta huiman puolivuotta! Meijän päivänpaiste on kasvanut isoksi tytöksi - 11,4kg ja eiköhän sitä kokoa tule vielä hiukan lisää. Toivottavasti Iines jäisi kuitenkin suhteellisen pienikokoiseksi, auttaisi hieman tulevissa koitoksissa ;-)
       Koulussa käydään ahkerasti kahdesti viikossa: viime tiistain koulupäivästä oli todella paljon hyötyä, kun treenattiin hihnassa nätisti kävelemistä ja seuraamista - enää ei Iines kiinnitä niin paljoa huomiota lenkillä vastaan tuleviin autoihin ja pyöräilijöihin tai jos vaikka kiinnostus heräisikin niin huomion saa takaisin taluttajaan huomattavasti helpommin kuin ennen. Viime torstain koulupäivän Iines taas oli koko ajan hirmu levoton ja meni todella hämilleen jos viereinen koululainen haukahti tai liikehti levottomammin. Tiedä sitten, mistä johtui. Miusta torstaipäivänä ei ollut tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa ja muutenkin muut koulukaverit ja yleensä koko koulutilannehan kun oli jo Iinekselle tuttu. No välillä käytiin kentän laidalla rauhoittumassa ja nuuhkimassa kivoja hajuja niin sitten malttoi edes hetken keskittyä opiskeluun. Huomenna mennään sitten taas uutta oppimaan. Katsotaan siis miten silloin käy! :-)
        Mutta nyt mami poistuu kotoa ja kesälomalta kouluun ja Inkku kauneusunille!

Adiós!

 

6kk poseeraus vielä tietenkin!

Inkku saalistamassa

Hyvää Iineksen päivää!

 Nyt on meijän Inkku väsynyt, mutta onnellinen perro! Koko viikonlopun Iines sai uida, juosta ja telmiä unkarinvizsla Neron ja suomenajokoira Pepin kanssa sen minkä tassuistaan pääsi. Tattimetsässä Iines nautiskeli enemmän täysillä juoksemisesta kuin sienien etsimisestä.
       Mökkireissun pääpointtina oli Iineksen perehdyttäminen metsästämisen hurjaan maailmaan. Ensiksi mentiin soramontulle, jossa oli tarkoitus totuttaa Iines pyssyjen paukkeeseen. Ukkojen ampuessa kiekkoja haulikoillaan mentiin myö tytsyt pikku hiljaa lähemmäksi pauketta. Inkkua aluksi pelotti yht'äkkiä kuuluvat kovat pamaukset niin, että se oli jo lähdössä autoon ja takaisin mökille, mutta rohkeni sitten mamin turvin lopulta menemään aivan ampujien viereen.
       Tositoimet aloitettiin illan hämärtyessä iltalennolla. Mamikin lähti toista kertaa eläessään mukaan sorsajahtiin! Kahlasimme saareen ja asetuimme passiin odottelemaan sorsien iltaisia lentoja. Siinä jokunen tovi saatiin hissukseen odotella ja syöttää itikoita, ennen kuin sinisorsat uskaltautuivat lentämään lähelle ja Ville pääsi ampumaan! Pamaus ja osuma. Iines ei vain päässyt tuota sorsaa kylläkään noutamaan, kun sen lento päättyi tipahtamalla melkein meidän niskaan. Inkkua pelotti, mutta enemmän kiinnosti nähdä ensimmäinen kokonainen sorsa. Iines vahti taivaalta tipahtanutta otusta ja me jäimme vielä vähäksi aikaa odottelemaan, josko sorsia ilmaantuisi ampumaetäisyydelle lisää. Ilta hämärtyi kuitenkin niin nopeasti, että pian ei nähnyt kovinkaan kauas eteensä. Ville sai kuitenkin vielä tilaisuuden kokeilla ampua yhtä siipiveikkoa - kuitenkaan siihen osumatta. Iineksen ensimmäinen iltalento oli ohitse ja oli aika lähteä takaisin mökille ja perroneidin yöunille.
       Seuraavana päivänä lähdettiin läheiselle suon ympäröimälle lammelle pyssyt olalla katsomaan, josko sieltä löytyisi ukoille ammuttavaa ja Inkulle noudettavaa. Inkun 'eno' lähti kiertämään lampea ja säikyttelemään heinikossa piileksiviä sorsia Pepin kanssa Inkun, Villen ja mamin istuessa toisella puolen lampea passissa valmiina ampumaan lentoon lähteviä lintuja. Tällä kertaa ei tarvinnut lintuja kovin kauaa odotella, kun siipikarja nousi lentoon ja Ville pääsi ampumaan - toisella laukauksella osuma ja sinisorsan lento loppui jonnekin suon syövereihin. Lähdettiin kaikki juoksujalkaa etsimään lintua. Ville ja mami juoksi kovaa vauhtia silmät tarkkoina suota haravoiden, kun Iines jäi uiskentelemaan ojaan, eikä kutsuista huolimatta suostunut tulemaan perästä. Niinpä palattiin hakemaan neitiä ja huomattiin sen uiskentelevan yhdessä äsken ammutun saaliin kanssa. Inkku ei ottanut lintua suuhunsa, mutta etsi, löysi ja suoritti erinomaisesti tehtävänsä metsästäjän apurina!
        Kerrassaan onnistunut viikonloppu meidän pienellä metsästäjäperrolla kertakaikkisesti.

