Sillon kun myö ollaan lomalla, Iineksellä on täysi työviikko. Ii ei oo viimeseen viikkoon juurikaan ollu kotona, eikä etenkään vaarassa pitkästyä kuoliaaksi.
Maanantaina alkoi sorsastuskausi ja Ii lähti metsään Rosen ja Dian kanssa. Saalistakin metsästäjät toivat tullessaan, mutta Ii ei kyllä siitä porukasta ollut se kaikista Urhein Metsästäjäkoira. Linnun osuessa kohdalle ja pyssyn lauetessa Rose juoksi ampujaa kohti riistan etsimisen toivossa, kun Iine puolestaan otti pamauksen kuullessaan jalat alle ja piiloutui metsään seuraavaksi puoleksi tunniksi. Iines on laukausarka - ja sitä osattiin odottaa metsästysreissulla, sillä piiloutuuhan Iines meidän kylppärin suihkuverhon taakse aina ukkosella ja naapurin tampatessa mattoja.
Tiistaina Ii kävi pyörähtämässä mätsäreissä ja kotiin tultiin punaisen nauhan kanssa. Inkku seisoi hienommin aloillaan kuin koskaan aikaisemmin. Nykyisin neiti antaa jopa asetella itseään asentoon, kun aikaisemmin ollaan oltu tyytyväisiä vähänsinnepäin -seisomiseen.
Keskiviikkona lähdettiin mökille ja siellä Iillä oli ohjelmassa Paven ja Neron kanssa riehumista, uimista, laivakoirailua, verijälki -oppien hyödyntämistä sorsansiipijäljillä sekä tietysti metsästystä. Teoriassa Iines osaa metsästyskoiran tehtävät - sorsan siivellä metsään vedetyt jäljet olivat Iin nenälle helppo homma, eikä siiven noutaminen vedestäkään tuottanut suurempia haasteita. Käytännössä Iin metsästystaidot sitten taas... Kahtena iltana Iines pääsi osallistumaan iltalennolle ja kaikki sujui siihen asti hyvin, kunnes pyssy pamahti. Nyt Iines pidettiin kiinni hihnassa, eikä neiti päässyt karkuun. Taskut oli varattu täyteen nakkeja, mutta eipä nekään auttaneet pelosta kippuralla vapisevaa perrotyttöä rohkaistumaan. Nytpä sitten otetaankin työn alle Iin totuttaminen koviin pamauksiin ja naapurin siivouspäiviin ja toivotaan, että Ii pääsisi paukkupelostaan. Ja jos siedätyshoito ei tepsi, niin meidän ei kai auta muu kuin keskittyä vähemmän pamahtelevaan jälki -harrastukseen, josta Ii niin kovasti nauttii - etenkin jos jäljen päässä palkkiona on sitä oikeaa riistaa nakinpätkien sijasta.
Tänään Iines saa viettää rauhallisen kotipäivän ja toipua rankasta viikosta tutuissa maastoissa lenkkeillen ja vaahtokylvyssä polskien, sillä huomenna Iineksen työviikko saa mukaisensa päätöksen ja me suunnataan Pieksämäelle näyttelyyn! Toivotaan, että seisominen sujuu samaan malliin kuin mätsäreissä!
Adiós! :-)