 

Inkun saalis

 

Jeejeejee

 

Verrattomat toverukset

 

Kaikki kolme urheaa metsästäjää

 

Inkku iltauinnilla

Vauhtimimmin vauhtiviikko

Kun torstai koitti, pakattiin taskut täyteen makupaloja. Oli koittanut se päivä, kun Inkku menee kouluun! Pääsimme Poksin pentukurssille ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa osallistua poksin muuhunkin koulutustarjontaan. Pikkukoululainen ei ymmärtänyt jännittää tulevaa oppituokiota, sillä Iines on tottunut automatkan jälkeen pääsevänsä aina jonnekin kivaan touhupaikkaan (Rosen luo, mummolaan yms.). Koulutuskentällä todettiin, että kyllä - espanjanvesikoiran suosio kasvaa kokoajan ja Iines saikin kaksi uutta perroystävää! :-) Tavoitteina meillä pentukurssille on ennen kaikkea kontaktin tehostaminen ja keskityskyvyn lisääminen. Meijän tytsy tuppaa toisinaan olemaan aika ADHD ja innokas pussailemaan kaikkien paikkalla olijoiden kanssa, joten ei yhtään haittaisi jos Iines keskittyisi vähän enemmän hihnan toisessa päässä olijaan. Ei olisi myöskään yhtään pahitteeksi saada vinkkejä arkielämän tilanteisiin.
          Koulussa ensimmäisenä harjoituksena oli 'lipaisu'. Joka kerta, kun Iines lipaisi kielellä huuliaan, tuli sille salamana antaa palkkio. Tämä harjoitushan siis oli muistutuksena meille koirien omistajille, että palkka annetaan aina heti, kun koira toimii toivotulla tavalla. Toisessa harjoituksessa laitettiin makupalat molempiin käsiin ja kun Inkku katsoi silmiin, annettiin makupala siitä kädestä, mitä se ei ollut viimeisenä katsonut. Tuo oli meille iisi temppu, osaahan Iines ottaa katseen jo käsky sanan kuultuaan. Loppu koulupäivä sitten kokeiltiin vieraan ihmisen (opettajan) luoksepäästämistä ja toisen koirakon kohtaamista. Arvatahan saattaa, että pussailuksi ja riekkumiseksi se tuppasi menemään. Tosin Inkulla alkoi se keksittymiskykykin jo kadota siinä vaiheessa, että annetaan se tämän kerran anteeksi ja koitetaan olla parempia seuraavalla tunnilla!
           Perjantaina Iines sai uuden ystävän, kun Rosen vauva muutti mammansa luokse asumaan. Pikku-Diian tavatessaan Iines osasi käyttäytyä siivosti ja rauhallisesti - ei juurikaan hötkynnyt ja hyppinyt, vaan varoi pientä uutta ystäväänsä. :-) Kun vauva oli nuuhkittu ja tutkittu läpikotaisin, alkoi isot tytöt leikkiä ja kieriskellä pienemmän seuratessa vierestä.
          Mutta nyt Inkku poistuu pakkaamaan, kun lähdetään mökille leikkimään Pepin kanssa ja opettelemaan noutajan taitoja!

Adiós!

Diia, Rose ja Iines yhteisellä kepillä

ps. Iines on löytänyt oman peilikuvansa. Tytsy ei vain ole tajunnut, että peilistä heijastuva nassu on sen oma, vaan peilille on pakko murista ja haukkua.

Pieni metsästäjä

"Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Köyhällä maaseudulla espanjanvesikoira on toiminut paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä, tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisena."

 Tähän asti Iines on enimmäkseen toimitanut urhoollisesti seuralaisen roolia. Tänään kuitenkin heräteltiin Iineksen luontaista metsästysviettiä noutamalla sinisorsan siipeä järvestä. Aluksi uusi sorsan tuoksu oli pelottava, mutta sitäkin kiinnostavampi. Tutustumisen jälkeen loppujen lopuksi siiven Iines toi nätisti rannalle, eikä meinannut saada hakemisesta kyllikseen. Saa kuitenkin nähdä, miten käy viikonloppuna, kun kohdataan tositilanne ja lähdetään ensimmäisen kerran kuuntelemaan pyssyjen pauketta ja kokonaisia sorsia. 

 

Märän perron ropelli

 

Pelottava metsästäjä

Mätsärit osa 2.

Eilen Musti ja Mirri järjesti hyväntekeväisyysmätsärin, jonne myö tietysti mentiin tukka putkella! Edellisistä mätsäreistä oltiin opittu sen verran, että viikon aikana oltiin vähän treenailtu. Arvostelujen alkamista odotellessa jännitys tiivistyi 7A koirakon leirissä.

 

Parikilpailussa meitä vastassa oli puolivuotias novascotinnoutaja, jonka kanssa oltiin aika tasaväkisiä. Iines päätti kuitenkin antaa tapojensa mukaisesti tuomarille  pusukylvyn tämän tullessa tsiigaamaan Iinestä lähemmin. Kehässä liikkuminen meinasi välillä mennä hyppelyn puolelle ja sininen nauha saatiin, koska tolleri seisoi Iinestä paremmin. 

 

Kun sitten kaikki 19 koirakkoparia oli käynyt kaksintaistelunsa, oli vuorossa sininauhaisten kamppailu. Kehässä Iines liikkui nyt huipusti - ei hötkynnyt mihinkään suuntaan. Varmaan oli niin hämillää, että miksikäs meitä nyt on täällä näin monta. Tuomarin tullessa taas lähemmäksi Iines otti myös vähän iisimmin - eihän nyt kerran pussailtua naamaa tarvitse niin läpikotaisin pussailla. Kisatunnelman tiivistyessä jännitys laukesi, kun alkoi palkintojen jako ja Iines sai ensimmäisen ruusukkeensa tullessa sininauhaisten koirien kamppailussa Kakkoseksi! Vuhuu! Palkinnoksi Iines sai kaksi lelua ja monta pussillista herkupaloja. Kyllä tästä on taas hyvä jatkaa harjoittelua. ;-)

Missi-Iines

Tänään on Inkulla ollu suuri päivä! (Ei vain siksi, että mami huomasi, että todellakin ne hampaat nyt tippuu - alhaalta puuttuu toinen iso kulmahammas.) Vaan tänään Iineksen missi -ura starttasi tytön ensimmäisellä matsch showlla! Eihän myö niistä kärkipaikoista kisaamaan päästy, mutta laitetaan se sen piikkiin, että tuomari ei selvästikään tuntenut ihastuttavia perroja ;-) (kyseli mm. silmien väristä, turkista ja siitä, että suoritetaanko hampaiden yms. tutkiminen maassa vai pöydällä).
Mutta joka tapauksessa mami oli hirmuisen ylpeä tytöstään! Mätsäri paikalla Iines oli niin tyyni ja rauhallinen - ei hötkynnyt muiden koirien luokse ja yritti ehkä vain noin joka toista ihmistäkin käydä pussailemassa! :-D Iines ei myöskään ujostellut, nössöillyt tai ollut paniikissa niin kuin joskus, jos paikalla on paljon koiria. Iines oli myös siitä huippu, että vaikka Mamia jänskätti niin pimu ei siitä piitannut vaan nautiskeli itse täysillä mätsäritunnelmasta. Iines oli ipanaluokassaan myös ehkäpä nuorin, mikä näkyi siinä, ettei se ollut läheskään niin varma kuin 9kk kilpakumppaninsa. Kehässä Iines liikkui hyvin, seisottiin ja hampaatkin näytettiin hienosti, vaikka mitään noista ei oltu etukäteen juuri treenattu. Kaiken kaikkiaan Iines näytti kerrankin sen rauhallisen puolensa. Ja mami kiittää.
Mutta tästäpä on nyt hyvä jatkaa! Ensi viikon tiistaina uudestaan! Jos sitä nyt vähän treenaisikin jo kotosalla ennen koitosta niin olisi muille ipanoille enemmän vastusta ;-)

Ennee ei mennä tassupohjaa! osat 3. ja 4.

Iines on nyt kokenut kaikkea uutta bussilla ajelemisen lisäksi.
Viikonlopun Iines oli rokkia paossa Ilomantsin mummolassaan, missä tytsi oli melkein ollut sisäsiisti (viikonlopun aikana vaan 3pisua sisälle jee!) Hirmuista ikävöintiä tai ihmettelyä ei ollut ainakaan ruokahalujen tai järjenmenettämisen ja juoksemisen osalta. Yöt olivat sitten aika pusujen täytteisiä, kun Iines pääsi ikävän lievittämiseksi ukin ja mummon viereen nukkumaan ja aina kylkeä kääntäessä tuli märkiä rakkauslipaisuja. Eilen, kun käytiin tyttö hakemassa, pyörähdettiin kotimatkalla Iineksen ukin ja mummon mökillä esittelemässä pimun uimamaisteritaitoja. Kepin perässä Iines syöksyi veteen ja toden teolla tyyli alkaa olla perromainen! Enää ei polskita tai roiskita tai ensin vinguta rannalla, että "yhyy kun masu kastuu" vaan rohkeasti kirsu kohti ulappaa ja menoksi! Ja vauhtiin, kun päästiin, niin loppua ei meinannut näkyä. Alkoi jo näyttää siltä, että tyttö hyytyisi ja ruvettiin laiturilla turkin kuivaamishommiin niin juuri, kun turkki oli pyyhekuiva niin siitäpä vauhtimimmi päätti hypätä suoraan laiturilta jatkamaan uimahommia....

 

Tänään jatkettiin polskuttelua Joensuussa tutulla biitsillä ja tuttu lelu kaverina. Hienosti Iines hakee kyllä vedestä. Nähtäväksi jää, opetetaanko Iinestä ihan oikeasti noutamaan vielä lintujaki....

Mieli onnenviipaleina jarruttaa ei voi

Se tunne, kun matot ovat taas lattialla! En tiiä mitä tapahtu, mutta nyt näyttää siltä, että Iineksen rakon toiminta alkaa saavuttaa toivottuja olosuhteita!
Viime viikko myö siis eleltiin Villen vanhempien luona talonväen ollessa ulkomailla ja myö toimittiin koirien vahteina. Kahden koiran kanssa oli huomattavasti helpompi elellä omakotitalossa kerrostalokämpän sijasta. Viime viikon aikana Iineksen rakon oivallukset aiheutti välillä hermojen kiristystä, mutta nyt kotona Iineksestä on tullut ulospissaamisen mestari. Eilen vahinkoja tuli yksi ainoa sisälle, sillä Inkku joutui olemaan seitsemän tuntisen päivän yksin kotona meijän ollessa töissä. Tänään päivän saldo taas oli nolla. NOLLA! Iines myös pyysi itse ulos raapimalla ulko-ovea ja heti ulos päästyään se pisu toden teolla tulikin.  Mami on niin ylpeä pikku perrostaan :-) Eiköhän niitä vahinkoja tässä vielä lirahtele, mutta siitä nyt ei tule mattopyykkiä suurempaa vahinkoa. Hoh, ja näköjään heti Iines keksi kivan leikin ruttailla mattoja...
Kyllä nyt kelpaa lähteä ylihuomenna kutakuinkin sisäsiistin Iineksen kanssa Ilomantsiin eläinlääkäriin 4kk rokotuksille ja mummolaan.

 

Iines ja kurre kellimässä.